Uuden hallituksen ulkopoliittinen ohjelma on maalattu paksulla pensselillä – muutokset vanhaan ovat silti minimalistisia

Demarijohtaja Antti Rinteen hallituksen ulkopoliittinen linja ei suuresti vanhasta muutu. Vanhat tekstit ovat saaneet ideologisen ihmisoikeuskuorrutuksen.

hallitusohjelmat
Antti Rinne ja Pekka Haavisto jäämässä pois ratikasta.
Uuden hallituksen ulkopolitiikan johtokaksikko Antti Rinne ja Pekka Haavisto tuli raitiovaunulla Oodiin. Matka jatkuu puheenjohtajamaaksi Eurooppaan.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Antti Rinteen viiden puolueen hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osa ei sisällä suuria muutoksia Suomen ulkopoliittiseen linjaan. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen näkee muutosta vain esitystavassa.

– Suurimmat muutokset löytyvät kirjoitustyyleistä. Juha Sipilän hallituksen tyyli oli tiivis – nyt maailaillaan suuremmalla pensselillä, instituutin johtaja Teija Tiilikainen muotoilee.

Vaikka Rinteen ohjelmassa on tekstiä paljon, ei sieltä ole löydettävissä varsinaista ulkopolitiikan wow-efektiä. Tiilikaisen mukaan ohjelmassa on paljon vanhaa, mutta uusin sanoin.

– Tekstissä ei ole kohtaa, joka ei olisi jo jossain muodossa ollut aiemmin joissain mietinnöissä olemassa, Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsbergkin huomauttaa.

Kuvaava osoitus ulkopolitiikan itsestäänselvyydestä oli se, ettei Oodin tiedotustilaisuudessa asiasta puhuttu halaistua sanaa.

Uudet henkilöt ja katse menneeseen

Tuomas Forsberg katsoo, että muutos vanhaan tulee esiin enemmänkin henkilöissä ja imagossa kuin ohjelman teksteissä. Hallituksen ulkopoliittiset kasvot tulevat vihreistä ja demareista, ja se tulee jo sinällään näkymään.

Lisäksi vasemmiston ja vihreiden kädenjälki näkyy ulkopoliittisessa ohjelmassa siten, että ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaatteet ja Yhdistyneet kansakunnat ovat korostetusti esillä ohjelmassa. Halutessaan tässä voi nähdä paluuta takavuosien demarijohtoiseen ulkopolitiikkaan.

Professori Tuomas Forsberg sanoo, että samat tavoitteet sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen vahvistamisesta ovat olleet Suomen ohjelmissa aiemminkin.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan hallituksen havaitsemat uhkakuvat nousevat juuri siitä, että sääntöpohjainen maailmanjärjestys on rapautunut.

– Nyt todetaan, että sääntöpohjaisuudessa on menty huonompaan suuntaan. Siis nyt ei olla niin optimistisia kuin vaikka 15 vuotta sitten, Tuomas Forsberg arvioi.

Suurvallat samalla viivalla

Forsbergin mukaan suurvaltoja käsitellään Rinteen ohjelmassa ikään kuin samalla viivalla. Tämä korostuu muun muassa siinä, että Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat mainitaan neutraalisti aakkosjärjestyksessä.

– Venäjästä ja Yhdysvalloista ei puhuta kovin paljon. Yhdysvaltoja ei tuoda esiin, kun puhutaan transatlanttisuudesta, Forsberg huomauttaa.

Kenraali Robert B. Neller tarkkailee Marinesin osallistumista Trident Juncture 18: een USS Iwo Jimassa 31. lokakuuta 2018.
Optio Nato-jäsenyydestä on voimassa. Suomi on jatkossakin sotilasliiton rauhankumppani. Kuvassa on meneillään Nato-johtoinen Trident Juncture 18 -harjoitus Norjassa, jossa Suomikin oli mukana.David Wa / AOP

Tietenkin suurin kiinnostus hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osan tekstistä kohdistuu taas siihen, millainen muotoilu tällä kertaa on Nato-optiosta keksitty. Se menee näin:

"Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden hakea Natojäsenyyttä."

Sen kummemmin Forsberg kuin Tiilikainenkaan ei löydä sanamuodoista ruodittavaa. Tiedotustilaisuuden ainoa ulkopolitiikkaa sivunnut kysymys oli sotilasliitto Natosta, että onko hallitus muuttamassa Nato-linjausta.

– Ei ole muuttamassa, Antti Rinne totesi yksikantaan.

Teksti jatkuu toteamuksella "ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomion ottaen". Forsberg pitää lausetta itsestäänselvyytenä.

– Varmaan ratkaisuja tarkastellaan reaaliajassa. Ei voine mennä aikakoneella johonkin muuhunkaan aikaan, professori Forsberg toteaa.

Maihinnousuharjoitus Ruotsissa
Suomi jatkaa puolustusyhteistyön syventämistä Ruotsin kanssa. Kuvassa suomalaiset ja ruotsalaiset sotilaat harjoittelevat brittisotilaiden kanssa maihinnousua.US Marines Photo / AOP

Ruotsi, EU ja yhteinen arvopohja

Luonnollisesti ohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaan on nostettu maininnat hybridi- ja kyberuhista. Laaja-alaisen turvallisuuskäsitteen hengessä tekstistä löytyvät myös ympäristöuhat ja eriarvoistumisesta nousevat uhat.

Vanhan kertausta on myös se, että puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa yhä vain syvennetään. Toinen ilmeinen ulkopoliittisen ajattelun kulmakivi on toteamus siitä, että EU on "Suomen ulkosuhteiden tärkein viitekehys ja vaikutuskanava sekä turvallisuusyhteisö".

Euroopan unioniin liityy Suomen ulkopolitiikan lähiajan suurimmat haasteet, kun EU-puheenjohtajuus alkaa heinäkuun alussa.

Unioni on sisäisesti repaleinen, uusi europarlamentti alleviivaa hajaannusta ja Britannian EU-eron kivuliaat käänteet jatkuvat. Antti Rinteen hallitus joutuu muistuttamaan EU-ystäviä yhteisestä arvopohjasta tuon tuostakin.

Täältä voi lukea hallitusohjelman kokonaisuudessaan (siirryt toiseen palveluun).