Hurja muutos arktisella saarella – eroosio syö rannasta jopa metrin päivässä

Ilmastonmuutos tekee kanadalaissaaren rannoista avuttomia myrskyjen riepottelulle.

ilmastonmuutos
Ilmakuva rantalinjasta
Droonista kuvattua rantalinjaa Kanadan Qikiqtarukissa eli Herschelinsaarella.Jeffrey Kerby / Edinburghin yliopisto

Ilmaston muuttuminen aiheuttaa tavatonta eroosiota Kanadan arktisten alueiden rantalinjoille, osoittaa droonikuvauksiin perustuva kansainvälinen tutkimus.

Rannikko jää yhä enemmän myrskyjen armoille, kun meri on kesäisin sula aiempaa pidempiä aikoja. Jäätyminen on myöhentynyt ja sulaminen aikaistunut. Se antaa myrskyille entistä enemmän aikaa haukata routansa menettänyttä rantalinjaa.

Tutkimuksessa lennätettiin drooneja Herschelinsaaren eli Qikiqtarukin rannoilla viiden kilometrin päässä Yukonin rannikosta. Kuvaukset tehtiin toissa kesänä. Niissä kartoitettiin samaa aluetta 40 päivänä.

Kun Herschelin maaperä on umpijäässä, jäätynyt vesi pitää sedimentin kasassa sementin tavoin. Kun jää sulaa, pito herpoaa, ja löysänä sedimentti päätyy helposti myrskyjen kuljeteltavaksi.

– Rannikosta murtuu joko päivä suuria maakimpaleita. Ne putoavat aaltoihin ja jäävät niiden syötäviksi, kuvailee geotutkija Isla Myers-Smith tutkimusta johtaneesta skottilaisesta Edinburghin yliopistosta (siirryt toiseen palveluun).

Hänellä on Herschelistä omaa seurantakokemusta kymmenen vuoden ajalta. Eroosiota on ollut koko ajan, mutta vuonna 2017 – etenkin keskikesällä – vauhti oli kaikkien aikojen nopeinta, Myers-Smith kertoo.

Eroosio on kuusinkertaistunut

Analyysit osoittavat, että rantalinja ehti vetäytyä kuvausjakson aikana 14,5 metriä. Meri haukkasi rannasta keskimäärin 36 sentin kaistaleen päivässä, mutta joinakin päivinä maata katosi yli metri.

Vuosien 1952–2011 seurantatietojen keskiarvoon verrattuna vuoden 2017 eroosio oli yli kuusinkertainen, kertoo tutkimus, joka on vapaasti luettavissa The Cryosphere (siirryt toiseen palveluun) -julkaisusta.

Arktiset alueet lämpenevät nopeammin kuin muu planeettamme, muistuttaa tutkimusta johtanut maantieteilijä Andrew Cunliffe. Useissa tutkimuksissa on todettu, että niiden lämpenemisvauhti on kaksinkertainen koko maapallon keskiarvoon verrattuna.

Nopeat muutokset uhkaavat Herschelin lisäksi Kanadan muidenkin arktisten ranta-alueiden asutusta ja merkittäviä kulttuuri- ja historiallisia kohteita, tutkijat varoittavat.

Cunliffen mukaan droonit voivat olla oiva apu niin tutkijoille kuin paikallisyhteisöille muutosten seurannassa ja ennustamisessa.

Kulttuuriperintö voidaan pelastaa vain siirtämällä

Osa Yukonin vanhimmista rakennuksista sijaitsee juuri Herschelinsaarella. Asutuksen ensimmäiset merkit ovat tuhannen vuoden takaa. Eurooppalaiset laskivat saarelle jalkansa ensi kertaa kesällä 1826. Alkuperäisasukkailla inuvialuiteilla oli Saareksi eli Qikiqtarukiksi kutsumassaan Herschelissä tuolloin kolme kylää.

Maan hupeneminen Pauline Coven historiallisen asuinalueen läheltä uhkaa niin esihistoriallisia maamajojen perustuksia kuin 1800-luvun valastajakaupunkia.

Nykyisin asuttamaton saari oli 1800-luvun viimeisellä ja 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä valaanpyyntilaivastojen vilkas keskus, jossa oli talvikuukausina enimmillään puolitoista tuhatta asukasta, tanssiaisia, teatteriesityksiä ja urheilukisoja.

Osaa rakennuksista alettiin siirtää kauemmaksi rannasta jo 17 vuotta sitten. Myrskyisellä säällä aallot nuolevat yhden aitan kivijalkaa, kuvaili Yukonin kulttuuriperinnöstä vastaava viranomainen Barb Hogan vielä paikoillaan olleen rakennuksen tilannetta Kanadan yleisradioyhtiölle CBC:lle (siirryt toiseen palveluun) toissa vuonna.

Siirtäminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska uudella alueella rakennukset voivat sekoittaa roudan tasapainoa ja aiheuttaa lisää sulamista.

Hoganin mukaan viranomaiset ovat myös selvittäneet, voidaanko rantalinjaa suojata eroosiolta. Myers-Smith sanoo sen olevan jokseenkin mahdotonta, kun rapautuminen on päässyt vauhtiin.

Pensaikkoista kosteikkoa, taustalla matalia kukkuloita.
Kun ilmastonmuutos kajoaa hiilen kiertokulkuun, kasvustokin muuttuu. Kehitys tundrasta metsäksi on jo näkyvissä Herschelinsaarella.Isla Myers-Smith / Edinburghin yliopisto

Murheellinen malliesimerkki

Herschelillä ei ole lujaa kiviperustaa, vaan se on iso sedimenttikasa, jonka väistyvän jääkauden aikainen jäätikkö työnsi ylös merenpohjasta puskutraktorin tavoin. Saari ei ole korkea, ja jäätyneen sedimentin päällä on vain ohut kerros multaa.

Sellaisena Herschel on jo luontojaan altis eroosiolle. Kanadalaisen McGillin yliopiston maantieteen professori Wayne Pollard arvioi saaren menettäneen kymmenesosan koostaan sitten viime vuosisadan alun.

Kanadalaisen RCI-radiokanavan (siirryt toiseen palveluun) haastattelema Pollard kutsuu Herscheliä nykyisellään myös malliesimerkiksi siitä, mitä kiihtynyt ilmastonmuutos saa aikaan arkisilla alueilla.

Eroosion lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa merenpinnan nousua, joka niin ikään uhkaa etenkin Herschelin tapaisia matalia saaria.

Vaikka saari kokonaisuudessaan ei ennusteiden mukaan ole uppoamassa mereen, valaanpyytäjäkaupungin ja sitä edeltäneen eskimoasutuksen viimeisten merkkien arvioidaan katoavan lopullisesti aaltoihin 50 vuodessa.

Meri samenee, ilmaan päätyy kasvihuonekaasuja

Eroosion takia ahdinkoon joutuvat myös saaren ainutlaatuiset kasvisto ja eläimistö.

Herschel on harvoja paikkoja, joissa asuu niin jää- ja mustakarhuja kuin meille vain karhuina tuttujen ruskeakarhujen pohjoisamerikkalaisia sukulaisia.

Siellä on myös muun muassa hirviä, myskihärkiä ja karibuja, ja saaren vesissä ui grönlannin- ja maitovalaita.

Suurisarvinen karibu syksyisellä tundralla
Arktisen tundran asukit karibut viihtyvät vielä myös Herschelinsaarella. Tämä otus kuvattiin pari vuotta sitten Alaskassa lähellä Sagwonia.Jim Lo Scalzo / EPA-EFE

Eroosion seurauksia ravintoketjulle on voitu aiemmin vain arvailla, sanoivat saksalaisen Alfred-Wegener-instituutin (siirryt toiseen palveluun) tutkijat julkaistessaan vesistövaikutuksia koskeneen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) kaksi vuotta sitten.

Tutkimus näytti, miten mereen liukeneva sedimentti samentaa matalia vesialueita ja kuljettaa niihin ravinteita, jotka ovat omiaan yllyttämään levien kasvua ja syömään merestä happea. Mereen päätyy myös elohopeaa, fosforia ja muita myrkyllisiä aineita.

Kun routa sulaa, ilmaan puolestaan vapautuu metaania ja hiilidioksidia, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutoksen noidankehää.

Näin mittavat ilmiöt eivät voi olla muuttamatta rannikon ravintoketjua ja vaikuttamatta myös ihmisiin, jotka ovat riippuvaisia arktisten rannikoiden kalastuksesta ja muista perinteisistä elintavoista, tutkijat sanoivat.

Korjattu klo 23.30: Merijäiden sulaminen on aikaistunut, ei myöhentynyt.