Jutta Urpilainen ei pelkää olla lasikattojen rikkoja – Jos nimitys komissaariksi tulee, Brysseliin lähtee koko perhe

Kesä tarkoittaa komissaariehdokkaalle pänttäämistä. Jutta Urpilainen uskoo vakuuttavansa EU-parlamentin asiaosaamisellaan ja tiimitaidoillaan.

Jutta Urpilainen
Jutta Urpilainen
Jutta Urpilainen kertoo vanhan sanonnan toteutuneen usein elämässään eli kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.Jarno Kuusinen / AOP

Kun Jutta Urpilainen tuli töistä tiistai-iltana kotiin, 4-vuotias Johannes ojensi tulevalle Suomen EU-komisaarille isän kanssa ostetun kukkakimpun.

Sen jälkeen saivat tulevat ja olevat tittelit lentää nurkkaan, koska poika halusi rakentaa äidin kanssa legoilla.

– Lapsi pakottaa laittamaan rajat työntekoon ja tuo valtavan hienon vastapainon kaikelle muulle. Puhelin on illalla äänettömällä ja tietokone kiinni siihen asti, kun Johannes menee nukkumaan. Näin tulee olemaan Brysselissäkin, Urpilainen kertoo.

Muuttosuunnitelmat eivät ole vielä selvillä, mutta se on varmaa, että Brysseliin lähtee koko perhe. Suomessa pidetään tukikohtana Kokkolan koti. Urpilainen uskoo, että myös ulkoministeriön palveluksessa työskentelevälle aviomiehelle löytyy virkamieshommia Belgiasta.

Isovanhemmille perheen muutto tarkoittaa tulevaisuudessa lastenhoitoreissujen pitenemistä. Kokkolassa on jo katseltu, minkälaisia lentoja Brysseliin menee, kertoo Jutta Urpilaisen isä, Kari Urpilainen.

– Meitä on tarvittu välillä hoitoavuksi kiireisimpinä päivinä, joten varmasti tulee jatkossakin tällaisia tilanteita.

Lasia ei murreta ilman ruhjeita

Jutta Urpilainen on jälleen kerran uuden edessä. Vatsanpohjassa on jännitystä, mutta monissa liemissä keitetty poliitikko kertoo olevansa haasteeseen valmis.

– Perheen kanssa mietittiin, että tähän mahdollisuuteen haluamme tarttua. Minulla on tehtävään annettavaa. Olen nuoresta asti ollut kiinnostunut kansainvälisyydestä, ja haluan olla rakentamassa tulevaisuutta, Urpilainen miettii.

Media on jo ennättänyt hehkuttaa kokkolalaispoliitikon uraa lasikattojen rikkojana: SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja 2008-2014. Suomen ensimmäinen naispuolinen valtiovarainministeri 2011-2014. Suomen ensimmäinen naiskomissaari.

Lasia ei murreta ilman ruhjeita.

Urpilainen asettelee sanojaan. Kun häneltä kysyy kampittamisesta, hän vastaa urallaan olleen erilaisia vaiheita.

Valtiovarainministeri-valinnan jälkeen arvostelijat pohtivat, millainen kompetenssi nuorella naisopettajalla on talouden asiantuntijaksi.

32-vuotiaana SDP:n puheenjohtajana hän oli tytönheitukka, jonka valinta ei miellyttänyt kaikkia puolueessa, jolla on pitkä historia arvokkaista, vanhemmista miesjohtajista.

– Se on ollut koko poliittisen urani vaikeinta aikaa. Silloin sain eniten kokea ennakkoluulojen aallon. Osaamisen sijasta arvioitiin ripsiä, kynsiä, hiuksia ja vaatteita, Urpilainen puuskahtaa, ja toteaa, että se on kaikkien naisten osa, jotka ensimmäisenä tekevät jotakin uutta.

Urpilaisen mielestä kuitenkin tarvitaan esikuvia, jotka sinnikyydellään näyttävät, että naisilla on mahdollisuus tässä yhteiskunnassa edetä miesten kanssa samoihin tehtäviin.

Nyt hän iloitsee, että tulevaan hallitukseen on nousemassa myös nuoria naisia ministeriksi, ja toivoo, että asenneilmapiiri olisi omilta nuoruusajoilta muuttunut.

"Tappion kestäminen on helpompaa, jos pystyy kunnioittamaan itseään"

Urpilainen on saanut urallaan suuria voittoja, mutta joutunut kokemaan myös vallan nopean katoamisen. Puheenjohtajakisan häviö Antti Rinteelle johti pitkään hiljaiseloon.

Nyt Urpilainen on taas vahvasti vallan kahvassa kiinni, kiitos kilpakumppani Rinteen.

Urpilainen myöntää, että tappion hetket ovat olleet karvaita ja vaikeita, mutta niistä on noustava ja jatkettava eteenpäin.

– Pitää löytyä sisukkuutta ja tahtoa mennä eteenpäin. Tappion kestäminen on helpompaa, jos pystyy kunnioittamaan itseään ja tekemisiään. Enempää ei pysty tekemään kuin parhaansa, eikä silloin enempää voi vaatia.

Kotipiiri tietää Urpilaisen sitkeyden. Itsekin kansanedustajana työskennellyt Kari Urpilainen sanoo Jutan oppineen jo kotona, että politiikassa voi tapahtua mitä vaan.

– On ylä- ja alamäkiä, aivan kuten elämässä muutenkin.

Jutta Urpilainen kertoo huomanneensa, että hänen kohdallaan on selvästi totta sanonta, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Brysselin ovi on jo kutsuvasti raollaan. Uudet komissaarit aloittanevat työnsä marraskuun alussa.

– Juhannuksen tienoilla päämieskokous sopii komission puheenjohtajasta. Hänen tehtävänsä on miettiä salkkujako ja työtehtävät sekä neuvotella jokaisen komissaariehdokkaan kanssa. Kun salkkujako on selvä, komissaariehdokkaat menevät Euroopan parlamentin kuultaviksi, Urpilainen selittää.

"Tyttö tekee parhaansa, kyllä se pärjää!"

Urpilainen uskoo, että hänet muistetaan Euroopan parlamentissa tiukasta Kreikka-väännöstä eurokriisin aikana. Hän ajoi eurokriisissä läpi Suomen poliittisen tavoitteen: Suomi lainasi pankkikriisin alle romahtaneelle Kreikalle rahaa vain vakuuksia vastaan.

Tulevaan jäsenmaiden komissaari-ehdokkaiden tenttaamiseen hän aikoo valmistautua opettelemalla perusteellisesti tehtäväkentän, jonka tulee saamaan.

Se ei pelkästään riitä. Komissaarit päättävät asioista yhteisesti, joten jokaisen pitää olla edes jotenkin perillä toistensa salkuista ja tehtäväkentistä.

– Tiimipelaajan kyvyt nousevat silloin vahvuudeksi. Olen ollut valtiovarainministerinä kuuden puolueen hallituksessa. Siinä joutui sovittamaan näkemyksiä yhteen ja hakemaan kompromisseja. Tätä taitoa ja kokemusta toivon voivani viedä komission työskentelyyn ja komission ja parlamentin välisiin suhteisiin.

Millainen komissaari Urpilaisesta tulee?

– Yhteistyökykyinen ja rakentava. Tuon joukkueeseen lisäarvoa suomalaisella sitkeydellä, elämänkokemuksellani ja osaamisellani. Uskon, että mahdollisimman yhtenäinen Eurooppa puhuu kansainvälisillä kentillä vahvemmalla äänellä, ja tuo myös tavallisten ihmisten elämään lisäarvoa.

Oma perhe ja kotiväki tsemppaavat. Kari Urpilainen miettii, ettei olisi voinut parikymmentä vuotta sitten uskoa, mihin asti tytär vielä päätyy. Nyt uskoo, ja vahvasti.

– Tyttö tekee parhaansa, kyllä se pärjää.