Antti Rinteen ihmeellinen tie pääministeriksi: vaalitappioita, puolueriitoja ja vakava sairastuminen

Hallituskumppanit kehuvat Antti Rinteen (sd.) neuvottelutaitoja ja vahvoja hermoja.

Antti Rinne
Eduskunnan pääministeriksi valitsema SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pitää tiedotustilaisuutta eduskunnan valtiosalissa pääministerivaalin jälkeen Helsingissä 6. kesäkuuta 2019.
Tulihan se sieltä! Pääministeriksi juuri valittu Antti Rinne piti ensimmäisen tiedotustilaisuutensa torstaina eduskunnassa.Jussi Nukari / Lehtikuva

Tupakkalakot katkesivat kerta toisensa jälkeen.

Viisi vuotta SDP:tä johtaneelle Antti Rinteelle ,56, nousu pääministeriksi on työvoitto. Moni toveri Rinteen ympärillä ehti jo repiä hiuksiaan epätoivosta, ja monet takaiskut repivät myös Rinteen hermoja.

Hengen lähtö oli lähellä vajaa puoli vuotta sitten joululomalla Espanjassa. Keuhkokuume johti sydänongelmiin ja pitkään sairauslomaan vaalien alla.

Pari viikkoa sitten hallitusneuvottelujen keskellä Rinne kävi lääkärin lopputarkastuksessa. Rinteen mukaan lääkärikin oli yllättynyt siitä, miten hyvin ja nopeasti potilas oli kuntoutunut. Sepelvaltimotaudin kanssa on jatkossa elettävä ja tupakat on nyt poltettu.

Kevään aikana Rinteen kunto on ollut jatkuvassa julkisessa tarkkailussa. Hallitusneuvottelujen aikana Säätytalon portaita alas kävellessään Rinne nauroi toimittajalle, että "katso, ei tarvitse pitää kiinni porraskaiteesta".

Mäntsälään juurtunut Rinne on hakenut voimaa kotijoukoistaan. Rinteen kolmas vaimo Heta Ravolainen-Rinne, 45, on pitänyt huolta, että hallitusneuvottelujen kiireissä on varattu aikaa myös levolle ja kuntoutukselle.

Rinne on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Hänen isänsä varatuomari Juhani Rinne toimi aikoinaan kaupunginjohtajana Lohjalla.

Rinteen pääministeritie alkoi Urpilaisen kaadolla

Antti Rinteen pääministeritarina alkoi talvella 2014, kun hän lähti haastamaan SDP:n puheenjohtajaa ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaista.

SDP:n puheenjohtajaksi valittu Antti Rinne ja äänestyksen hävinnyt Jutta Urpilainen puoluekokouksessa Seinäjoella 9. toukokuuta 2014.
Antti Rinne otti ison riskin haastamalla SDP:n istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen. Henkilökohtaisen tappion lisäksi vaarana oli puolueen hajoaminen. Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Vaikutusvaltaiset toverit sosiaalidemokraattisessa ammattiyhdistysliikkeessä olivat tyytymättömiä Jutta Urpilaiseen. Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen valtiovarainministerinä Urpilainen oli arvostelijoiden mielestä kallistunut liikaa oikealle.

Ammattiliitto Prossa tiukkana neuvottelijana tunnettu ja vuoden 2011 metsäteollisuuden työriidasta sakkotuomion saanut Rinne oli pyrkinyt SDP:n varapuheenjohtajaksi jo kahta vuotta aiemmin, mutta silloin äänisaalis jäi laihaksi.

Tappioita vihaava Rinne halusi revanssin ja ammattiyhdistysliikkeen tyytymättömät demarit evästivät Rinteen puheenjohtajataistoon.

SDP:n puheenjohtaja ei ollut koskaaan aiemmin kukistunut puoluekokouksessa. Jutta Urpilainen heräsi taisteluun liian myöhään ja Rinne voitti Seinäjoen puoluekokouksen äänestyksen niukasti äänin 257–243.

Katkerin vaalitappio kevään 2015 eduskuntavaaleissa

Rinteen puheenjohtajakausi ei alkanut ruusuisesti. Kaksi viikkoa Seinäjoen puoluekokouksen jälkeen SDP koki historiansa heikoimman vaalituloksen. Toukokuun 2014 eurovaaleissa demareiden ääniosuus jäi 12,3 prosenttiin.

Rinne vei puoluejohtajana Urpilaiselta valtiovarainministerin salkun, mutta yhteistyö uuden pääministerin Alexander Stubbin (kok.) kanssa ajoi nopeasti karille.

Puheenjohtajakampanjassaan Rinne oli vaatinut SDP:n kurssin kääntämistä vasemmalle. Valtiovarainministerinä Rinne lähti reivaamaan hallituksen talouspolitiikkaa uuteen kurssiin, mikä suututti Stubbin ja kokoomuksen. Stubbin hallitus jätti särön SDP:n ja kokoomuksen suhteisiin.

Rinne tähtäsi täysillä kevään 2015 eduskuntavaaleihin. Tavoitteena oli demareiden paluu pääministeripuolueeksi, mutta vaalituloksesta tuli SDP:n historian heikoin eduskuntavaalitulos. 16,5 prosentin ääniosuus riitti vain 34 kansanedustajan paikkaan ja SDP jäi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Demareiden heikkoa vaalitulosta selitettiin Rinteen epäonnistumisella viimeisissä TV-vaalitenteissä.

Rinne kompasteli eduskunnan väittelyissä

Vaalivoittaja Juha Sipilä (kesk.) kutsui toukokuussa 2015 keskustan hallituskumppaneiksi perussuomalaiset ja kokoomuksen. SDP:n sivuuttamista Sipilä perusteli muun muassa demareiden sekavalla sisäisellä tilanteella.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne eduskunnassa Helsingissä torstaina 7. toukokuuta 2015.
SDP:n joutuminen oppositioon kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen oli Antti Rinteelle raskas pettymys.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Heti eduskuntavaalien jälkeen Rinne oli estänyt Urpilaisen valinnan SDP:n eduskuntaryhmän johtoon, ja puheenjohtakisan arvet olivat yhä kipeät. Puoluehajaannuksen vuodet 1950– ja 1960–luvuilta palasivat monen toverin mieleen

Sipilän hallituksen joutuminen törmäyskurssille palkansaajajärjestöjen kanssa nosti oppositioon joutuneen SDP:n syksyllä 2015 nopeasti suosituimmaksi puolueeksi. Rinteen pääministeritie näytti suoralta.

Rinne oli noussut ensin puoluejohtajaksi ja vasta sitten eduskuntaan. Ensimmäisen kauden kansanedustajalla oli vaikeuksia vakiinnuttaa asemaansa oppositiojohtajana. Puhetilanteissa kompastellut Rinne ei oikein pärjännyt eduskunnan kiivaissa väittelyissä.

Oppositiossa Rinne sai haastajia omista ja vieraista

SDP:n sisällä Rinteelle etsittiin jo haastajia. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kaatui ryhmän sisäisiin riitoihin, ja Rinteen haastajiksi lähtivät lopulta kansanedustajat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen.

Lahden puoluekokouksessa helmikuussa 2017 Rinne sai ylivoimaisen voiton, mutta kapinahenki jäi kytemään. Rinne vastasi haasteeseen käynnistämällä laajan, puolueen sisäisen ohjelmatyön, joka tuotti kymmeniä ohjelmia ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja.

Hallitusneuvotteluiden vetäjä, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kommentoi hallitusneuvotteluja Säätytalolla Helsingissä 21. toukokuuta.
Ammattiyhdistysliikkeen tuki on ollut tärkeää Antti Rinteen nousussa pääministeriksi.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Vaalirintamalla Rinteen vaikeudet jatkuivat. Huhtikuun 2017 kuntavaaleissa kokoomus säilytti asemansa suurimpana kuntapuolueena. Rinteen SDP:lle hopeasija oli laiha lohtu, kun 19,4 prosentin äänisaalis oli puolueen historian heikoin kuntavaalitulos.

Eduskunnassa vihreiden Ville Niinistö ja vasemmistoliiton johtoon kesällä 2016 noussut Li Andersson haastoivat kiivaasti hallitusta, ja vihreät ohittivat kesällä 2017 demarit suosituimpana oppositiopuolueena.

Ensimmäisen kauden kansanedustajan Touko Aallon valinta vihreiden johtoon kesäkuussa 2017 tasoitti kilpailuasetelmia. Syksystä 2017 alkaen sosiaalidemokraatit nousivat ensin opposition suosituimmaksi puolueeksi ja kesän 2018 jälkeen myös kokoomuksen ohi.

Vakava sairaus uhkasi katkaista pääministeritien

Rinteen tie pääministeriksi näytti jälleen aukeavan, mutta kaikki uhkasi kaatua vakavaan sairastumiseen jouluna 2018.

Ilma oli täynnä kysymyksiä, kun Rinne maaliskuun alussa palasi eduskuntaan pitkän sairausloman jälkeen. Paluukahveilla Rinne joutui vastailemaan, pystyykö hän rankan sairastelun jälkeen hoitamaan pääministerin tehtävää. Rinne oli kertonut, että pitkän makuuajan jälkeen aluksi vain ranteet olivat liikkuneet.

– Lääkärintodistuksen mukaan olen nyt työkykyinen kansanedustajan tehtävään ja vastaaviin tehtäviin, joka pitää sisällään ministerin ja pääministerin tehtävät, Rinne vakuutti.

Rinne veti kunnialla läpi raskaan vaalitaistelun. Jo Rinteen sairausloman aikana muu puoluejohto oli ottanut vastuuta vaalikampanjasta ja SDP:n vaali-ilmeeseen oli palannut joukkuehenkeä.

Eduskuntavaalitaistelun loppusuoralla SDP:n paluu pääministeripuolueeksi näytti kuitenkin jällleen sulavan kevätjäiden mukana.

Kokoomuksen Petteri Orpo hukkui hoitajamitoituksen desimaaleihin, mutta Jussi Halla-ahon perussuomalaiset intoutuivat loppukiriin, joka oli vähällä viedä demareilta kärkipaikan.

Rinteen ja SDP:n valtakirja äänestäjiltä jäi heikoksi

Huhtikuun eduskuntavaalien tulosiltana SDP:n tolppa kutistui uhkaavasti. Vaalipäivän äänissä demarit jäivät perussuomalaisten jalkoihin, mutta uskollisten ennakkoäänestäjien tuki riitti niukkaan vaalivoittoon.

Demareiden äänisaaliin jääminen 17,7 prosenttiin oli Rinteelle pettymys, joka peittyi kuitenkin pääministeritoiveisiin. SDP oli odottanut 16 vuotta paluuta pääministeripuolueeksi.

Antti Rinne ei ole Paavo Lipponen. SDP:n edellinen, vuosien 1995–2003 pääministeri valitsi yhteistyökumppanikseen aina kokoomuksen.

Lipposen haastajan Erkki Tuomiojan (sd.) päiväkirjat vuosilta 1998–2000 paljastavat, että Antti Rinne oli ennen vuoden 1999 puoluekokousta kaatamassa Lipposta liian oikeistolaisena, mutta Lipposen niukka voitto kevään 1999 eduskuntavaaleissa katkaisi kaatoyrityksen.

Hallitustunnusteluissa Rinne näytti tällä kertaa kokoomukselle ovea.

Antti Rinne
Antti Rinne toteutti SDP:n paluun pääministeripuolueeksi. Lehtikuva

Rinne halusi hallitukseen koko vasemmiston ja se onnistui vain houkuttelemalla murskatappion kärsinyt keskusta mukaan neuvotteluihin.

Hallitusohjelman tiedotustilaisuudessa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kehaisi, että Säätytalon väännöissä Rinteen hermot kestivät parhaiten.

Rinteen henkilövalinnat yhdistivät ja erottivat

Hallitusneuvottelujen jälkeen Rinne on yrittänyt edelleen koota SDP:n rivejä. Hän esittää Jutta Urpilaista Suomen ehdokkaaksi EU:n tulevaan komissioon. Rinteen ministerilistalta löytyivät häntä aiemmin haastaneet Tytti Tuppurainen ja Timo Harakka.

Yksi on kuitenkin joukosta poissa. Antti Lindtman torjui ministerikutsun.

Eduskuntaryhmän puheenjohtajana Lindtman, 36, voi tarkailla, miten Rinne pääministerinä onnistuu.

Komissaarivalinnassa Rinne sivuutti eurovaalien ääniharavan Eero Heinäluoman.

Kun Antti Rinne on politiikassa ja aiemmin myös ammattiyhdistysjohtajana riskin ottaja, niin Heinäluoma tunnetaan siitä, että hän laskelmoi tarkkaan poliittiset liikkeensä ja varoo turhia riskejä.

Lindtman ja Heinäluoma ovat kulkeneet politiikassa tähän saakka tiiviisti samaa tahtia.

SDP:n seuraava puoluekokous on jo ensi vuonna, mutta Lindtmanilla on aikaa odottaa vuoroaan. Nyt tarjolla ollut työministerin salkku olisi ollut suuri poliittinen riski.

Juttua korjattu 7.6. klo 12.33: Rinteen puolison nimi täsmennetty Ravolainen-Rinteeksi.

Lue myös:

Antti Rinteen viimeinen taisto pääministeriksi – tällainen puolue on vasemmalle kallistuva SDP

Antti Rinne – Yksinäinen ratsastaja, joka tuntee kaikki