Lastensuojelun ruuhkat halutaan purkaa lakimuutoksella – Kiuru: Kyse on perusoikeuksista

Yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla jopa 100 lasta autettavana. Uusi hallitus haluaa laskea luvun 30:een.

lastenhuolto
Uuden hallituksen perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) vastaa lastensuojelusta.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Lastensuojelun asiakasmäärän rajaus työntekijää kohden kirjattiin tuoreeseen hallitusohjelmaan. Kauan odotetun muutoksen tuominen käytäntöön vaatii kuitenkin rajuja muutoksia lastensuojelutyöhön.

Hallitusohjelmassa säädetään asteittain kiristyvä vähimmäishenkilöstömitoitus lastensuojeluun niin, että maksimi on 30 asiakasta ammattilaista kohden. Vuonna 2022 mitoitus on 35.

Nykyään lapsia voi olla saman ammattilaisen vastuulla ruuhkaisimmilla alueilla jopa sata.

Kiuru: Kyse on perusoikeuksista

Vastikään perhe- ja peruspalveluministerin salkun saanut Krista Kiuru (sd.) sanoo Ylen haastattelussa, että mitoitus on sitova. Se tulee koskemaan nimenomaan kunnan lastensuojelun työntekijöiden asiakasmäärää. Lastensuojelulaitosten resursseista on säädetty erikseen.

– Mitoitus vaatii lakimuutoksen. Työn yhteydessä arvioidaan tarvittavat henkilöstöresurssit ja toimet niiden turvaamiseen, kertoo Kiuru. Hän vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostilla.

Lakimuutoksen aikataulusta ei ole vielä tietoa. Kiuru kuitenkin uskoo henkilöstömitoituksen toteutumiseen ajallaan.

– Ylisuuret asiakasmäärät uhkaavat erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten perusoikeuksien toteutumista, toteaa Kiuru.

Viime viikolla julkaistujen tietojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettiin kiireellisesti enemmän lapsia kuin koskaan aiemmin. Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi vuodessa seitsemän prosenttia. Nyt noin joka sadas lapsi on sijoitettuna kodin ulkopuolella.

Lapsi leikkii legoilla
Juha Kivioja / Yle

Työntekijöiden vaihtuvuus on ongelma

Lastensuojelun alati paisuvat asiakasmäärät ja sosiaalialan heikkenevä vetovoima työpaikkana ovat olleet jo vuosia mahdoton yhtälö. Lääkkeeksi työvoimapulaan on tarjottu lastensuojelutyön arvostuksen lisäämistä.

Lastensuojelun työntekijät käsittelevät saapuneet lastensuojeluilmoitukset, kartoittavat perheen ja lapsen tilannetta, tapaavat heitä ja päättävät mahdollisista lasten sijoituksista kodin ulkopuolelle tai huostaanotoista.

Positiivisimmat voisivat kuitata kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lisääntymisen sillä, että vaikeisiin tilanteisiin perheissä on tartuttu entistä hanakammin. Ikävä totuus on kuitenkin se, että lasten pahoinvointi on lisääntynyt ja tilanne monessa perheessä päässyt äitymään niin pahaksi, että sijoitukseen on päädytty.

Joissain tapauksissa huostaanotolta olisi voitu välttyä aiemmalla ja täsmällisemmällä avulla. Räätälöity apu vaatii kuitenkin perheiden tuntemista ja avuntarpeen tunnistamista. Siihen taas tarvitaan aikaa ja pysyvyyttä. Muutoin ei luottamusta perheen ja sosiaalityöntekijän välille synny.

Lisäyksen hintalappu jo valmiina

Sipilän hallituksen politiikkaa arvosteltiin lasten ja perheiden tukemisen osalta tempoilevaksi. Sen väitettiin olleen vailla johdonmukaista linjaa. (siirryt toiseen palveluun)

Lastensuojelun Keskusliitto luonnehti mennyttä hallituskautta lastensuojelun osalta valitettavan pirstaleiseksi. (siirryt toiseen palveluun)

Rinteen hallitus osoitti hallitusohjelmassaan suoraan yhdeksän miljoonaa euroa lastensuojelun henkilöstömitoituksen toteuttamiseksi.

Lastensuojelualalla riemuitaankin nyt siitä, että kauan odotettu asiakasmäärän rajaus on ottanut ensiaskeleensa.

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen pohtii kuitenkin rahan riittävyyttä. Yhdeksän miljoonan euron pysyvä lisäys kuntien valtionavustuksiin ei tunnu paljolta.

– Jos samalla rahalla pitäisi myös turvata erityistä tukea tarvitsevien moniammatilliset palvelut ja levittää tiimimallia, ei summa kuulosta kovin suurelta, pohtii Heinonen.

Sama huoli jaetaan sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestössä Talentiassa.

– Työntekijämäärän tuplaaminen maksaisi arviolta 70–80 miljoonaa. Sillä mitoitus puolittuisi oikealle tasolle, arvioi Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.

Ministeri Kiuru kuitenkin toppuuttelee. Hän muistuttaa, että hallitusohjelmassa sovittiin monista muistakin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin tähtäävistä toimista, jotka tukevat myös lastensuojelua.

Hanna Heinonen.
Hanna Heinonen.Yle

Ala haluaa lisätä houkuttelevuutta

Suurimpana haasteena henkilöstomitoituksen toteutumiselle on pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä.

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen perää tästä yhteisvastuuta. Liittoon on jo kantautunut kentältä huolta siitä, miten nuppiluvun nostaminen aiotaan toteuttaa.

– Niin kunnissa kuin oppilaitoksissakin on herättävä nopeastikin lisääntyvään rekrytointitarpeeseen. Lastensuojelun työntekijän tehtävärakennetta ja toimenkuvaa on selkiytettävä. Myös hyvää johtamista tarvitaan, listaa Heinonen.

Hanna Heinonen kehottaa kuntia listaamaan selkeästi, montako sosiaalityöntekijää kunnasta uupuu ja selvittämään vetovoimatekijöitä, jotta virkoja saadaan täytettyä.

Hän ottaa esimerkin Kotkasta, jossa asia nostettiin pöydälle ja tarvittavien ammattilaisten määräksi saatiin seitsemän. Sitten laskettiin tarpeelle hintalappu, joka jäikin alle 450 000 euroon. Konkretia helpottaa asian korjaamista.

Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen muistuttaa, että lastensuojelutyö on vaativaa viranomaistyötä, jota kuka tahansa ei voi tehdä.

– Asiakkaiden rajauksen toteutuminen edellyttää lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijöiden määrän lisäämistä. Heitä on tällä hetkellä Suomessa vain noin 1600, kertoo Heikkinen.

Raha ratkaisee, mutta ei yksin se

Sosiaalialan houkuttelevuuden esteeksi numero yksi nousee poikkeuksetta palkka. Talentiassa työntekijöiden piina tunnetaan.

– Työn vaativuuden ja palkkauksen välinen suhde koetaan vääristyneeksi yhä voimakkaammin. Saamamme palaute on osoittanut, että kunnat, jotka ovat korjanneet palkkausta riittävästi, ovat saaneet kelpoisia työntekijöitä ja vaihtuvuus on vähentynyt, muistuttaa erityisasiantuntija Alpo Heikkinen.

Lisäpalkka siis todistetusti auttaa jäämään. Sosiaalityöntekijöille maksetaan kuntakohtaista palkanlisää jo monessa kunnassa, etenkin pääkaupunkiseudulla.

Hälyttävät luvut kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrästä kertovat kuitenkin sen, ettei kyse ole vaan rahasta. Ongelmaa löytyy myös rakenteista. Lapsia ei ole pystytty auttamaan oikeilla tavoilla oikeaan aikaan.

– Ajattelen, että ainakaan toistaiseksi ei ole löydetty keinoja, joilla lapset ja perheet tulevat autetuiksi ajoissa, ennen kiireellisiä toimenpiteitä. Ovatko aikuisten ja lastensuojelun palvelut liian irrallaan toisistaan? pohtii Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen.

Tiimejä kohti

Jos systeemi ei toimi, sitä on muutettava. Esimerkiksi Espoossa on saatu hyviä kokemuksia mallista (siirryt toiseen palveluun), jossa lastensuojelun työntekijät päivystävät lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä, jolloin ne eivät pääse kasautumaan.

– Pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä on kaikilla kunnilla. Silti jotkut ovat pystyneet saamaan tilanteen haltuun samalla rahalla, vain muuttamalla keinoja. Näitä hyväksi havaittuja keinoja pitäisi nyt pystyä jakamaan, huomauttaa Heinonen.

Kokeilujen nimeen vannoo myös ministeri Kiuru. Lastensuojelussa on eri puolella maata pilotoitu uutta, eri ammattilaisten yhteistyöhön perustuvaa tiimimallia, THL:n tuella. Tällöin lapsen haasteisiin päästään käsiksi jo aikaisemmassa vaiheessa, eikä tietokatkoja tule.

Tiimimallissa ammattilaiset muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden lapsen ja perheen tueksi. Sosiaalityöntekijöiden osaamista ja koulutusta vaativia tehtäviä ei ole Kiurun mukaan tarkoitus korvata muiden alojen ammattilaisten työpanoksella.

– Tavoitteena on saada sosiaalityöntekijän aikaa ja osaamista käyttöön juuri niihin tilanteisiin, joissa sosiaalityöntekijän ammattitaito on olennaisin, avaa Kiuru.