Ääriortodoksien kännykässä ei saisi olla nettiä, mutta Lipmanien perheessä tästä on livetty – Äärijuutalaisten suurperheet muuttavat Israelin arkea ja politiikkaa

Ortodoksijuutalaisten erityisasema ärsyttää Israelissa monia. Nyt kiista heidän asepalveluksestaan johtaa uusiin vaaleihin.

haredijuutalaisuus
Lipmanin perheessä valmistaudutaan sapattiin kovalla kiireellä.
Lipmanin perheessä valmistaudutaan sapattiin kovalla kiireellä.Mika Mäkeläinen / Yle

BEIT SHEMESH Perjantaina keskipäivällä toimittaja Dov Lipman naputtelee pikatahtiin viikon viimeisiä työtehtäviään läppärillä.

Hänen vaimonsa Dena Lipman kirjoittaa kauppalistaa. Pian on tehtävä viimeiset ostokset, sillä kaupat menevät kiinni jo kahdelta iltapäivällä.

Perheen tyttäret kävelevät huoneesta toiseen katse tiukasti kännykässä. On vaihdettava kuulumiset kavereiden kanssa kun vielä voi.

Kiire yltyy ennen täydellistä hiljentymistä. Kun aurinko laskee, Lipmanin perheessä loppuu kaikki työnteko – ja tässä perheessä työ tulkitaan hyvin laveasti.

– Emme aja autolla emmekä käytä tietokonetta tai puhelinta, Dov Lipman sanoo.

Televisiota perheellä ei edes ole. Ruokaa voi sapattina lämmittää, mutta ei valmistaa.

Mediapaasto kestää 25 tuntia, ja Lipman suosittelee sitä muillekin kuin juutalaisille.

– Sähkövempaimista kannattaa irrottautua päiväksi joka viikko. Se on terveellistä, Lipman uskoo.

Kun edes sähkökatkaisijaan ei saa koskea, valot ovat joko päällä tai pois yötä päivää. Makuuhuoneita lukuunottamatta valot ovat useimmiten päällä, mutta myös ajastimen käyttö on sallittua.

Israelissa on sapattihissejä, jotka pysähtyvät automaattisesti joka kerroksessa, koska hissin nappuloihin ei saa koskea.

Sapattina Lipmanit eivät kirjoita mitään, eivät edes kynällä. Kiellettyjä aktiviteetteja on määritelty yhteensä 39 (siirryt toiseen palveluun).

Mitä sitten saa tehdä? Olla yhdessä perheenä, ruokailla ja lukea pyhiä kirjoituksia.

Lipmanin mielestä perjantain illallinen on perheen parasta laatuaikaa, ja sen päälle pelataan usein lautapelejä.

Ääriortodoksien elämää säätelevät monet rajoitukset, mutta alkoholia voi nauttia.
Ääriortodoksien elämää säätelevät monet rajoitukset, mutta alkoholia voi nauttia.Mika Mäkeläinen / Yle

Lipmanit ovat ortodoksijuutalaisia. He ovat konservatiivisia ja suhtautuvat uskonnon harjoittamiseen hyvin vakavasti.

Ortodoksi viittaa oikeaoppisuuteen, ei ortodoksikristittyihin. Kaikkein vanhoillisimpia ortodoksijuutalaisia kutsutaan Israelissa ultraortodokseiksi eli ääriortodokseiksi tai hepreaksi termillä haredi.

Heitä on Israelissa yhä enemmän, sillä heidän perheensä ovat suuria. Lipmanien perheeseen kuuluu neljä 14–21-vuotiasta lasta, poika ja kolme tyttöä. Se on suhteellisen vähän, sillä ääriortodoksiperheissä on keskimäärin seitsemän lasta (siirryt toiseen palveluun).

Dov Lipman puolustaa työkseen Israelin julkisuuskuvaa Honest Reporting -järjestössä ja työskentelee myös toimittajana. Hän on entinen kansanedustaja, rabbi ja opettaja ješivassa eli juutalaisessa koulussa.

Hän sanoo opiskelleensa ääriortodoksisissa oppilaitoksissa, mutta toisin kuin useimmat ääriortodoksit, hän suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön valtion kanssa.

Perinteisesti ääriortodoksit ovat pyrkineet eristäytymään maallisesta yhteiskunnasta. Monet heistä eivät ole hankkineet kunnon koulutusta, eivät käy töissä eikä heidän ole tarvinnut suorittaa asepalvelusta.

Ääriortodokseja Jerusalemin vanhassakaupungissa.
Ääriortodokseja Jerusalemin vanhassakaupungissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Ortodoksijuutalaisille asevelvollisuus on arka paikka, aivan kuin Jehovan todistajille Suomessa. Ortodoksijuutalaisille pyhien kirjojen opiskelu on tärkeintä, ja he haluavat pitää etäisyyttä maallisen vallan velvoitteisiin.

Israelissa miesten asepalvelus kestää useimmiten lähes kolme vuotta, naisten kaksi vuotta.

Israelin valtion alkutaipaleella ortodoksijuutalaiset saivat vapautuksen asepalveluksesta voidakseen keskittyä lähinnä Tooran eli heprealaisen Raamatun ensimmäisten ja tärkeimpien kirjojen opiskeluun. Ješivassa opiskellaan myös Talmudia, jossa selitetään juutalaista lakia.

Vapautus koski alun perin noin neljääsataa oppinutta, mutta haredijuutalaisten määrä on kasvanut sen jälkeen dramaattisesti.

Ääriortodokseja on Israelissa jo yli miljoona. He ovat 8,5 miljoonan asukkaan maan kaikkein nopeimmin kasvava väestönosa.

Kymmenen vuotta sitten ääriortodokseja oli kymmenen prosenttia väestöstä, nyt jo 12 prosenttia.

Useimmat muut juutalaiset ovat jo pitkään arvostelleet ortodoksijuutalaisten erityisasemaa.

Kiista ortodoksijuutalaisten asevelvollisuudesta kaatoi Israelin hallitusneuvottelut.
Kiista ortodoksijuutalaisten asevelvollisuudesta kaatoi Israelin hallitusneuvottelut.Mika Mäkeläinen / Yle

Israelin korkeimman oikeuden mielestä ortodoksijuutalaisten erivapaus on perustuslain vastainen. Knessetin eli Israelin parlamentin on pitänyt muuttaa asevelvollisuutta koskevia lakeja, mutta oikeuden mielestä se on sujunut liian hitaasti.

– Heitä ei voi pakottaa armeijaan. Lakia ei voi muuttaa päivässä, vaan vähitellen, sanoo tutkija Gilad Malach.

Malach johtaa ääriortodokseihin keskittyvää tutkimusohjelmaa Israelin Demokratia-instituutissa Jerusalemissa.

Malachin mukaan asevelvollisuuden suorittaneita ääriortodokseja oli kymmenen vuotta sitten tuskin ollenkaan, mutta nyt noin 35 prosenttia ääriortodokseista on aloittanut asevelvollisuuden tai korvaavan siviilipalveluksen 24. ikävuoteen mennessä.

Myös Dov Lipman myöntää, ettei ortodoksijuutalaisten erivapaus ole yhteiskunnan kannalta kestävä ratkaisu. Hänen mukaansa muutospaineita nousee tosin myös ortodoksijuutalaisten sisältä.

– Nykyisin nuoret miehet eivät välttämättä enää halua opiskella Tooraa yötä päivää, Dov Lipman sanoo. Ja heitä kalvaa myös syyllisyys, hän lisää – syyllisyys siitä, että he eivät kanna vastuutaan Israelin puolustamisesta muiden nuorten miesten tapaan.

Lipmanien poika suoritti asepalveluksen, mutta jatkoi samalla opiskelua ješivassa. Moni muu ääriortodoksi ei sellaista kompromissia hyväksynyt.

Ortodoksijuutalaisten huolena on oman uskon ja tapojen säilyttäminen asepalveluksen aikana. Asevoimat on tullut vastaan: monessa yksikössä voi pitää rukoushetken kolmesti päivässä.

Israelissa ei ole kuitenkaan päästy yksimielisyyteen keinoista, joilla ääriortodoksien osallistumista asepalvelukseen lisätään nykyistä nopeammin.

Kiista on niin keskeinen, että se kaatoi pääministeri Benjamin Netanjahun yrityksen muodostaa maahan hallitus huhtikuun vaalien jälkeen.

Avigdor Liebermanin johtama oikeistolainen Yisrael Beiteinu -puolue, yksi Netanjahun kaavaileman oikeistokoalition jäsenistä, on vaatinut asevelvollisuuslakia, joka olisi kaikille sama.

Netanjahu ja uskonnollisen oikeiston puolueet vastustavat niin jyrkkää muutosta. Niinpä Israelissa pidetään syyskuussa uudet parlamenttivaalit, ja ääriortodoksien asema tulee olemaan keskeinen vaaliteema.

Useimmat ääriortodoksit äänestävät kuuliaisesti uskonnollisen oikeiston puolueita, ja siksi heidän poliittinen vaikutusvaltansa Israelissa kasvaa jatkuvasti. Heidän puolueensa Yhdistynyt toorajuutalaisuus ja Shas saivat huhtikuun parlamenttivaaleissa yhteensä 16 paikkaa, mikä on kolme paikkaa enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Puolueet korostavat juutalaisen lain asemaa ja haluavat yhteiskunnan tukevan ortodoksijuutalaista elämäntapaa.

Leipomo Mea Shearimin kaupunginosassa Jerusalemissa.
Leipomo Mea Shearimin kaupunginosassa Jerusalemissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Ortodoksijuutalaiset asettuvat usein asumaan omille alueilleen, jotta tulee vähemmän kahnausta maallisen elämäntavan kanssa.

Heidät tunnistaa jo peittävästä pukeutumisesta. Sekä Jerusalemissa että Lipmanien kotikaupungissa Beit Shemeshissä on alkanut näkyä jopa naisia, jotka käyttävät konservatiivisten musliminaisten tapaan mustaa huntua. Sen alta näkyvät vain silmät.

Hiukan yli 100 000 asukkaan Beit Shemeshissä asuu pääosin sellaisia ortodoksijuutalaisia, jotka eivät ole ääripäätä pukeutumisen suhteen mutta jotka noudattavat sapattisääntöjä pilkulleen.

Monet heistä ovat alun perin kotoisin Yhdysvalloista, niin myös Lipmanit, jotka muuttivat Israeliin 15 vuotta sitten Marylandin osavaltiosta.

Dov Lipmanin vaimo Dena Lipman kertoo, että muutto Israeliin oli aina hänen unelmansa.

Dena Lipmanin mielestä elämä ortodoksijuutalaisessa kaupungissa on helpompaa kuin muualla: kaupat myyvät vain kosher-ruokaa, samanmielisiltä naapureilta saa aina tarvittaessa apua ja sapattina kaduilla on mukavan hiljaista.

Harva tohtii ajaa autolla mihinkään, vaikka siitä ei saisikaan kivisadetta niskaansa – niin saattaa käydä joillakin asuinalueilla Jerusalemissa.

Silti myös Beit Shemeshissä eriävät uskontulkinnat ovat johtaneet mielenilmauksiin, ja Israelissa on jo pitkään kiistelty sapattirajoituksista.

– Täälläkin on ekstremistejä, jotka ovat yrittäneet rajoittaa naisten pukeutumista ja liikkumista, Dov Lipman kertoo.

Lipman eroaa heistä siinä, että hänen mielestään muita ei saisi pakottaa samoille tavoille, vaikka itse olisi kuinka konservatiivinen.

Beit Shemeshin kaupungissa bussit eivät kulje sapattina.
Beit Shemeshin kaupungissa bussit eivät kulje sapattina.Mika Mäkeläinen / Yle

Kun tulee puhe julkisesta liikenteestä, Lipmanit tosin haluaisivat sapatin näkyvän kaikkialla. Bussien ei heidän mielestään pitäisi kulkea lainkaan haredien asuinalueilla, ja vuoroja pitäisi vähentää muuallakin Israelissa.

Beit Shemeshissä ei sapattina kulje yksikään bussi, ja lähes kaikki viettävät sapattia kotonaan neljän seinän sisällä. Jerusalem olisi vajaan tunnin ajomatkan päässä, mutta ilman omaa autoa sinne ei pääse.

Israelissa julkisen liikenteen sapattitauosta kiistellään kiivaasti. Käytännössä bussiliikenne sapattina riippuu paikallisviranomaisista.

Asepalveluksen ja julkisen liikenteen lisäksi israelilaisia hiertää se, että suuri osa ääriortodoksijuutalaisista ei ole halunnut tai ei ole päässyt kiinni työelämään, koska heidän elämänsä on keskittynyt uskonnon harjoittamiseen.

Dov Lipman on poliittisesti keskivertoääriortodoksia liberaalimpi ja edusti parlamentissa keskustalaista Yesh Atid -puoluetta.

Kun Lipman toimi kansanedustajana vuosina 2013–2015, hän pyrki lisäämään ortodoksijuutalaisten työssäkäyntiä.

– Olemme päässeet siihen, että yli 50 prosenttia heistä käy jo töissä, Lipman sanoo.

Luku koskee miehiä, joiden vähäinen osallistuminen työelämään nähdään Israelissa taloudellisena rasitteena. Ääriortodoksinaisista yli 70 prosenttia käy töissä, mutta useimmiten vähän koulutusta vaativissa matalapalkka-ammateissa.

Mea Shearimin kaupunginosassa Jerusalemissa kävijöitä kehotetaan pukeutumaan peittävästi.
Mea Shearimin kaupunginosassa Jerusalemissa kävijöitä kehotetaan pukeutumaan peittävästi.Mika Mäkeläinen / Yle

Lieventynyt suhtautuminen asevelvollisuuteen ja aiempaa aktiivisempi osallistuminen työelämään kertovat siitä, että ääriortodoksien asenteet ovat maltillisempia kuin ennen.

Samalla juopa ääriortodoksien ja muun yhteiskunnan välillä on kaventunut.

Dov Lipmanin mielestä se on näkynyt myös paikallistasolla. Kun Beit Shemeshiin valittiin viime syksynä uusi kaupunginjohtaja, rabbien lobbaama ääriortodoksinen ehdokas hävisi (siirryt toiseen palveluun), vaikka enemmistö asukkaista on ääriortodokseja.

– Se oli uskomatonta. Ihmiset ovat oppineet, että voi olla ääriortodoksinen, voi olla kiihkeästi uskonnollinen, mutta voi silti äänestää pätevintä ehdokasta, Lipman sanoo.

Hänen mielestään kyse ei ole maallistumisesta, vaan entistä maltillisemmasta suhtautumisesta muuhun yhteiskuntaan.

Mutta entä Lipmanin omassa perheessä, maallistuuko tai maltillistuuko seuraava sukupolvi? Dov Lipmanin mielestä riski on pieni, sillä he ovat yrittäneet kasvattaa lapsensa suhteellisen vapaasti.

– Jos ollaan hyvin tiukkoja ja julistetaan tarkkaan määriteltyä totuutta, silloin nuoret voivat kapinoida, Lipman uskoo.

Lipmanin mukaan perheen lapset saavat harrastaa mitä tahansa. Uskonto pyritään esittämään heille iloisena asiana.

Synagogan ympärillä toimiva ääriortodoksinen yhteisö on kuitenkin melko tiivis, joten lasten ystävät ja vaikutteet löytyvät samanhenkisestä seurasta.

Uusi riski on tietokoneiden avaama ikkuna muuhun maailmaan.

– Me todellakin rajoitamme sitä, mitä tietokoneella saa tehdä, Lipman tunnustaa.

– Heillä ei ole tietokoneita huoneissaan. Kukaan ei tietäisi, mitä he tekevät tietokoneillaan öisin. Se on vaarallista.

Dov Lipman ei anna lastensa käyttää nettiä ilman vanhempien valvontaa.
Dov Lipman ei anna lastensa käyttää nettiä ilman vanhempien valvontaa.Mika Mäkeläinen / Yle

Älypuhelimien aikaan tästä rajoituksesta ei ole tosin enää ole juurikaan hyötyä. Lipmanin mielestä lapset ymmärtävät, mitä vanhemmat haluavat, vaikka eivät voisikaan enää valvoa heidän tekemisiään.

Dena Lipman kertoo, miten tyttären koulu vaati, että älykännykässä on koulussa suojus näytöltä pursuavia houkutuksia vastaan. Tytär kuulemma jatkoi sen käyttöä kotonakin, mistä äiti on ylpeä.

Ääriortodoksien vallitseva kanta on, että kännykässä ei saa olla nettiä, mutta tästä on Lipmanien perheessä livetty.

On siitä livetty muuallakin, mutta sitä ei vain ole tunnustettu.

Dov Lipmanin mukaan kännykkätiheys ääriortodoksijuutalaisten perinteisellä asuinalueella Jerusalemin Mea Shearimissa on maan korkeimpia, koska useimmilla on kaksi kännykkäliittymää – yksi kosher-puhelin eli sääntöjen mukainen perusmalli ja toinen salassa pidettävä älykännykkä.

Dov Lipman tunnustaa, että kännykkäkielto sapattina tuntuu vaikealta silloin, kun menossa on tärkeitä uutistapahtumia.

Lipmanille ne tärkeimmät uutiset ovat sodat ja urheilutulokset. Jälkimmäisiä joutuu pahimmillaan odottamaan koko vuorokauden.

Yhdysvalloissa asuessa oli helpompaa, kun ei-juutalainen naapuri saattoi sapattinakin kertoa tuoreimmat baseball-tulokset.

Lue myös:

Tämä pariskunta on kuin Israel pienoiskoossa – Pääministeri Netanjahusta saa aikaan tulisen mielipidetaistelun

Sapatti hiljentää Jerusalemin kuin juhannus Helsingin – Mutta jos erehtyy ajamaan autoa väärällä kadulla, voi saada kiven tuulilasiin