Ani harva on täydellinen: Terveidenkin kudoksissa on mutaatioita, ja Aurinko tekee niitä ihoon lisää

Eniten solumuutoksia on kudoksissa, jotka ovat suoraan alttiita ympäristötekijöille, kuten kesävaatteiden paljastama iho.

terveys
Kaksi miestä makaa ja yksi istuu suihkulähteen reunalla. Vaippahousuinen pikkutyttö hyppelee vieressä.
Moskovassa oli perjantaina 30-asteinen hellepäivä, ja Gorkin puistossa lekotelleet ihmiset saivat iholleen roimasti ultaviolettisäteilyä. Maxim Šipenkov / EPA-EFE

Vaikka olo olisi terve kuin pukilla, jokseenkin kaikilla ihmisillä on kudoksissaan mutaatioita, ja ikä tuo niitä lisää, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus, jossa asiaa katsottiin uudesta näkökulmasta.

Massachusettsin teknillisen korkeakoulun MIT:n ja Harvardin yliopiston Broadin instituutin (siirryt toiseen palveluun) tutkimuksessa etsittiin mutaatioita eli perimän muutoksia 29 kudostyypin soluista, muun muassa munuaisista, maksasta ja lihaksista.

Tutkituista 488 ihmisestä noin 95 prosentilla löytyi muutoksia ainakin yhdestä kudostyypistä. Useimmat mutaatioista olivat vaarattomia, mutta osalla on yhteyksiä syöpiin.

Aiemmista mutaatiotutkimuksista poiketen Broadissa tarkasteltiin DNA:n sijasta RNA:ta.

DNA:han varastoitunut geneettinen tieto välittyy uuteen soluun RNA-molekyylien ansiosta. Ne toimivat ikään kuin DNA:n skannerina, mutta kopiot eivät aina ole täydellisiä.

Iholla on iso mutaatiotaakka

Noin 40 prosentilla tutkituista ihmisistä oli mutaatioita vähintään yhdellä isolla alueella. Viidellä prosentilla tällaisia alueita oli vähintään viisi.

Eniten muutoksia löytyi ihosta, ruokatorvesta ja keuhkoista eli kudoksista, joilla tutkijoiden termein on iso mutaatiotaakka.

Ne ovat toisin sanoen suoraan alttiita Auringon ultraviolettisäteilylle, tupakansavulle, ilmansaasteille ja muille ympäristötekijöille, Science (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä ilmestynyt tutkimus kertoo.

Auringonvalon vaikutus näkyi valkoihoisten ihosolujen mutaatioina, mutta mustaihoisilla vastaavaa ei havaittu.

45 vuoden ikä osoittautui rajapyykiksi sellaisissa kudoksissa, joissa solut jakautuvat vilkkaasti. Muissa kudoksissa ikä ei kasaa mutaatioita yhtä lailla.

Tutkimus ei vastaa kysymykseen, voidaanko oireettomista muutoksista ennustaa syövän todennäköisyyttä. Tulokset ovat kuitenkin ensiaskel vastauksen löytymiseen, sanoo tutkimusartikkelia samassa Science-lehden (siirryt toiseen palveluun)numerossa kommentoinut Johns Hopkinsin yliopiston syöpätutkija Christian Tomasetti.

Eivätkö terveet elämäntavat auta?

Tutkimusartikkelin kirjoittajiin kuulunut professori Gad Getz rauhoittelee huolestuneita sanomalla, että mutaatiot eivät useimmiten johda sairastumiseen.

Vaikka suurin osa muuttuneista soluista todennäköisesti alkaa kasvaa, niin kasvu pysähtyy, ennen kuin niistä kehittyy syöpä, Getz sanoo.

Tomasettin johtamassa toissa vuonna julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) toisaalta tultiin siihen tulokseen, että kaksi kolmasosaa syöpää aiheuttavista mutaatioista johtuu DNA:n kopiointivirheistä.

Ne ovat silkkaa huonoa onnea, jota vastaan eivät auta loistava perimä eivätkä moitteettomat elämäntavat, Johns Hopkinsin tutkijat totesivat, vaikka olivat saaneet roimasti risuja vastaavista tuloksista pari vuotta aiemmin.

Tuolloin heitä syytettiin elämäntapavalintojen vähättelystä syövän välttämisessä ja aineistoa pidettiin liian rajoittuneena.

Moni syöpä on vain tosi huonoa tuuria

Toiseen tutkimukseen Tomasetti ryhmineen otti 68 maata ja 32 syöpätyyppiä.

Tulosten mukaan kopiointivirheiden vaikutus vaihtelee syöpätyyppien välillä mutta on pienimmilläänkin olennainen. Keskiarvoksi tutkijat saivat 66 prosenttia.

Huonon onnen merkitys on heidän mukaansa peräti 95 prosenttia muun muassa aivo- ja eturauhassyövissä ja miltei 80 prosenttia haimasyövässä.

Sen sijaan keuhkosyövässä kopiovirheet selittävät vain 35 prosenttia sairastumiseen johtavista mutaatioista. 65 prosenttia johtuu tupakoinnista, asuinalueen ilmansaasteista tai muista ympäristösyistä, tutkimus totesi.