Italiassa opin, että olen aina syönyt väärin – lukuisat ruokasäännöt vievät maidonkin kahvista

Italialaista small talkia on kysyä, mitä söit tänään, kirjoittaa Ylen Italian-avustaja Jenna Vehviläinen.

ruoat
Maitokahvi ja leipomus terassipöydällä.
Roomalaisessa kahvilassa aamupalaan ei kuulu leipä, munat tai puuro, vaan ainoastaan maitokahvi ja makea cornetto. Jenna Vehviläinen / Yle

RoomaTarjoilija katsoi minua huolestuneen näköisenä.

Olin juuri tilannut häneltä alkupalaksi salaatin ja pääruuaksi pastaa Rooman idyllisen kauniin Trasteveren kaupunginosan terassiravintolassa.

– Sinun kannattaisi syödä salaattia vasta pääruuan jälkeen, aterian lopuksi ennen kahvia, hän sanoi sitten.

Kysyin tarjoilijalta syytä.

– Se järjestys, missä syöt ruokaa, on tärkeää ruuansulatuksen toimivuuden kannalta, hän sanoi.

En tiedä, onko tarjoilijan ajatus ruuansulatuksesta totta, osittain totta vai täyttä uskomusta. Se päättäväisyys, jolla hän neuvon antoi, oli kuitenkin niin ihailtava, että päädyin muuttamaan illallistilaukseni järjestystä.

Jos kysyisi sadalta italialaiselta, mikä on elämän tärkein asia, noin 95 heistä vastaisi ruoka. Italiassa saa siksi tottua siihen, että ruoka ja siihen liittyvät asiat eivät ole yksityisasioita vaan perinteisiä pöytäkeskustelujen aiheita.

Mitä olet syönyt tänään? on kysymys, joka on mahdollista esittää oikeastaan kenelle vaan. Sitä seuraa aina enemmän tai vähemmän kiinnostava kertomus aamiais-, lounas- ja illallislautasen sisällöstä.

Monet puhuvat avoimesti myös ruuansulatuksesta ja vatsan toiminnasta. Jossain määrin vaivaannuttavuuteen asti etenevät vessakeskustelut ovat esimerkiksi vanhempien ja aikuisten lasten kesken täysin arkipäiväisiä.

Kun vaikkapa edellisiltana syödyn ruoan laatua epäillään huonoksi, siihen viitataan valittamalla, että “se jäi mahani pohjalle, elimistöni ei ole sulattanut sitä.”

Ruoka on Italiassa intohimon kohde, ja syöminen liitetään nautintoon ja yhdessäoloon. Toisaalta ruokaan liittyy myös kymmeniä yleisesti tunnettuja sääntöjä, joiden kanssa Italiassa eläessään päätyy tämän tästä vastatusten.

Tässä muutama sääntö, joita olen vuosien varrella oppinut.

Maitokahvia saa juoda vain aamupalalla makean leivonnaisen kanssa. Jos tilaa cappuccinoa aterian jälkeen, paljastuu turistiksi. Silloin tarjoilija varmasti nyrpistää nenäänsä tai saattaa kieltäytyä tuomasta kahvia pöytään.

Pastan päälle saa ja pitää laittaa juustoa – paitsi jos kyseessä on kala- tai äyriäispasta. Silloin pastan päälle ei missään nimessä saa laittaa juustoa!

Aterian kanssa juodaan vettä tai viiniä. Pizzan kanssa juodaan vettä tai olutta. Pizzan ohessa ei ikinä syödä muuta ruokaa, kuten pastaa tai lihaa.

Aterian jälkeen juodaan espresso ja ehkä digestiivi, esimerkiksi yrttilikööri.

Syömissääntöjen vaikutukseen vatsan hyvinvoinnille uskotaan Italiassa laajasti, ja siitä puhuvat myös lääkärit. Nykyään noudatan sääntöjä arkipäivässäni varsin kurinalaisesti itsekin.

Silti niiden todenperäisyyttä kyseenalaistaa välistä väkisinkin – erityisesti, kun on kasvanut maassa, jossa on edelleen tapana latoa samalle lautaselle salaatti, pasta, liha ja kastike, ja huuhtoa koko setti alas maidolla.