Analyysi: Työministerin pesti voi olla huono ponnistuslauta, jos tavoittelee puoluejohtajan paikkaa, eduskuntaryhmän johtajalla on valtaa

Ministerit ovat saamassa nyt paljon valtaa, koska hallitusohjelma on laaja ja ylimalkainen, Ari Hakahuhta arvioi.

hallitusohjelmat
Uuden hallituksen työministeri Timo Harakka SDP:n puoluevaltuuston kokouksen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa
Kansanedustaja Timo Harakka otti työministerin pestin vastaan, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kieltäytyi, kun SDP jakoi ministerisalkkuja.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Ainoa yllätys SDP:n ministerivalinnoissa oli eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin kieltäytyminen ministeripestistä.

SDP:n puheenjohtaja, tuleva pääministeri Antti Rinne vahvisti, että hän keskusteli Lindtmanin kanssa työministerin pestistä ja myös toisesta ministeritehtävästä. Tätä toista tehtävää Rinne ei nimennyt.

Lindtman perusteli kieltäytymistä sillä, että hän haluaa kantaa lisävastuuta eduskuntaryhmän johtajana, varmistaa hallituksen esitysten valmistumisesta eduskunnassa. Osaksi ratkaisu oli myös pienen lapsen isän päätös perheen hyväksi.

Liikenne- ja viestintäministerinä aloittava Sanna Marin teki pienen lapsen äitinä toisenlaisen ratkaisun.

Työministeri Timo Harakan demariruusussa on piikkejä

Työministerin tehtävä Rinteen hallituksessa ei ole ruusuilla tanssimista, piikkejä on luvassa. Urakkaan suostui SDP:n veroekspertti Timo Harakka.

Jos työllisyys ei parane, työministeriltä tivataan ratkaisuja. Jos työttömät kokevat itseään kepitettävän, syy on työministerin. Voitte kuvitella itse lisää.

Jos poliitikko, esimerkiksi Antti Lindtman, tähtäisi jossain vaiheessa uraansa vaikkapa SDP:n puheenjohtajaksi, ei työministerin tehtävä Rinteen hallituksessa ole välttämättä paras ponnistusalusta.

Pääministeripuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajalla on halutessaan valtaa enemmän kuin kevyimmän ministerisalkun kantajalla.

Ja perustelu väitteelle:

Vuosituhannen vaihteessa taisteluhelikopterit jäivät kokonaan hankkimatta kuljetuskoptereiden rinnalle. Hallituksen omista riveistä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja SDP:n eduskuntaryhmän enemmistö painostivat demaripääministeri Paavo Lipposen hallitusta luopumaan taistelukoptereiden hankinnasta.

Ja toisinpäin:

Jos poliitikko, esimerkiksi Timo Harakka, tähtäisi toistamiseen jossain vaiheessa uraansa vaikkapa SDP:n puheenjohtajaksi, ei työministerin pesti Rinteen hallituksen ole välttämättä se vakain ponnistusalusta.

Kiuru: Maakunta-soten kaatajasta maakunta-soten rakentajaksi

SDP:n ministereistä Krista Kiuru on Antti Rinteen kahnauksia kaihtamaton rymistelijä. Kiurun meriittinä on Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kaatamiseen osallistuminen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana.

Krista Kiuru nousee Rinteen hallitukseen perhe- ja peruspalveluministeriksi. Siis Juha Sipilän porvarihallituksen maakunta- ja valinnanvapaus-soten kaatajista yksi alkaa nyt rakentaa keskustan maakuntamallin varaan tehtävää uutta sotea – hallitusratkaisun ironiaa.

Keskusta: Haussa vahva valtiovarainministeri paimentamaan menoja

Koska hallituksen hankkeista aikataulut ovat kirjaamatta hallitusohjelmaan ja tulot osaksi riippuvaisia työllisyyden paranemisesta, on tuleva hallitustyö jatkuvaa budjettineuvottelua.

Keskusta tavoitteli valtion ja kuntien talouden tasapainoa hallituskauden lopulla. Puolue tarvitsee tavoitteen toteuttamiseksi vahvan valtiovarainministerin.

Antti Rinteen pienituloisille eläkeläisille lupaaman vappusatasen lisäksi rahajonossa ovat kädet ojossa sote-ministeri Krista Kiuru, vasemmistoliiton todennäköinen opetusministeri Li Andersson sekä sosiaali- ja terveysministeriksi uumoiltu Hanna Sarkkinen.

Kaikilla heillä on paljon hyviä hankkeita koulutuksen ja sosiaali- ja terveydenhoidon parantamiseksi. Rahaa vain kaivattaisiin.

Kukaan ei ole niin povattu kuin mahdolliseksi ministeriksi povattu

SDP:n ja RKP:n ministerivalinnat ovat siis tiedossa. Vihreiden valinnat ratkeavat todennäköisesti iltayön aikana. Keskustassa ja vasemmistoliitossa on keskiviikkoiltaan asti vielä monta povattua ministeriä.

Kulunutta sanontaa mukaillen: kukaan ei ole niin povattu kuin povattu ministeri eikä kukaan ole niin entinen kuin entinen ministeri.

Taustakeskustelu yhden entisen ministerin kanssa kuitenkin kiteyttää hyvin Antti Rinteen hallituksen ministerien vallan.

Ylimalkainen hallitusohjelma, ministerillä on paljon valtaa

Hallitusohjelma on sen verran ylimalkainen ja lisäselvityksiä kaipaava, että yksittäiselle tomeralle ministerille jää paljon valtaa.

Voitte toki korvata sanan ylimalkainen myös ilmaisulla suurpiirteinen tai etujärjestöjä keskusteluun kutsuva, mikä eniten miellyttää.

Valta muuttuu käsinkosketeltavaksi, kun ministeri ensimmäisinä vallan päivinään asettuu työtuoliinsa.

Ministeriön virkamiesjohto käy työt ministerin kanssa läpi. Huomataan, että tehtävää on paljon eikä hallitusohjelma anna aina tarkkoja nuotteja.

Toki osa asioista on jo hallitusneuvotteluissa sovittu toteutuslistan kärkipäähän, mutta suuri osa ei.

Tuossa tilanteessa vahva ministeri valitsee itse asiat, jotka hän poimii laajasta hallitusohjelmasta kiireellisyyslistan kärkeen ja käynnistää valmistelun mieleiseensä suuntaan.

Niin, ja se heikko ministeri: hänet ministeriön virkamiesjohto saattaa puhua pyörryksiin ja saada virkamiesten tärkeysjärjestyksen ministeriön hankkeisiin.

Lue lisää:

Vihreiden Ohisalosta sisäministeri, hurja kisa kolmannesta salkusta, SDP yllätti: Harakka työministeriksi – Yle seurasi hetki hetkeltä

Tässä he nyt ovat – Antti Rinteen viisikon kaikki ministerit

Robert Sundman: Hävisivätkö vihreät vasemmistoliitolle ja RKP:lle, kun salkut jaettiin?