Tavallisena työmatkapyöräilijänä olen USA:ssa harvinaistapaus ja toisinaan avoimen äimistelyn kohde

Yhdysvalloissa pyöräilykulttuuria yritetään rakentaa Euroopasta mallia ottaen, kirjeenvaihtaja Paula Vilén kirjoittaa.

Pyöräliikenne
Paula Vilen
Stina Tuominen / Yle

WashingtonMeistä on tyttäreni kanssa tullut naapurustossamme jonkinlainen nähtävyys. "Katso kuinka hienosti tuo tyttö pyöräilee!", hihkaisi eräs äiti lapselleen ohittaessamme heidät matkalla kouluun.

Suomalaiselle tuiki tavallinen liikkumismuoto on Yhdysvalloissa harvinaista. Työmatkansa säännöllisesti pyöräilee yhdysvaltalaisista vain alle prosentti (siirryt toiseen palveluun).

Laskin huvikseni lapseni koulun pihalla pyörätelineessä olevien pyörien määrän. Niitä oli neljän sadan oppilaan opinahjossa 16.

Ei siis ihme, että olen saanut useamman kerran kuulla hämmästeleviä ja ihailevia kommentteja pyöräilystämme. Samalla on käynyt ilmi, että useampikin lapsemme 6-vuotiaista luokkatovereista ajaa vielä apupyörien kanssa. Pyörällä ajon harjoitusta ei selvästikään ole kertynyt tarpeeksi.

Eräs isä tuli kiittelemään, että heidän lapsensa oli rohkaistunut pyörän päälle nähtyään tyttäremme pyöräilevän. Sanoin levittävämme mielellämme eurooppalaista pyöräilykulttuuria autoilun sydänmaille.

Koulun pihalla eräs lapsemme luokkakaverin äiti osoitti minua ja kysyi: ”miten pystyt tuohon?”. Kesti tovi ennen kuin tajusin, että hän tarkoitti korkokenkiäni, farkkujani ja jakkuani. Kostyymi ei kuulemma näyttänyt lainkaan siltä, että voisin olla liikkeellä pyörällä.

Nainen taluttaa pyöräänsä New Yorkissa.
Yhteiskäytössä olevien kaupunkipyörien määrä ja suosio ovat Yhdysvalloissa etenkin New Yorkissa ja muissa suurkaupungeissa kasvanut.Nina Svahn / Yle

Yhdysvalloissa pyöräilijät pukeutuvat voittopuolisesti jonkinlaisiin joustaviin urheiluasuihin. Kutsun näitä sukkahousumiehiksi. Heitä suhahtaa ohitseni työmatkapyöräreitilläni viimeisen päälle hienoissa varusteissa.

Arkipäivän kokemukseni onkin, että Yhdysvalloissa työmatkapyöräilijät ovat usein piinkovia pyöräilyharrastajia. Kaltaisiani peruspyöräilijöitä näkee harvakseltaan. Naisena näytän myös olevan työmatkapyöräilijänä vähemmistössä.

Työpaikallani eräs vanhempi yhdysvaltalaismies kysyi minkä härpäkkeen olin kiinnittänyt pyöräni takarenkaan päälle. Herra ei ollut aiemmin nähnyt lastenistuinta.

Yhdysvaltalaisia yritetään kuitenkin saada innostumaan pyöräilystä.

Etujoukoissa pyöräilymahdollisuuksien parantamisessa ollaan länsirannikolla, esimerkiksi Portlandissa, Oregonissa. Mutta myös esimerkiksi Washingtonissa on lisätty pyöräteiden ja -kaistojen määrää yli 120 kilometrin verran 2000-luvun aikana. Pääkaupungin tavoite on rakentaa vuoteen 2020 mennessä ainakin 80 kilometriä lisää pyöräilyväyliä (siirryt toiseen palveluun).

Pyöräilijöitä pyöräkaistalla New Yorkissa.
Yhdysvalloissa työmatkoista hyvin pieni osa taitetaan pyöräillen: alle prosentti.Nina Svahn / Yle

Jonkinlaisia merkkejä pyöräilyinnostuksen lisääntymisestä on nähtävissä.

Washingtoniin on levinnyt hiljattain useita kaupunkipyöräyrityksiä. Uutuutena pyörät, joita ei tarvitse pysäköidä tiettyihin telineisiin, vaan ne voi jättää niille sijoilleen määränpäähänsä päästyään. Pyörissä on GPS-paikannin, ja seuraava ajaja löytää ajokin kännykkäsovelluksella.

Lyhyiden matkojen korttelipyöräily näillä yhteiskäytössä olevilla kaupunkipyörillä onkin Yhdysvalloissa kasvanut parin viime vuoden aikana selvästi. Vuonna 2017 niillä tehtiin yhteensä 35 miljoonaa matkaa, 25 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin (siirryt toiseen palveluun).

Korttelipyöräilyn lisääntyessä liikenteeseen on saapunut selvästi aika kokematontakin pyöräilijää. Sydän kylmänä seurasin taannoin, kun nuori pariskunta toikkaroi kaupunkipyörineen ilman kypäriä liikennettä vastakarvaan, liikennemerkeistä ja -valoista piittaamatta.

Meno oli hurjaa, etenkin kun yhdysvaltalaiskaupungeissa fillaristille riittää riskin paikkoja ilman, että itse niitä lisää. Koska pyöräilykulttuuri on lapsenkengissä, autoilijoiden kanssa saa olla pyörän satulassa tarkkana.

Olen useamman kerran joutunut pyöräkaistalla väistelemään eteeni äkisti kaartavia tai pysäköityjä autoja. Toistaiseksi olen välttynyt yhteentörmäyksiltä.

Yhdysvaltain liikenneministeriön mukaan 783 pyöräilijää kuoli liikenneonnettomuuksissa vuonna 2017. Näissä onnettomuuksissa pyöräilijä kolaroi moottoriajoneuvon kanssa (siirryt toiseen palveluun).

Pyöräilijä Washingtonissa M-kadulla.
Yhdysvalloissa useita satoja pyöräilijöitä kuolee vuosittain liikenneonnettomuuksissa, kuolemaan johtaneiden kolareiden määrä on viime vuosina laskenut.Nina Svahn / Yle

Viime kesänä kesälomalta palatessani hätkähdin, kun pyöräreitilleni oli ilmaantunut valkoiseksi maalattu polkupyörä. Pyörään ripustetusta lapusta selvisi, että siinä kadunkulmassa, korttelin päässä yhteispohjoismaisesta toimistostamme pyöräilijä oli kuollut jäätyään auton alle.

Tuon onnettomuuden jälkeen turmapaikalle oli tuotu metallitolppia erottamaan pyöräkaista autotiestä. Turvallisuuden parantaminen olisikin ensiarvoisen tärkeää, jos pyöräilyä Yhdysvalloissa halutaan lisätä.

Yhtälö on arkijärkinen: kun pyöräilijän ei tarvitse pelätä henkensä edestä, aiempaa useammat uskaltavat Yhdysvalloissakin pyörän selkään. Myös muut kuin ne sukkahousumiehet.