Mikä aiheuttaa seksuaalivähemmistöjen vainon Afrikassa? Miksi Kenian homoseksuaalisuuden kieltävää lakia ei kumottu? Toimittaja Liselott Lindström vastasi yleisökysymyksiin

Itä-Afrikassa seksuaalivähemmistöjen vaino on arkipäivää. Taustalla on sekä kolonialismi että kirkko.

Afrikka
Liselott Lindström
Ylen toimittaja Afrikassa Liselott LindströmKalevi Rytkölä / Yle

Keniassa ihmisoikeuksien puolustajat pettyivät toukokuussa. Oikeus katsoi ettei todisteita homojen syrjinnästä ole.

Liselott Lindströmin ja Simo Ortamon podcastin voit kuunnella tässä.

Siirtomaa-ajalta periytyvä laki pysyy näin yhä voimassa. Vankeusrangaistuksia ei ole sen nojalla kuitenkaan enää viime vuosina jaettu.

Syrjintä ja vainot ovat silti yleisiä.

Nyt jumittuneen muutosaloitteen aiemmista vaiheista voit lukea tästä .

Pettynyt nainen hautaa kasvonsa käsiinsä.
Oikeusistuntoa seuranneet aktivistit olivat pettyneitä tuomarien päätökseen Keniassa.Daniel Irungu / EPA

Liselottin podcastissa esittämän lukusuosituksen, Binyavanga Wainaina esseen "Kuinka kirjoittaa Afrikasta" voit lukea ( englanniksi ) tästä (siirryt toiseen palveluun).

Nairobissa asuva Ylen toimittaja Liselott Lindstöm vastasi kysymyksiin. Kiitoksia kysyjille aktiivisuudesta!

Vastauksia on ryhmitelty ja väliotsikoitu kello 1705.

Asenteet muuttuvat – mutta hitaasti

1. kysymys: – Kaveri Etelä-Afrikasta kuuluu seksuaalivähemmistöön ja kertoi ilmapiirin olevan jyrkästi hetero-normista poikkeavia vastaan, siihen pisteeseen asti että ihmisiä tapetaan "vääränlaisen" suuntautumisen takia. Onko mitään kampanjaa ihmisoikeustilanteen parantamiseksi?

Liselott Lindström: – Valitettavasti on niin, että väkivalta seksuaalivähemmistöjä kohtaan on yleistä eri puolilla Afrikkaa. Naisia jopa raiskataan, jotta he “parantuisivat”.

– Etelä-Afrikassa tilanne on kuitenkin afrikkalaisella mittakaavalla hyvä, se on mantereen ainoa maa jolla on tasa-arvoinen avioliittolaki, mutta se ei tietenkään estä väkivaltaisuuksia. Asennemuutokset tapahtuvat hitaasti, mutta muutos on kuitenkin havaittavissa.

– On paljon järjestöjä, jotka yrittävät ajaa lakimuutoksia muun muassa Keniassa, ja jotka antavat oikeudellista apua syrjityille.

– Etelä-Afrikassa on myös ollut kiinnostavaa nähdä, miten juoksija Caster Semenya, joka on naimisissa naisen kanssa, on saanut laajaa tukea ja kannustusta. Hän on todella suosittu kotimaassaan, ja on varmasti omiaan muuttamaan asenteita.

Omankäden "oikeus" on yleistä

2. kysymys: – Onko Kenian tilanne hieman parantunut, koska vankeusrangaistuksia ei viime aikoina ole määrätty?

Liselott Lindström: – Huomasin, kun seurasin keskustelua muun muassa Twitterissä ennen tuomioistuimen päästöstä, että asenteet ovat todella tiukat seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Keskustelussa pyörii myös paljon vääriä uskomuksia, kuten että seksuaalivähemmistöt olisivat heterosuhteita vastaan, ja että he haluavat samalla laillistaa pedofilian.

– Kuitenkaan nyt ei ollut edes kyse samansukupuolisten oikeudesta mennä naimisiin, vaan he halusivat vain poistaa lakipykälän, joka tekee samansukupuolisten suhteista laittomia.

– Vaikka vankeusrangaistuksia ei ole viime vuosina annettu, ihmiset ottavat herkästi lain omiin käsiinsä, ja väkivalta seksuaalivähemmistöjä vastaan on yleistä. Esimerkiksi samana päivänä, kun tuomioistuin päätti olla kumoamatta lakeja, sosiaalisessa mediasssa levisi video, jossa homomiestä pahoinpideltiin raa’asti slummialueella Nairobissa.

Uganda pahempi Keniaa

3. kysymys: – Onko Afrikassa seksuaalivähemmistöihin suhtautumisessa vaihtelua?

Liselott Lindström: – Maiden välillä on suuria eroja. Esimerkiksi täällä Keniassa on paljon naapurimaasta Ugandasta tulleita seksuaalivähemmistöihin kuuluvia pakolaisia, jotka kokevat että Keniassa on helpompi olla kuin Ugandassa, missä lait ovat todella tiukat.

– Keniassa tilanne on hieman parantunut siinä mielessä, että yhä useampi uskaltaa kertoa kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, ja on järjestöjä jotka antavat vertaistukea ja lakiapua syrjintätapauksissa.

– Viime vuonna kenialainen elokuva Rafiki, joka kertoi kahden naisen välisestä rakkaudesta, ensin kiellettiin Keniassa. Lopulta se kuitenkin näytettiin kymmenen päivän aikana muutamissa kaupungeissa, koska tämä oli vaatimuksena, jotta elokuva pääsisi Oscar-ehdokkaaksi. Sekin oli pieni edistysaskel.

"Afrikkalaisia arvoja" puolustamassa

4. kysymys: – Kun Britannian entinen pääministeri Tony Blair kysyi 2012 Liberian silloiselta presidentiltä, Nobelin rauhanpalkinnon saaja Ellen Sirleaf Johnsonilta, eikö maan homoseksualismia kriminalisoivaa lakia voisi perua, torjui nobelisti tämän viittaamalla "traditionaalisiin arvoihin". Nouseeko vastaava esille myös Keniassa?

Liselott Lindström: – Se, että homoseksuaalisuus ei vastaa kenialaisia arvoja käytettiin myös täällä Keniassa tuomioistuimessa perusteluna, kun lakia päätettiin jättää vanhaan muotoonsa.

– Varmasti paras tapa asiantilojen muuttamiseksi koko maailmassa on niistä puhuminen ja kirjoittaminen, vaikka olisikin epämukavaa. Siksi myös ulkomaanjournalismi on tärkeää.

5. kysymys: – Tarjoavatko eri hallinnot Afrikassa mitään muuta kuin rangaistuksia homoseksuaaleille?

Liselott Lindström: – Täällä Keniassa ei homoseksuaalisuutta kieltävien lakien kumoamiselle löydy juuri mitään poliittista tukea. Presidenttikin on sanonut, että se on “non-issue”, eli että heidän ongelmansa ja kohtelunsa ei ole mikään mainitsemisen arvoinen asia.

– Sanoisin, että asenteet miespuolisia seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat ankarampia kuin naispuolisia kohtaan, etenkin väkivallan kohteena on useammin mies. Silti Keniassakin on tapauksia, missä naisia on raiskattu “eheyttämiseksi”.

Vähemmistöt suojattomia

6. kysymys: – Afrikan maissa on myös sellaisia raiskausrikoksia, joissa naispuolinen homoseksuaali "parannetaan" raiskaamalla. Tuleeko tällaisista tuomioita?

Liselott Lindström: – Haastattelemani seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat kertoneet, että on todella hankalaa saada apua, jos kuuluu seksuaalivähemmistöön ja on joutunut sen takia rikoksen uhriksi. Jos on tullut lesbouden takia raiskatuksi, on vaikeaa saada asiallista apua lääkäriltä ja poliisilta.

– Jotkut kokevat, että asiasta ilmoittaminen vain pahentaa omaa tilannetta, joten moni jää ilman oikeutta.

Homokuningas ja lähetyssaarnaajat

7. kysymys: – Kuinka paljon paikallisesta homofobiasta periytyy kolonialismin aikakaudelta ja kuinka paljon kunkin heimon alkuperäisestä kulttuurista?

Liselott Lindström: – Kuten toteat, ei ole mitään yhtenäistä itäafrikkalaista kulttuuria, vaan on monia eri heimoja. Siksi on myös hankala yleistää. Mutta otetaan muutama esimerkki.

– Kenian Kikuyu-heimossa oli ennen kolonialismia tavallista, että naiset menivät keskenään naimisiin. Itä-Afrikan tunnetuin homo lienee puolestaan nykypäivän Ugandassa sijaitsevan Buganda-kuningaskunnan kuningas Mwaga II. Hänestä tuli kuningas vuonna 1870, eikä hänen käyttäytymistään pidetty mitenkään outona ennen kuin brittiläiset lähetyssaarnaajat saivat tietää siitä.

– Vanhoissa afrikkalaisissa taideteoksissa näkyy samaa sukupuolta olevia harrastamassa seksiä. Se on myös ollut joissakin heimoissa siirtymärituaalina lapsesta aikuiseksi. Maasaiheimossa puolestaan se, että miehet pukeutuivat tietyissä rituaaleissa naisiksi oli normaalia.

Saarnaajilla vahva asema

8. kysymys: – Miksi juuri Afrikassa kristinuskon äärimuodot ja amerikkalaiset saarnaajat pääsevät niin voimakkaasti vaikuttamaan?

Liselott Lindström: – Tämä olisi oman juttunsa arvoinen aihe! Kristinusko on verrattain uusi ilmiö Afrikassa, ja levinnyt laajalle 1900-luvun aikana. Nyt noin puolet afrikkalaisista on kristittyjä, ja uskonnolla on täällä vahva asema, eli kirkossa käydään joka sunnuntai.

– Yksi syy siihen että saarnaajat saavat jalansijaa on uskonnon auktoriteetin lisäksi se, että etenkin kouluttamattomilla on vähemmän mahdollisuuksia kritisoida tai kyseenalaistaa saarnaajien viestiä. Monet myös lupailevat rikkauksia tai tautien parantamista, mihin on lohduttavaa tarttua jos on epätoivoisessa asemassa.

– Yksi syy esimerkiksi helluntalaisuuden vahvaan nousuun Afrikassa on myös se, että valtionpäämiehet ovat ottaneet sen omakseen. Jos kotimaisista kirkoista on tullut kritiikkiä huonosta hallinnosta, jotkut ovat helluntalaisuudesta löytäneet uskonnollista ja moraalista tukea, ja saarnaajat ovat kehottaneet ihmisiä tukemaan valtionpäämiehiä. Näin he ovat myös päässeet vaikuttamaan politiikkaan. Tästä löytyy lisää helluntalaisuudesta Afrikassa ( englanniksi ): https://www.pewforum.org/2006/10/05/overview-pentecostalism-in-africa/ (siirryt toiseen palveluun)

– Vinkkinä myös dokumenttielokuva "God Loves Uganda", missä nousee esille juuri nämä teemat.

Siirtomaavallan lait voimassa

9. kysymysMiksi afrikkalaiset eivät torju valkoisten kolonialistien uskontoa ja siitä seuraavaa vähemmistöjen vainoa nimenomaan omien traditioidensa vastaisena?

Liselott Lindström: –Tämä kysymys onkin kiinnostava. Vastustajien mielestä homoseksuaalisuus olisi "epäafrikkalaista" ja länsimaiden keksintö, jota yritetään nyt väkisin viedä Afrikkaan – vaikka homoseksuaalisuutta kieltävät lait nimenomaan ovat länsimaista tuontia. Laaja uskomus on myös, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat yrittävät “rekrytoida” muita mukaan.

– Vastustajat siis vetoavat muun muassa uskontoon ja lakeihin, jotka lain kumoamista haluavien mukaan ovat nimenomaan länsimaista tuontia. Näin siis ne jotka haluavat kumota homolait ja ne jotka ovat kumoamista vastaan viittaavat molemmat siirtomaavallan perintöön.

Lietsooko media ennakkoluuloja?

10. kysymys: – Tukeeko paikallinen media seksuaalivähemmistöjä vai vahvistaako se "taikauskoisia" käsityksiä, joita etenkin homoseksuaalisuudesta viljellään?

Liselott Lindström: – Valitettavasti mediassakin kiertää paljon harhatietoja. Esimerkiksi yhdellä kenialaisella radioasemalla oli aiemmin keväällä juttu tulevasta oikeuskäsittelystä. Siinä väitettiin että lakimuutosta ajavat pyrkivät muuttamaan avioliittolakia, vaikka kysymys oli vain homoseksuaalisuuden laillistamisesta. Oikeuden päätöksen jälkeen mediat uutisoivat siitä näkemäni mukaan asiallisesti.

– Mutta internetin ja sosiaalisen median myötä nousee esille myös vaihtoehtoisia kanavia. Keniassa on esimerkiksi AfroQueer Podcast, joka nostaa esille seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää.

Miten tämä meitä koskettaa?

11. kysymys: – Miksi Yle uutisoi Afrikan maiden vähemmistöjen tilanteesta – miten tämä koskettaa suomalaisia ?

Liselott Lindström: – Yleensä ulkomaanjournalismilla yritetään kertoa maailmasta eri näkökulmista, tällä kertaa seksuaalivähemmistöistä Keniassa. Pyrkimyksenä on valottaa eri ihmisten elämää ympäri maailmaa ja niin lisätä ymmärrystä, liittyipä se suoraan Suomeen tai ei.

– Jos uutisoitaisiin pelkästään asioista, jotka suoraan liittyvät Suomeen, niin uutiset olisivat aika yksipuolisia. Näennäisesti kaukaisetkin asiat liittyvät Suomeen, joka ei ole eristetty muusta maailmasta vaan osa sitä.

– Sellaiset tapahtumat kuten sodat, ihmisoikeusrikokset ja kaupankäynti ympäri maailmaa vaikuttavat myös Suomeen, esimerkiksi siirtolaisuuden, talouden ja kansainvälisten sopimusten kautta.