Kymmenen kertaa vankilassa olleelle elämä ilman rikoksia oli vaikeaa: “Kaikki esteet synnytti pääni sisällä oleva vankila”

Vankilasta vapautuneista puolet jatkaa rikoksien tekemistä. Entisen vangin mukaan monen on vaikea jättää rikollisen identiteettiä taakseen.

Ex-vangit
Satakuntalainen "Kauko" istuu puistonpenkillä.
Mari Kahila / Yle

Ensimmäiset vuodet vankilasta vapauduttuaan Kauko rehvasteli menneisyydellään. Puhui roiseja juttuja entisestä rikollisesta elämästään.

Tarinoilla oli tarkoitus peittää hämmennystä. Vankilassa omaksuttu kovan jätkän rooli ei istunut uuteen arkeen, mutta mies ei osannut muutakaan.

Pian hän alkoi peitellä tatuointejaan. Kädet olivat täynnä leimoja, joiden vuoksi jokainen arvaisi hänen olleen vankilassa. Menneisyys oli saatava piiloon.

– Kun lopulta lopetin tatuointieni peittelyn, hämmästyin. Ei kukaan ollutkaan niistä kiinnostunut. Ei niitä tuijotettu, eikä niistä kyselty.

Tänä päivänä Kauko on sinut menneisyytensä kanssa, mutta haluaa silti esiintyä tässä jutussa anonyyminä, muutetulla etunimellä. Hän haluaa suojella läheisiään.

Vankilassa ystävyydellä on hintalappu

Omaisuusrikoksia, huumetuomioita ja väkivallantekoja. Satakuntalainen, 54-vuotias Kauko on istunut neljäsosan elämästään vankilassa. Jokainen tuomio kietoutuu huumeiden ympärille. 13-vuotiaana aloitettu narkomaanin elämä opetti olemaan uskollinen vain päihteille.

Ystävyys merkitsi aiemmin Kaukolle vain hyötymistä. Häntä puistattaa muistella aikoja, jolloin jokainen tapaaminen oli mahdollisuus hyväksikäyttää.

– Minulla oli 80 roolia, joita vaihdoin sen mukaan minkä avulla sain toisesta ihmisestä mahdollisimman suuren hyödyn irti. Olin tunteeton kameleontti.

Satakuntalainen "Kauko" istuu puistonpenkillä.
Kauko luuli 15 vuotta sitten vankilasta vapauduttuaan olevansa ikuisesti silmätikkuna. "En minä taustaani salaile, mutta yllättävän harva siitä on kiinnostunut."Mari Kahila / Yle

Vankilassa huumepiireistä opitusta taidosta oli hyötyä. Siellä kenenkään ystävyys ei ole Kaukon mukaan aitoa. Jokaisella palveluksella tai hyvällä teolla on hintalappu. Mitään ei saa ilmaiseksi.

Viisitoista vuotta sitten Kauko asteli viimeisen kerran ulos vankilasta ja tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Hän ei kuulunut, eikä häntä haluttu mihinkään. Hän tunsi olevansa arvoton ja merkityksetön.

– Tuntui, että koko maailma oli minua vastaan. Vaikka ei niin oikeasti ollut. Kaikki esteet synnytti pääni sisällä oleva vankila. Olin jatkuvasti valmiina vastahyökkäykseen.

Salaliittoteorioiden ja syyllistämisen vyyhti

Entiselle päihteidenkäyttäjälle ja rikolliselle siviiliin paluu vankilasta oli tahmeaa. Oma pää kehitteli koko ajan salaliittoteorioita. Kauko skannasi väsymättä muiden ihmisten ilmeitä. Jos joku näytti kireältä tai vihaiselta, hän oli varma, että oli itse aiheuttanut sen. Mokannut.

Meni kauan tajuta, ettei koko maailma pyörikään oman navan ympärillä. Kauko alkoi ymmärtää, että ihmiset voivat olla kiukkuisia vain siksi, että heillä on huono päivä. Se oli vapauttavaa.

Vuosien itsetutkiskelu on auttanut näkemään entisen minän itsekkyyden. Ennen Kauko oli aina keskiössä ja muiden tehtäväksi jäi pönkittää hänen egoaan. Entisten roolien karistessa Kauko löysi itsensä – ihan mukavan tyypin.

Usein kuulee, että me hyysätään tai taputellaan rikollisia päähän.

Johanna Huhtala

Nykyisin hän auttaa muita vankilasta vapautuneita löytämään itsensä ja käymään läpi tekemiset ja tekemättä jättämiset. Tukea moni tarvitsee, sillä syyllisyys voi iskeä musertavan lujaa, kun suostuu tutkimaan itseään rehellisesti.

– Eräälle kaverille vitsailin, kun hän syyllisti itseään ihan kaikesta, että varmaan Titanicin uppoaminenkin oli sinun syytäsi. Mies suuttui, mutta viesti meni perille.

Vankilasta muovipussi kädessä syrjäytyneeksi

Rikosseuraamuslaitoksen vankitilastot ovat masentavaa luettavaa. Vapautuneista vangeista puolet jatkaa rikollisella tiellä ja palaa viiden vuoden sisään takaisin vankilaan. Viime vuonna vankilasta vapautui 5 531 ihmistä.

Osa vapautuneista astelee siviiliin pelkkä muovipussi kädessään – suoraan asunnottomaksi ja syrjäytyneeksi. Näin tilannetta kuvailee Porissa entisiä vankeja auttavan Sininauha ry:n toiminnanjohtaja** Johanna Huhtala**.

Porin Sininauhan toiminnanjohtaja Johanna Huhtala.
Porin Sininauhan toiminnanjohtaja Johanna Huhtala juttelee Kaukon kanssa torstaina järjestetyillä Porin ensimmäisillä vankimessuilla. "Rikollisen identiteetistä voi päästä eroon, mutta se vaatii kovaa työtä itsensä kanssa."Mari Kahila / Yle

Hänen mukaan uusintarikollisuuden huolestuttavat määrät kielivät siitä, että liian moni lähtee vankilasta ilman tukiverkkoa ja kykyjä oman arjen hallintaan. Vankiloiden resurssit auttaa vapautumisessa ovat rajalliset.

– Harvalla on vastassa oma tukihenkilö, joka auttaisi arkeen kiinni. Lyhyempiä tuomiota istuneet kertovat, etteivät ole vankilassa edes ehtineet tavata sosiaalityöntekijää, jolta olisi saanut neuvoja siviiliin paluuseen, Johanna Huhtala toteaa.

Olennaisinta uuteen elämään sopeutumisessa on Huhtalan mukaan se, että entinen vanki pääsee irti rikollisen identiteetistä. Se istuu monella tiukassa. Uusi minä löytyy pikku hiljaa, kun lääkkeeksi tarjotaan hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Niitä voi saada Porissa vaikka vankiteatterin riveistä.

– Usein kuulee, että me hyysätään tai taputellaan rikollisia päähän. Tavoitteena on kuitenkin puhtaasti se, etteivät he uusisi rikoksiaan. Heitä pidetään pahoina ihmisinä, vaikka meidän pitäisi pystyä ymmärtämään, että heidän tekonsa ovat pahoja.

Huhtala odottaa innolla syksyllä voimaan astuvia yhdyskuntaseuraamuslain muutoksia. Ne lisäävät vankiloissa annettavaa kuntouttavaa toimintaa. Sitä ohjataan etenkin vakaviin rikoksiin syyllistyneille. Myös vapautuvat vangit saavat aiempaa enemmän tukea.

Taakse pitää jättää vain kaikki

Kauko on ollut kymmenen vuotta puhtaana, ilman päihteitä. Enää hän ei häpeä menneisyyttään eikä kuvittele muiden olevan siitä suunnattoman kiinnostuneita. Katse on irtautunut omasta navasta. Ympäriltä on löytynyt ihmisiä, jotka haluavat hänelle hyvää, eivät pahaa.

– Vieläkin välillä kummastun miten tuntemattomatkin haluavat nykyisin juttusille kanssani. Enää ympärilläni ei leiju luotaantyöntävää pahan pojan habitusta.

Entisille vangeille nousee siviilissä monta seinää pystyyn esimerkiksi töitä etsiessä. Tämä ei kuitenkaan ole Kaukon mukaan peruste syyttää yhteiskuntaa entisten rikollisten kohtaamista vaikeuksista. Hänen mukaansa yhteiskunta on auttavaisempi kuin moni vanki uskaltaa unelmoidakaan.

Pahin este löytyy vankien korvien välistä, pään sisäisestä vankilasta. Sieltä kun vapautuu, saa otteen omasta elämästään. Kauko toteaa, että muutoksen teko on helppoa, kun ymmärtää, että taakseen pitää jättää vain kaikki.

– Aiemmin unelmoin vain siitä, että minusta tulisi kova jätkä. Nykyisin en haaveile mistään. Minulla on jo kaikki. Tavallinen tylsä elämä, jota en vaihtaisi mihinkään.