Hanna Tapio ajaa Jäämeren rannikolle ja tekee pelkästään 10-tuntisia yövuoroja Norjassa – "Täällä ihmisissä on sellainen luonnollinen positiivisuus"

Tämä sykähdyttää aina uudelleen, kun tulee tähän maisemaan pitkän ajomatkan jälkeen, Hanna Tapio sanoo.

sairaanhoitajat
Hanna Tapio käy kutomassa asuntolan yläkerran oleskelutilassa työvuorojen ja lepäämisen välissä.
Hanna Tapio käy kutomassa asuntolan yläkerran oleskelutilassa työvuorojen ja lepäämisen välissä. Maisemat ovat sykähdyttävät.Vesa Vaarama / Yle

KirkkoniemiHanna Tapio on tulossa työvuoroon Kirkkoniemen sairaalaan. Takana on yli seitsemän tunnin ajo, 550 kilometriä Rovaniemeltä Jäämeren rannikolle. Silmien edessä avautuu maisema Kirkkoniemeen.

Taajama, jota voisi sanoa pikkukaupungiksi, on tyypillisen norjalaisen näköinen: vuonolta kohoaviin rinteisiin on rakennettu vieri viereen omakotitaloja. Kahta samanväristä taloa ei näy vierekkäin, värien kirjo näyttää suomalaisiin rakennusmääräyksiin tottuneen silmissä oudolta.

Itä-Finnmarkin suurin taajama Kirkkoniemi on tyypillisen norjalaisen pikkukaupungin näköinen.
Itä-Finnmarkin suurin taajama Kirkkoniemi on tyypillisen norjalaisen pikkukaupungin näköinen.Vesa Vaarama / Yle

Kello näyttää viisi iltapäivällä. Vielä on hyvin aikaa levähtää ennen töiden alkua.

– Vuoro alkaa iltakymmeneltä. Teen niin sanottua vakiyökön virkaa eli pelkkiä yövuoroja. Työtä on yleensä neljä tai viisi kymmentuntista yötä peräkkäin ja sitten viikon vapaa, Hanna Tapio sanoo.

Kaikki alkoi kahdesta kuukaudesta

Hanna Tapio on kulkenut Norjassa sairaanhoitajan työssä jo pitkään.

– Aluksi tulin tänne kahdeksi kuukaudeksi, tuulettamaan vähän päätäni ja toteuttamaan nuoruuden unelmaa, hän kertoo.

Työrupeaman piti olla kaksi kuukautta, sitten siitä tuli kuusi kuukautta. Ja nyt on täynnä jo kahdeksan vuotta.

– Kyllä siinä oli taustalla ajatus, että laajentaisin vähän maailmankuvaa ja ajatusmaailmaa. Mutta voi sanoa, että norjalainen tapa elää ja asennoitua elämään on pitänyt minut töissä Norjassa, Hanna Tapio sanoo.

Sairaalan edessä olevan pronssipatsaan kasvot kuvastavat Hanna Tapion mielestä hyvin norjalaista mentaliteettia
Sairaalan edessä oleva pronssipatsas lämmittää Hanna Tapion mieltä.

Hänen Norjan työuransa alkua voisi kutsua jopa sokkialoitukseksi. Hän ei ollut ennen Norjaan tuloa käynyt mitään kielikursseja. Ainoa kosketus ruotsiinkin oli ylioppilaskirjoitukset yli 20 vuotta aikaisemmin.

– Siltä pohjalla lähdin ja ajattelin, että sillä pärjää – ja onhan sillä pärjännytkin. Opin kielen aika nopeasti, kun satuin menemään sellaiseen paikkaan, jossa ei ollut muita suomalaisia. Oli pakko, Hanna Tapio sanoo.

Työyhteisön suhtautuminen tulokkaaseen oli ratkaisevaa.

– Norjassa perehdytys saattaa kestää neljäkin viikkoa eikä vain pari työvuoroa kuten Suomessa. Ja kun ihmiset näkivät, että tuo on ihan silmät pyöreinä, että se tarvitsee enemmän kielellistä opastusta, niin kyllä hyvin autettiin, Hanna Tapio kertoo.

Kautokeinossa, Norjan saamelaisalueen keskuksessa töissä ollessaan hän opiskeli myös pohjoissaamen kieltä. Kun Finnmarkissa on kolme virallista kieltä eli norja, saame ja kveenin kieli, joka on vanhaa suomea, hänen nykyinen kielitaitonsa on melkoinen valtti.

– Välillä sairaalassa saa olla tulkkinakin, Hanna Tapio naurahtaa.

Sairaalan ilmapiriistä kertoo paljon se, että Hanna Tapiota odotti vapaajakson jälkeen osaston henkilökunnan syntymäpäiväonnittelut.
Sairaalan ilmapiriistä kertoo paljon se, että Hanna Tapiota odotti vapaajakson jälkeen osaston henkilökunnan syntymäpäiväonnittelut. Myöhemmin oli tulossa vielä korillinen lahjoja.Vesa Vaarama / Yle

Raha ei ole ainoa tekijä

Alan piireissäon tiedetty pitkään, että Norjassa terveydenhoitoalalla työ on selvästi paremmin palkattua kuin Suomessa.

Tilanne on sama edelleen, vaikka Norjan kruunun kurssin lasku suhteessa euroon on kaventanut eroa huomattavasti. Vuosina 2012–2013 tuhannella kruunulla sai yli 130 euroa, kun nykykurssilla sillä saa enää reilun sata euroa.

– Silloin kun tulin, kruunu oli aivan huikeasti parempi kuin tällä hetkellä. Mutta edelleenkin palkassa voittaa sen verran, että täällä kannattaa käydä, Hanna Tapio sanoo.

Raha on hyvä motivaattori, mutta hänelle Norja antaa paljon muutakin.

– En minä ole täällä pelkästään rahan takia. Minua vetää Norjassa vallitseva henkinen mieliala, ihmisissä on sellainen luonnollinen positiivisuus. Vaikka olisi kuinka kiirettä tai töissä olisi vaikeaa, kuitenkin löydetään aina positiivinen puoli, Hanna Tapio sanoo.

Yövuorossa on paljon muutakin kuin päivystämistä.
Yövuorossa on paljon muutakin kuin päivystämistä. Yöhoitaja Annikki Arvola on havainnut potilaan veriarvoissa poikkeamaa. Yösairaanhoitaja Hanna Tapion kanssa pohditaan, miten tilanteessa edetään.Vesa Vaarama / Yle

Iso asia on myös se, että sairaanhoitajaa arvostetaan Norjassa aivan eri tavalla kuin Suomessa. Ja Hanna Tapiolle on tärkeää sekin, että työssä riittää haasteita.

– Minä koen, että työ on mielenkiintoista ja antoisaa. Kirkkoniemessä pystyn hyödyntämään koulutustani ja elämänkokemustani, ja sitä kokonaisuutta myös arvostetaan, hän sanoo.

Kerran elämässä uuteen sairaalaan – uudenlaiseen virkaan

Hanna Tapion työpaikka, Kirkkoniemen uusi sairaala, niin kuin sitä paikkakunnalla kutsutaan, on Finnmarksykehusetin eli lääninsairaalan toinen yksikkö. Pääsairaala on Hammerfestissa.

Kirkkoniemen upouuden sairaalan rakennukset sulautuvat hyvin Itä-Finnmarkin tunturimaastoon.
Kirkkoniemen upouuden sairaalan rakennukset sulautuvat hyvin Itä-Finnmarkin tunturimaastoon.Vesa Vaarama / Yle

Kokonaan uusi, useampia rakennuksia käsittävä sairaalakompleksi otettiin käyttöön vain reilu puoli vuotta sitten. Potilaat muuttivat vanhasta sairaalasta uuteen marraskuun lopussa.

– Kirkkoniemen sairaala on koko Norjan uusin ja nykyaikaisin sairaala, sanoo Finnmarksykehusetin viestintäpäällikkö Eirik Palm ylpeänä.

Osastoilla on paljon uudenaikaista sairaalatekniikkaa, jota satunnainen kävijä ei näe lainkaan.

Sairaalassa on satsattu myös ulkoasuun ja viihtyvyyteen. Seinillä on luontoon ja alueeseen liittyviä taideteoksia ja sisustusta on suunniteltu myös silmää ajatellen. Käytävät ovat avarat ja valoisat.

Hanna Tapiolle uusi sairaala on once in lifetime -kokemus.

– Eihän tämmöistä tapahdu kovin monelle, ja minullekin ihan varmasti vain kerran elämänuralla. Että saa muuttaa kokonaan uuteen sairaalaan, uusiin tiloihin. Hienoahan tämä on, on niin modernia ja puhdasta, hän sanoo.

Hänellä on vakituinen virka, jossa hän tekee 80-prosenttista työmäärää. Vastaavaa ei taida muualta löytyä.

– Tällainen vakituinen yöhoitajan virka on kehitetty ihan tähän uuteen sairaalaan. On hienoa ja haastavaa olla rakentamassa kokonaan uutta systeemiä, Hanna Tapio sanoo.

Kirkkoniemen vasta valmistuneen sairaalan pitkillä käytävillä on kätevä liikkua yöllä potkulaudalla.
Kirkkoniemen vasta valmistuneen sairaalan pitkillä käytävillä on kätevä liikkua yöllä potkulaudalla. Hanna Tapio on palaamassa kierrokseltaan muilla osastoilla.Vesa Vaarama / Yle

Hänen kotiosastonsa on "Fysikalsk og medisin rehabilitering" eli osasto, jossa kuntoutetaan erilaisten sairauksien vammauttamia potilaita. Hän kiertää myös neljällä muulla osastolla yön aikana antamassa tarvittaessa lääkityksiä ja muuta apua.

Aamun aurinko saattaa yötyöläisen nukkumaan

Sairaalassa on ollut päällisin puolin rauhallinen yö.

– Jokainen osasto työllisti jonkun verran, askelmittariin tuli askeleita ihan hyvin. Kun on koko ajan tekemistä, se ei ole minulle kiirettä vaan se on kivaa

– Sekoitin suonensisäisiä antibiootteja ja kävin tiputtamassa niitä usealle potilaalle eri osastoilla. Avustin potilaiden kääntämisessä, hain lääkkeitä ja vein verinäytteitä. Kun on touhukasta, yö menee leppoisasti, Hanna Tapio sanoo.

Kirkkoniemen sairaalassa yö on hiljainen.
Kirkkoniemen sairaalassa yö on hiljainen. Valoa kuitenkin riittää kuin päivällä konsanaan.Vesa Vaarama / Yle

Kello näyttää aamukahdeksaa, kun vuoronvaihtopalaveri päättyy. Kirkkoniemessä on yötön yö, aurinko paistaa tunturin takaa kirkkaasti.

Kaupunki heräilee, yön päivystänyt sairaanhoitaja on lähdössä nukkumaan.

Sairaalan pääsisäänkäynnin luona seisoo patsas, joka hänen mielestään kertoo jotain olennaista norjalaisesta mentaliteetista. Vanha mies, joka on heittämässä lennokkia.

Lennokkia heittävän miehen patsas Kirkkoniemen sairaalalla
Vesa Vaarama / Yle

– Patsas herättää minussa joka kerta lämmöntunteen. Nuo lempeät kasvot ja viisas, valaiseva aurinkoinen hymy. Kädestä lähtevä paperilennokki, ikuinen leikkisyys. Tässä on sitä norjalaista hetkessä elämistä ja elämästä nauttimista, Hanna Tapio sanoo patsasta halatessaan.