Vaimo suostutteli miehensä hankkimaan alpakoita – nyt yksinkertaisista suomalaispipoista maksetaan isoja summia Kiinassa

Kun Petri ja Tarja Porkka hankkivat ensimmäiset alpakkansa, Petri kaavaili myyvänsä ne pois. Kävikin aivan toisin.

Alpakka
Petri Porkka pitelee alpakan villasta tehtyä pipoa.
Kouvolalainen Petri Porkka hurahti alpakoiden kasvattamiseen muutama vuosi sitten.Tiina Karppi / Yle

Ruoka-astioissa rohisee. Petri Porkka heiluttaa niitä astuessaan aitaukseen. Varjossa loikoillut alpakkalauma höristää korviaan innokkaasti kohti taivasta. Tuo ääni voi tietää vain yhtä asiaa.

– Tänne tytöt, aamupala-aika.

Yksi kerrallaan alpakat astuvat eteenpäin, ja pian jo jolkottavat ryhmänä innoissaan kohti apajia. Petri Porkka ei ole ehtiä laskea ruoka-astioita maahan, kun innokkaimmat tunkevat päänsä syvälle niiden sisään.

– Isommat yrittävät välillä päästä pienempien apajille. Musta Eeva on alpakoistamme vanhin, kymmenvuotias. Se on myös lauman vahti, alpakoiden isäntä Petri Porkka virnistää.

Petri ja Tarja Porkan tilalla asustaa yhdeksän alpakkaa, mutta pääluku lisääntyy aivan lähiaikoina.

– Muutaman päivän kuluttua meille tulee neljä uutta alpakkaa, ja syntymässä on vielä mahdollisesti toiset neljä. Heinäkuun loppuun mennessä niitä voisi siis olla täällä 17.

Uudet asukit eivät voisi saapua parempaan aikaan. Porkkien pikkutilalta on lähtöisin villapipobisnes, jonka tuotteista halutaan maksaa kallista hintaa Aasian markkinoilla.

Petri Porkka ruokkii alpakoita.
Alpakat ovat ujoja mutta uteliaita laumaeläimiä.Tiina Karppi / Yle

Hääpäivä, josta kaikki alkoi

Lähes tasan viisi vuotta sitten Petri Porkka ja hänen Tarja-vaimonsa juhlivat 25-vuotishääpäiväänsä. Oli miehen vuoro keksiä päivälle ohjelmaa.

– Jostakin syystä päädyin valitsemaan kohteeksi Mathildedalin ruukkikylän Salossa, jonne menimme pariksi yöksi. Ihastelimme hienoa miljöötä, ruukkikehräämöä ja alueella asustavia alpakoita, Petri Porkka muistelee.

Käsitöitä harrastava Tarja Porkka oli haaveillut sympaattisten alpakoiden hankkimisesta jo pidempään, mutta Petri Porkka ei ollut lämmennyt idealle lainkaan. Mies ajatteli alpakoiden hoidon vievän liikaa aikaa ja rajoittavan matkustelua.

Häämatkalla Salossa tapahtui kuitenkin yllättävä käänne. Ruukkikehräämön pitäjä kertoi pariskunnalle, että eräs alpakkatila oli lopettamassa ja myi eläimiä puoleen hintaan, vieläpä astutettuina.

– En minä alpakoille siinä lämmennyt vaan ennemminkin ajatukselle, että hienoa, vuoden päästä saan pääoman takaisin kun myymme eläimet pois, Petri Porkka hymähtää.

Lähes niiltä seisomilta Pilkanmaalle muutti kolme tiineenä olevaa tyttöalpakkaa: musta Eeva, ruskea Goldie ja vaalea Helinä.

– Seuraavana keväänä meille soitettiin ja kysyttiin, ovatko alpakat myynnissä. Vastasin, että emme me mitään myy, me haluamme niitä lisää, Porkka nauraa.

Goldie-alpakka ja sen poikanen.
Ruskea Goldie on kiintynyt erityisesti Petri Porkan vaimoon, Tarjaan. Se harmistuu, jos Tarja ei tarjoa sille aamupalaa.Tiina Karppi / Yle

Korkealaatuista villaa tuottavat vain valioyksilöt

Porkkien veikeän alpakkalauman kävi vastikään kerimässä australialainen huippukeritsijä. Nyt villaa on kiloittain, sillä yhdestä alpakasta sitä saa parhaimmillaan kolmisen kiloa.

Suomessa korkealaatuisen alpakanvillan tuotanto on vielä vähäistä.

– Suomessa on noin 1500 alpakkaa, mutta niistä vain pieni osa tuottaa huippuvillaa. Meillä on paljon potentiaalia tehdä laadukkaita tuotteita, mutta sitä varten tarvitaan enemmän laatueläimiä sekä omistautumista, toteaa Suomen alpakka- ja laamayhdistyksen puheenjohtaja Janne Sulin.

Kerimisen jälkeen Porkan pariskunnan alpakoiden villa puhdistetaan käsin isoimmista roskista. Kilon puhdistamisessa vierähtää helposti tunti, mutta muutakaan tapaa roskien poistolle ei ole.

Petri Porkka erottelee roskia alpakan villasta.
Villan puhdistaminen käsin on työlästä mutta rentouttavaa puuhaa.Tiina Karppi / Yle

Käsin puhdistamisen jälkeen villaa pyöritetään vartin verran rummussa, jotta pöly ja hiekka irtoavat. Sitten se lähetetään Saloon tuttuun ruukkikehräämöön, jossa siitä tehdään pehmeää lankaa.

– Alkuvuosina vaimoni kutoi langasta vaatteita omaksi iloksemme. Sitten villaa alkoi tulla sen verran, että ryhdyimme myymään sitä. Pian kysyntää alkoi tulla myös valmiille tuotteille, alpakankasvattaja Petri Porkka kertoo.

Nyt pariskunnan alpakoiden villasta valmistetaan pipoja ja huiveja Noon Knit -neulomossa Kotkassa. Seuraava erä pariskunnan perustaman Cria-merkin tuotteita on heinäkuussa valmis valloittamaan maailman.

Onnekkaan sattuman kautta niitä nimittäin myydään Kiinassa asti.

Alpakan villaa pyörii puhdistuslaitteessa.
Alpakat kierivät mielellään maassa, jolloin epäpuhtauksia kertyy niiden villaan. Villaa pyöritetään puhdistuskoneessa noin varttitunti, jotta pöly irtoaa.Tiina Karppi / Yle

Kouvolasta Kiinaan

Matka Aasian markkinoille alkoi, kun Petri ja Tarja Porkka törmäsivät tuttavaansa vuosi sitten ja kertoivat kuulumisten vaihdon yhteydessä alpakoistaan. Tämä innostui ja kertoi, että hänen tyttärensä Gitta Hägg-Lundvall työskentelee Hongkongin kauppakamarin johtajana.

– Tytäroli sitä mieltä, että meidän pitäisi ehdottomasti hakea myyntipaikkaa joulumarkkinoille. 300 000 kävijän markkinoille on valtaisa kilpailu, mutta onneksemme meidät valittiin mukaan. Se oli aikamoinen yllätys, Petri Porkka kertoo.

Hongkongissa paikalliset ihastuivat alpakanvillaan. Heille tutumpaa on kashmirvilla, josta valmistetuille tuotteille on suurissa tavarataloissa omistettu suuria osastoja.

– Oli kuitenkin heitäkin, jotka tunsivat materiaalin. Yksi asiakas innostui niin kovasti, että teki pöydällemme kiinankielisen taulun alpakanvillan hyvistä ominaisuuksista, Porkka nauraa.

Cria-merkkisiä alpakan villasta tehtyjä huiveja sekä pipo.
Porkkien alpakoiden villasta tehtävät pipot ja huivit valmistuvat Kotkassa.Tiina Karppi / Yle

Joulumarkkinoiden seurauksena Porkilla on nyt Hongkongissa kumppaniyritys, joka myy tuotteita siellä pysyvästi.

– Laadukas materiaali yhdistettynä pohjoismaalaiseen designiin on kiinnostaa suuresti Aasian markkinoilla, toteaa Suomen Tekstiili- ja muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen.

Niinkin suurelti, että tuotteesta ei haluta maksaa vähempää kuin pyyntihinta, 130 euroa. Mieluummin enemmän.

– Tuotteitamme myyvä yritys on ehdottanut, että hinta piposta voisi olla vieläkin korkeampi. Kiinassa tuotteen arvo tulee juurikin siitä, että siitä on maksanut paljon. Haluamme kuitenkin pitää hinnat samoina kaikkialla, Petri Porkka naurahtaa.

Ruskeaa alpakan villaa.
Korkealaatuisen alpakan villan tuotanto on Suomessa vielä pientä.Tiina Karppi / Yle

Tarina tuotteen takana myy

Halpoja tuotteita on saatavilla Aasiassa pilvin pimein, eikä niissä ole samanlaista ihailua ja tavoiteltavuutta kuin kalliimmassa.

Suomen Tekstiili- ja muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvisen mukaan siellä puhutaan termistä affordable luxury. Se viittaa tuotteesen jonka hinta on tavallista korkeampi, mutta joka on kuitenkin keskiluokkalaiselle realistinen hankinta.

– Tähän kuuluvat juurikin kashmir- ja alpakkavilla, pellava, sekä yleisesti monet muut suomalaiset tuotteet sekä brändit, Auvinen sanoo.

Aasialaiselle asiakkaalle on tärkeää, että ostokseen liittyy tunne.

– Erityistä voi olla tarina siitä, että tuote kuvaa jotakin nordic-elämäntavan osa-aluetta, kuten tasa-arvoa tai puhdasta luontoa. Monet yritykset Suomessa eivät ole isojen volyymien tuottajia, ja pienemmät erät sekä uniikkius ovat valttikorttejamme.

Alpakanvilla on oiva esimerkki tästä.

– Siitä ei koskaan voi tulla massatuotetta, sillä alpakoita on vähän. Maailmalla kashmirvuohia on 450 miljoonaa ja alpakoita 4 miljoonaa. Silloin hinta ei koskaan voi olla kilpailutekijä vaan laatu, Petri Porkka toteaa.

Alpakan villaa.
Alpakan villan säikeet ovat halkaisijaltaan alle 22 mikronia.Tiina Karppi / Yle

Uniikki materiaali

Pipo ja huivi, joiden hinnat pyörivät reilusti yli sadassa eurossa, kuulostavat monen korvaan ylihinnoitelluilta. Mistä kaikesta hinta oikein koostuu?

– Huippuvillaa tuottavat alpakat maksavat jopa kymmeniä tuhansia euroja. Meidän alpakoidemme villa on hienointa mahdollista eli niin sanottua baby-alpakkaa. Alpakan villan kuitu on onttoa, minkä sen vuoksi se eristää kylmää ja lämmintä paremmin. Se ei haise eikä pistele kuten lampaanvilla, alpakankasvattaja Petri Porkka toteaa.

Pariskunta teettää pipoja ja huiveja niin omien eläintensä villasta kuin myös muilta alpakankasvattajilta ostamastaan villasta. Suomen Tekstiili- ja muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen näkee suomalaisessa alpakanvillassa paljon potentiaalia.

– Alpakanvillan tuotannon osalta suurimat kysymykset ovat eläinten hyvinvointi ja työntekijöiden olot, ja Suomessa tätä valvotaan tarkasti. Kunhan tämä vastuullisuus viestitään tuotteiden ohessa hyvin, menestysmahdollisuudet ovat oikein hyvät, Auvinen sanoo.

Alpakoita ennen kerimistä.
Tältä näyttivät alpakat Greta ja Hedwig ennen kerintää. Petri Porkka

Ujo mutta utelias laumaeläin

Alpakat ovat alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta. Inkat jalostivat eläimen villantuotantoon jo 4000 vuotta sitten. Suomeen niitä alettiin tuoda 2000-luvun alussa.

– Ne soveltuvat tänne oikein hyvin. Alpakat ovat kotoisin alueelta, jossa ravinto on suhteellisen niukkaa ja ilmasto viileä suuren osan vuodesta, kuten täälläkin, Janne Sulin Alpakka- ja Laamayhdistyksestä toteaa.

Lemmikkialpakan saa nykyään hankittua muutamalla tuhannella eurolla. Niiden kanssa voi harrastaa alpakka-agilitya, käydä riimuvaelluksilla tai tehdä vierailuja vaikka vanhainkodeissa.

Uteliaita alpakoita.
Alpakoita on Suomessa noin 1500.Tiina Karppi / Yle

On kuitenkin muistettava että alpakoita on oltava ainakin kolme, sillä ne ovat vahvasti laumasidonnaisia. Tarhausolosuhteiltaan ne eivät vaadi paljoa, pihatto ja katos riittävät.

– Laiduntaessaan alpakka katkaisee heinän sen sijaan, että nyhtäisi sen juurineen kuten esimerkiksi kashmirvuohi tekee. Näin ympäristö ei kulu yhtä paljoa, Petri Porkka kertoo.

Luonteeltaan ja ulkonäöltään alpakat voivat olla hyvinkin erilaisia. Eri värejä on parisenkymmentä. Monia yhdistää uteliaisuus, varautuneisuus, sekä ihmisiä viehättävä pörröinen olemus.

– Vanhin alpakkamme Eeva on laumamme vahti. Se päivystää tuulessa ja tuiskussa ja antaa varoitusäänen, jos vaara uhkaa. Goldie on puolestaan vaimoni suosikki. Se ilahtuu nopeasti mutta myös raivostuu herkästi, jolloin se sylkee joka suuntaan. Helinä sen sijaan on lauman hienohelma, mutta tomera äiti, Petri Porkka kuvailee.

Eeva-alpakka.
Kymmenvuotias Eeva pitää alpakkalaumassa jöötä.Tiina Karppi / Yle

Uusille markkinoille

Petri ja Tarja Porkka suhtautuvat alpakkatuotteidensa menestykseen rauhallisesti. He haluavat ottaa askeleen kerrallaan.

– Meillä on molemmilla päivätyöt ja arki on välillä on tasapainoilua töiden ja alpakankasvatuksen välillä. Toki olemme uteliaita ja aiomme panostaa tähän lisää ja lisää pikkuhiljaa, mutta emme aio tehdä mitään suuria peliliikkeitä tässä vaiheessa, Petri Porkka sanoo.

Yhteensä tuotteita on myyty vajaat sata.Toiveissa on laajentaa myyntiä etenkin Suomen sekä Aasian markkinoille.

– Japani voisi olla seuraava mahdollinen kohdemaa. Lisäksi Kiinassa tuotteitamme myyvä yritys on ehdottanut että he voisivat tuoda turisteja tilallemme Pilkanmaalle vierailulle. Asiakkaat voisivat valita mistä alpakasta tahtovat vaikkapa villapaidan, ja me toimittaisimme sen heille jälkeenpäin, Porkka kertoo.

Valkoinen keritty alpakka.
Yhdestä alpakasta voi saada tarpeeksi villaa jopa viiteen villapaitaan. Tiina Karppi / Yle

Samaa laumaa

Lämpimänä päivänä alpakat viihtyvät katoksen suojissa. Eeva käy pitkäkseen loikoilemaan samalla, kun nyhtää nurmikkoa leppoisasti suuhunsa. Petri Porkka katsoo sitä hellästi.

– En vaihtaisi näitä mihinkään.

Päinvastoin. Kesän loppuun mennessä tilalla saattaa asua lähes kaksinkertainen määrä nykyiseen, eikä sekään riitä alpakoihin hurahtaneelle pariskunnalle.

– Olemme miettineet että laajentaisimme alpakoiden laidunaluetta siten, että niitä mahtuisi vielä lisää. Tässä vaiheessa näkisin, että 30 alpakkaan voisi vetää rajan, Petri Porkka hymyilee.

Petri Porkka kumartuu kohti alpakoita.
Alpakoita tulee lähestyä rauhassa, äkkinäisiä liikkeitä välttäen. Tiina Karppi / Yle

Mutta miten alpakat muuttuivat Petri Porkan silmissä silkasta investoinnista osaksi jokapäiväistä elämää?

– Huomasin monesti katselevani niiden käyskentelyä pihalla samalla kun hörpin aamukahviani. Se rauhoitti.

Hän ja Tarja-vaimo pujahtavat myös usein aitaukseen työpäivän jälkeen oleskelemaan eläinten kanssa.

– Välillämme vallitsee vahva luottamus. Olemme samaa laumaa.