Espoo romuttaa perinteisen tavan hankkia vanhustenhoitoa – ainutlaatuinen mutta uhkarohkea kokeilu, sanoo professori

Espoo hakee parempaa laatua vanhusten hoivaan uuden kilpailutusmallin kautta. Mallissa asiakkaan ja omaisten valinnanvapaus korostuu.

vanhustenhoito
Irmeli Laajanen käy päivittäin miehensä Heikki Laajasen luona hoivakodissa.
Irmeli Laajanen käy päivittäin miehensä Heikki Laajasen luona hoivakodissa.Antti Kolppo / Yle

EspooIrmeli Laajanen, 80, silittää miehensä Heikki Laajasen poskea. Ollaan hoivakodissa Espoonlahdessa.

Irmeli Laajanen on kävellyt tänne muutaman minuutin matkan kotoaan. Useimmiten hän käy täällä kahdesti päivässä.

Heikki Laajanen sai hoivapaikan reilu vuosi sitten. Ennen sitä Irmeli hoiti miestään kotona tämän sairastuttua. Lopullisen käänteen teki influenssa, johon molemmat pariskunnasta sairastuivat.

Vaikka Heikki Laajasen influenssaa hoidettiin sairaalassa, hänen kuntonsa heikkeni. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkossa miestä hoidetaan hoivakodissa.

Aika oli Irmeli Laajaselle raskasta. Sairauskertomuksen saaminen oli hankalaa, ja tutkimuksiin oli vaikea päästä. Laajaset saivat kuitenkin apua ja tukea hoivakotiin siirtymiseen Espoon kaupungin sosiaalityöntekijältä ja seniorineuvonta Nestorista.

Irmeli Laajanen ja Heikki Laajanen
Irmeli Laajanen myi kotinsa, jotta pääsi asumaan lähemmäs miehensä Heikki Laajasen hoivapaikkaa.Antti Kolppo / Yle

Miehensä lähiomaisena Irmeli Laajanen kiittelee, että heidän toiveitaan kuunneltiin ja lopulta hoivapaikka löytyi sieltä, mistä sitä toivottiin. Yhteinen koti myytiin, ja Laajanen muutti vielä lähemmäksi hoivakotia asumaan, jotta voisi osallistua miehensä arkeen enemmän.

– Tässä sitä on menty päivä kerrallaan, Irmeli Laajanen sanoo.

Hän työntää miestään pyörätuolissa ja pyyhkii välillä suunpieliä. Miehen puhekyky on mennyt, mutta hän tuntee vaimonsa ja liikuttuu tavatessa.

Laajasilla oli onnea, kun he sattuivat saamaan hoivapaikan läheltä kotia. Aina näin ei kuitenkaan ole, ja siihen Espoo haluaa nyt muutosta.

Parempaa laatua

Espoo on muuttamassa vanhuspalvelujen kilpailutusmallia vuodenvaihteessa.

Jatkossa kunta ei sitoudu yhteistyöhön vain tiettyjen palveluntuottajien kanssa, vaan kaupunki ostaa palveluja niiltä hoivakodeilta, jotka täyttävät laatukriteerit ja tarjoavat sitä kaupungin määrittelemään hintaan.

Perinteisessä kilpailutuksessa palveluntuottajat ovat tehneet tarjouksen kaupungille ja hinta on ollut se määrittelevä tekijä.

Espoo on päättänyt asiakkaan puolesta kilpailutuksen jälkeen, mistä hoivapalveluja voi saada.

Uudessa mallissa asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy ja hän saa itse päättää, mihin menee asumaan. Käytännössä päätöksen tekee hoivaa tarvitsevan omainen.

Espoon vanhustenpalvelujen johtajan Matti Lyytikäisen mukaan kaupunki hakee uudella mallilla hoivaan ennen kaikkea lisää laatua.

– Näkemyksemme mukaan tämä malli tuottaa parempaa laatua ja sitä kautta asiakas hyötyy.

Espoo uskoo, että asukkaat äänestävät omilla jaloillaan, mikä aiheuttaa sen, että asukkaat haluavat sinne, missä on laadukasta hoitoa. Valinnanvapauteen kuuluu mallissa myös vaihtamisen mahdollisuus.

Vanhusten hoivapalvelut ovat olleet julkisessa keskustelussa tänä vuonna, kun erityisesti suurissa hoivajäteissä vanhuksia ei ole hoidettu kuten pitää, niissä on paljastunut haamuhoitajia ja henkilökuntaa on ollut liian vähän.

Yhteiskuntapolitiikan professori ja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger arvioi, että hyvää hoivaa voi toivoa, mutta takeita laadun paranemisesta malli ei tuo.

– Tämä on tosiaan aika rohkea tai jopa uhkarohkea kokeilu sen takia, että meillä on varsin vähän Suomesta tai kansainvälisestikään tietoa siitä, mikä muuttuu, kun palveluita organisoidaan tällä tavoin, Kröger sanoo.

Teppo Kröger. Professori. Jyväskylän yliopisto.
Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger huomauttaa, että valinnanvapaus palvelee hyvin koulutettua väestöä.Pekka Koli / Yle

Espoon suunnittelema malli on ainutlaatuinen: vain Päijät-Hämeessa on otettu käyttöön vuodenvaihteessa lähes vastaava malli, josta ei ole vielä saatavilla erityisiä tuloksia.

Myönteisenä merkkinä Kröger pitää sitä, että Espoo ei tavoittele uudella mallilla kustannussäästöjä.

Päinvastoin, kustannukset jopa nousevat jonkin verran. Se on Espoon mukaan tarkoituksellista.

Luotettavan tiedon ongelma

Espoo luottaa siihen, että omaiset ovat kiinnostuneita ja halukkaita selvittämään, missä on tarjolla kaupungin parasta hoivaa. Se suunnittelee julkaisevansa valvontaraportteja, asiakastyytyväisyystietoja ja laatutietoja.

Luotettavan ja ymmärrettävän tiedon tuottaminen on vaikeaa, sen myöntää myös Espoo.

– Varmaan sitä pitää harjoitella ja kuunnella asiakkaita herkällä korvalla, Lyytikäinen sanoo.

Professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta on sitä mieltä, että avoimuus ja esimerkiksi epäkohtien esille tuominen on tärkeää. Tosin hänen mukaansa pelkästään kirjallisiin raportteihin ei voi luottaa, ne kun antavat vain yhden kuvan todellisuudesta.

– On myös niin, että osalla omaisista tulee olemaan hankaluuksia internetissä olevien dokumenttien kanssa ja kymmenien palveluntuottajien materiaalien läpikäyminen tulee olemaan vaativaa monelle.

Irmeli Laajanen pitää puolisonsa Heikki Laajansen kädestä
Uuden kilpailutusmallin takana on toive paremmasta hoivan laadusta.Antti Kolppo / Yle

Espoo toivoo valvonnan kevenevän

Espoo uskoo, että valinnanvapauden myötä se voi keskittyä valvonnan sijaan yhteistyöhön ja palveluohjaukseen.

Kaupunki on kokenut valvonnan raskaana, ja uuden mallin toivotaan tuovan siihen muutoksen. Poistuvatko valvontakäynnit vai miten se helpottuu?

– Ei se niitä poista, vaan uskomme, että järjestelmä pakottaa hoivakodit tuottamaan tiettyä laatua, jotta ne saavat sinne asiakkaita ja asukkaita, Matti Lyytikäinen toteaa.

Espoo on muun muassa sakottanut ostopalveluitaan vanhusten huonosta hoivasta vuosien aikana, mutta hoivan laatua ei ole saatu nostettua vaaditulle tasolle kaikissa hoivalaitoksissa.

Valinnanvapaudessa omat haasteensa

Espoo luottaa siis valinnanvapauteen ja siihen, että jos hoivakodista ei saa hyvää hoivaa, asukkaat vaihtuvat.

Vaihtaminen ei kuitenkaan ole iäkkäille aivan mitätön asia.

– Jos ajatellaan muistisairaita, niin kaikki ympäristövaihdokset ovat hyvin vaivalloisia ja joskus jopa haitallisia prosesseja, Kröger huomauttaa.

Valinnanvapauden hankaluudesta on tuloksia myös kansainvälisistä tutkimuksista. Niiden mukaan valinnanvapausmallit sopivat erityisesti hyvin koulutetuille ihmisille, joilla on paljon tietoa sosiaali- ja terveysjärjestelmästä.

Espoon malli herättää kysymyksen myös omaisen vastuusta. Toki kaupunki aikoo huolehtia siitä, että kuntalaisten käytössä on tarpeeksi palvelunohjaajia. He auttavat päätöksenteossa ja tekevät päätöksiä esimerkiksi silloin, kun asiakkaalla ei ole omaisia.

Teppo Krögerin mukaan malli kuitenkin käytännössä sysää vastuuta omaisille.

Espoon Matti Lyytikäisen mukaan omainen on se, joka osaa parhaiten arvioida, millainen hoivakoti omalle läheiselle on paras vaihtoehto, kun asukas ei siihen enää itse pysty.

Muiden omaisten kokemuksilla on merkitystä

Irmeli Laajanen ja Heikki Laajanen
Irmeli ja Heikki Laajanen katselevat valokuvaa nuoruudestaan.Antti Kolppo / Yle

Irmeli Laajanen on tyytyväinen, kun hoivapaikka löytyi nopeammin kuin monilla muilla. Perhe uskoo, että paikan nopeaan saantiin vaikutti loppujen lopuksi se, että Heikki Laajanen pääsi jonoon sairaalan kautta.

Kun Irmeli Laajanen kuulee Espoon suunnitelmista muuttaa hoivakotien kilpailutusta, hän pitää valinnanvapautta lähtökohtaisesti hyvänä asiana.

– Jos kuulee muilta omaisilta mielipiteitä eri paikoista, niin onhan se mukava, Laajanen sanoo.

Hän korostaa tärkeintä olevan, että hoiva on hyvää ja hoitajat eivät vaihdu jatkuvasti.

Lue myös:

Analyysi: Hoitajamitoitus ei toteudu tällä hallituskaudella – rahoista puuttuu puolet ja niin puuttuu hoitajiakin