Nämä naiset ovat jumpanneet yhdessä jo 50 vuotta c-kasetin tahtiin – nuorin jäsen joutuu välillä pitämään taukoa: "Tämä touhu on niin hurjaa"

Ylisenperän jumppatytöt ovat kasvaneet jumppanaisiksi. Yhdessäolo on vähintään yhtä tärkeää kuin liikunta.

kuntoliikunta
Ruoveden Ylisenperän Jumppatytöt jumppaamassa
Vielä 50 vuoden kokoontumisten jälkeen jalka nousee kasetin jumppaohjeiden mukaan komeasti ja korkealle.Matias Väänänen / Yle

Talon 92-vuotias emäntä Meeri Ollikka pistää paikalliselta pankilta vuosikymmeniä sitten saadun c-kasetin soittimeen. Kaiuttimista alkaa kuulua tuttuakin tutummaksi tullut musiikki.

1970-luvun alun listaykkösen, Popcorn-instrumentaalikappaleen päälle jumppaohjaajan miehekäs ääni kehottaa jatkamaan polvennostomarssilla.

– Polvi nousee ylös, ylös...

Tämä kuvio on toistunut eri puolilla Ruoveden Muroleetta Pohjois-Pirkanmaalla jo yli viiden vuosikymmenen ajan. Tänään on taas viikoittaisen Ylisenperän jumppanaisten treenin aika.

Ylisenperän Jumppatytöt jumppaamassa c-kasetin tahtiin.
Vuosikymmenten aikana jumpan tyyli on pysynyt samana, koska lahjoituksena saatu jumppakasetti toimii yhä.Matias Väänänen / Yle

Kävin tapaamassa samaisia jumppaajia 10 vuotta sitten. Silloin vitsailimme, että jos jumppanaiset kokoontuvat vielä vuosikymmenenkin kuluttua, tulen taas tekemään juttua.

Paljon on ehtinyt virrata vettä Muroleen kanavan läpi, mutta alkutalvesta sain iloisen yhteydenoton. Mirja Puntila kertoi ryhmän kokoontuvan yhä.

Ylisenperän jumppatyttöjen nimi on vaihtunut vuosien varrella jumppanaisiksi.

"Yhdessäolo on henkisesti niin hyvää lääkettä"

Tänään kokoonnutaan Ollikan talossa, jonka emäntä Meeri on jumppajoukon vanhin.

– Tässä tuntuu, että näiden jumppahetkien ansiosta pysyy elämässä kiinni ja edelleen yhtä nuorena kuin silloin 50 vuotta sitten, kun jumppahetket aloitettiin, Meeri Ollikka naurahtaa.

Meeri Ollikka, Ruovesi
Jumppanaisten vanhin aktiivijäsen on 92-vuotias Meeri Ollikka, joka tuntee olonsa yhtä nuoreksi kuin 50 vuotta sitten.Matias Väänänen / Yle

Meeri Ollikan virkeän olemuksen salaisuus jumpan ohella ovat lapset, lastenlapset ja lasten lastenlapset. Heidän kanssaan touhuaminen sekä oman talon ja puutarhan hoitaminen pitävät kuntoa yllä.

Kevätkauden viimeiseen jumppatuokioon Meeri Ollikka on saanut houkuteltua mukaan myös tyttärensä Anne Vartiaisen, joka jumppaan osallistumisen ohella auttaa myös treenien jälkeisen kahvihetken järjestelyissä.

– Tämä yhdessäolo on henkisesti niin hyvää lääkettä, että ei voi parempaa olla, Ollikka sanoo.

Mirja Puntila, Ruovesi
Mirja Puntilan mielestä jumppahetkissä parasta on kuntoilun ohella yhteisöllisyys, jossa itketään itkut ja nauretaan naurut.Matias Väänänen / Yle

"Eihän sitä olisi silloin voinut millään arvata"

Jumppaporukan kokoontumiset alkoivat Ruovedellä laskiaisena vuonna 1969. Kukaan ei olisi uskonut, että jumppanaiset kokoontuvat vielä 50 vuoden kuluttua.

– Eihän sitä olisi silloin voinut millään arvata, kun tämähän on ollut tälläista kokeilua alusta pitäen, Mirja Puntila sanoo pilke silmäkulmassaan.

Kokeilu on venähtänyt eli homman voidaan sanoa jo pikkuhiljaa vakiintuneen. Mirja Puntilan mielestä koko touhussa parasta on hyvä porukka ja yhteisöllisyys.

– Me itketään itkut ja nauretaan naurut, mitä kullakin on.

Ruoveden Ylisenperän Jumppatytöt venyttelemässä
Muroleen Ylisenperän jumppanaisten kokoontumiset kiertävät viikottain osallistujien omissa kodeissa.Matias Väänänen / Yle

Puntila kertoo, että vuosikymmenten aikana jumpan tyyli on pysynyt samana, koska lahjoituksena saatu jumppakasetti toimii yhä.

Jalka ei välttämättä nouse aivan yhtä kepeästi kuin aiemmin, mutta jumppaa vedetään niillä voimin, jotka kullakin on jäljellä. Eila Jussila naurahtaa, että jumppakasetin sisällön osaa jo lähes ulkoa.

Ruoveteläinen Eila Jussila jumppaa
Eila Jussilan mielestä jumpan jälkeinen kahvihetki kruunaa viikottaisen tapahtuman.Matias Väänänen / Yle

"Aina vaan tulee semmoisia vanhuuden merkkejä mukaan"

Eeva Syvälä nauttii jumppahetkistä ja niiden yhteisöllisyydestä, vaikka ikä alkaa näkyä osallistujissa.

– Kävely vain hidastuu vaikka kuinka koittaa jumpata ja liikkua. Aina vaan tulee semmoisia vanhuuden merkkejä mukaan, hän kertoo.

Jumppahetken jälkeiset kahvit ovat osallistujille tärkeitä.

– Silloin keskustellaan, mitä kullekin kuuluu, kertoo Eila Jussila.

Aiemmin kahvittelussa oli omat sääntönsä. Kahvipöydän tarjoilulla ei saanut pröystäillä vaan tarjolla sai olla kahta sorttia pullaa ja keksiä. Nyttemmin säännöstä on lipsuttu.

Viimeisessä kokoontumisessa ennen kesätaukoa pöytä tuntuu pursuavan tarjottavia.

– Tämä on nyt tällainen laajempi kattaus, kun on kevätjuhlan aika, tarjoilusta vastaava Meeri Ollikka sanoo.

Kahvipöydän herkkuja Ylisenperän jumppatyttöjen tapaan
Kevätkauden viimeisen kokoontumisen jälkeen kahvipöytä oli katettu erityisen juhlavaksi.Matias Väänänen / Yle

Kahvipöydän sääntöihin kuului aiemmin myös se, että nuorimmainen otti kahvinsa ja tarjoilut viimeisenä. Jumppanaiset ovat nauraneet, että Syvälän Eeva on tainnut aina viime vuosiin asti saada joukon nuorimpana kylmää kahvia.

Nyt joukkoon on tullut uutta verta, mutta heille ei ole vanhasta tavasta kerrottu.

– Mää en ole kyllä koskaan kuullutkaan tästä tavasta! Olen sitten tainnut monta kertaa etuilla kahvijonossa, kymmenisen vuotta sitten jumppanaisiin mukaan tullut Sirkka Lindeman nauraa.

Eeva Syvälä ja Sirkka Lindeman jumppaamassa
Ylisenperän jumppanaisiin on saatu myös uutta verta. Kuvassa konkarijäsenen Eeva Syvälän (vas.) ohella Sirkka Lindeman.Matias Väänänen / Yle

Lindeman asuu talvet Pirkkalassa, mutta lentää muuttolintujen mukana mökilleen kesänviettoon Muroleeseen. Hän kokee päässeensä joukkoon hyvin mukaan.

– Kyllähän tämä kahvittelu on jumpan loppuhuipennus, jossa on mukava päästä jakamaan kuulumisia ennen kotiinlähtöä ja sitten viikon päästä jatketaankin seuraavassa osoitteessa.

Ylisenperän jumppatyttöjen kahvihetki
Jumpan jälkeisessä kahvihetkessä vaihdetaan viikon kuulumiset.Matias Väänänen / Yle

"Kyllä mää jouduin pyytämään alkuun hieman välituntia"

Toinen tuore tulokas on Anne Vartiainen, joka on jumppanaisia jo toisessa sukupolvessa. Annen äidin Meeri Ollikan ei ole isommin tarvinnut häntä tapaamisiin houkutella.

Jumpan vaativuus yllätti untuvikon.

– Kyllä mää jouduin pyytämään alkuun hieman välituntia, kun tuntui, että tämä touhu on niin hurjaa. Eiväthän nämä naiset tunnu oikein välillä hengähtävän.

Anne Vartiainen, Ylöjärvi
Anne Vartiainen on jumppanainen jo toisessa polvessa. Annen myös kuskaa jumppaajia kokoontumisiin.Matias Väänänen / Yle

Nuorimman jäsenen yksi rooli on toimia myös autonkuljettajana. Toisinaan kotien olohuoneita pitää myös hieman raivata huonekaluista, jotta kaikki jumppaajat mahtuvat mukaan.

Ylisenperän Jumppatytöt ylärivin vasemmalta Anne Vartiainen, Sirkka Lindeman, Eeva Syvälä, alarivillä vasemmalta Meeri Ollikka, Eila Jussila ja Mirja Puntila
Jumppaajat kevätjuhlan yhteiskuvassa: keinun takana seisovat Anne Vartiainen (vas.), Sirkka Lindeman ja Eeva Syvälä. Keinussa istuvat Meeri Ollikka, Eila Jussila ja Mirja Puntila. Yhteistä tekemistä on suunnitteilla myös kesälle. Tarkoitus on tehdä yhteinen kesäteatteriretki sekä pitää saunailta Syvälän mökillä. Matias Väänänen / Yle

Kahvit on juotu, herkut syöty ja kuulumiset vaihdettu. Mirja Puntilan tunnelmat kevätkauden viimeisen jumppakerran jälkeen ovat osittain haikeat, kun aktiiviporukan viikoittainen yhteydenpito katkeaa kesän ajaksi.

– Jumpan tilalle tulee kyllä meille jokaiselle näitä kesäaskareita, että ei tässä aivan toimettomaksi jää, Puntila sanoo.

Yksi asia on varma. Jumpat jatkuvat jälleen syksyllä, kun perunat ovat kellarissa.