Eväsleivän meetvurstisiivu voisi tuoda maailman pahimman eläintautipandemian myös Suomeen – Onko rajusti leviävä sikarutto pysäytettävissä?

Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, vaikka hän söisi viruksen saastuttamaa makkaraa, mutta taloudellisesti pandemia on valtava kriisi. Suomikaan ei voi tuudittautua turvallisuudentunteeseen.

afrikkalainen sikarutto
Neljä sikaa.
Sikatilan asukkeja Itä-Kiinassa Shangdongin maakunnassa. Wu Hong / EPA

Kiinalaista sikaa yskitti, eikä sille maistunut ruoka. Pian se oli kuumeinen, oksenteli ja ripuloi. Sitten se kuoli.

Elettiin viime elokuun ensimmäistä päivää shenyangilaisella maatilalla Itä-Kiinassa. Afrikkalainen sikarutto oli loikannut maahan, jossa kasvatetaan lähes puolet maailman sioista.

Äärimmäisen herkästi leviävä virustauti on sen jälkeen pakottanut kiinalaiset hävittämään miljoonia sikoja. Tutkijat ovat arvioineet, että tämän vuoden loppuun mennessä niitä on ainakin viidennes vähemmän kuin ennen kriisiä.

Afrikasta Kaukasuksen kautta maailmalle lähtenyt virus oli jo aiemmin levinnyt Venäjälle ja itäiseen Keski-Eurooppaan. Viime kuukausina tauti on sairastuttanut sikoja Kiinan naapurustossa, muun muassa Vietnamissa ja Kambodžassa.

Japanissa, Etelä-Koreassa ja Australiassa virusta on löydetty Kiinasta tuoduissa sianlihatuotteissa. Ilman äärimmäistä huolellisuutta ne voivat olla sikatiloille tartuntalähde.

Moni kommentoija on nostanut kädet pystyyn ja todennut, ettei maailman kaikkein aikojen suurin eläintautipandemia ole enää hillittävissä. Hoitoa tai rokotetta tautiin ei ole.

Kartta
Mikko Airikka / Yle

Afrikkalainen sikarutto on nimensä mukaisesti kotoisin Afrikasta. Adjektiivi erottaa taudin toisesta sikojen virustaudista, jota suomeksi kutsutaan vain sikarutoksi, englanniksi toisinaan sikakoleraksi.

Sekään ei ole maailmasta kadonnut, ja etenkin nuorille sioille tartunta on varma kuolemantuomio, mutta virus on saatu paremmin kuriin kuin afrikkalaisen sikaruton aiheuttaja.

Kuolleisuus on 40–80 prosenttia

Afrikkalainen sikarutto pysyi 1950-luvulle asti Afrikassa.

– Se on ollut endeemisenä siellä 1900-luvun alusta. Se on pysynyt hengissä villisikapopulaatiossa, pahkasioissa. Ne ovat tiettyyn pisteeseen asti vastustuskykyisiä eli kaikki eivät kuole, vaikka saisivat tartunnan, kertoo tuotantoeläinlääketieteen professori Mari Heinonen Helsingin ylipistosta.

Jos virus on ärhäkästä päästä, henki lähtee villisialtakin, ei vain tuotantoeläimiltä.

– Kuolleisuus on tyypillisesti 40–80 prosenttia. Lähes kaikki tartunnan saaneet siat saattavat kuolla, mutta voi olla myös kantoja, joiden virulenssi on paljon heikompi, Heinonen kertoo.

Heikoin virulenssi eli tartuttamiskyky ei välttämättä ole hyvä uutinen sikatilalle. Silloin tauti voi tulla hiipien ja päästä leviämään edelleen, ennen kuin se diagnosoidaan. Silloin ei välttämättä osata ottaa heti oikeita näytteitä, Heinonen sanoo.

– Itämisaika on muutamasta päivästä kolmeen viikkoon. Siinä ehtii tapahtua paljon, eläimiä ehditään viemään eteenpäin, ennen kuin tauti havaitaan.

Ei hoitoa, ei rokotetta

Ilman hoitoa ja rokotetta keinot afrikkalaista sikaruttoa vastaan ovat vähissä. Jos tautia löytyy, niin sitten saneerataan, Heinonen summaa.

Suomeksi se tarkoittaa, että tilan kaikki siat tapetaan ja pidetään tarkasti huolta siitä, ettei mitään jätettä pääse kulkeutumaan muualle.

Rokotetta kyllä on pyritty kehittämään jo vuosikymmeniä.

– Tällä hetkellä tehdään tosi paljon tutkimusta. Siihen panostetaan aivan hirvittäviä summia. Mutta ilmeisesti viruksesta ei tiedetä vieläkään tarpeeksi, että pystyttäisiin saamaan aikaan rokote, joka toimii, Mari Heinonen arvelee.

Villisika kävelee katukäytävällä kahden parkkeeratun auton ohitse.
Hongkongin villisiat ovat siirtyneet yhä enemmän metsistä kaupunkeihin. Villisika on afrikkalaista sikaruttoa aiheuttavalle virukselle luontainen isäntäeläin. Taudin todettiin vastikään levinneen myös Hongkongiin. Jerome Favre / EPA-EFE

Tutkimusten mukaan afrikkalaista sikaruttoa voivat levittää villisikojen lisäksi myös punkit. Punkki saattaa olla väli-isäntänä, mutta enemmäkseen virus ilmeisesti kuitenkin on sikojen itsensä levittämä, sanoo Mari Heinonen.

Jos virusta kuvaisi ihmisen ominaisuuksilla, päällimmäinen olisi tavaton elämänhalu. Virus säilyy pitkään hengissä ilman elävää isäntää.

– Se säilyy kuukausikaupalla sianlihassa, eritteissä ja raadoissa. Jos villisikapopulaatiossa on afrikkalaista sikaruttoa ja villisika kuolee siihen, se pystyy vielä kuolemansa jälkeen tartuttamaan tosi monia muita, jotka siellä metsässä kulkevat ja tonkivat, Heinonen kertoo.

Itärajan villisiat ovat riski Suomelle

Läntisessä Euroopassa afrikkalaista sikaruttoa on todettu vain Italiassa Sardinian saaren villisioissa sekä Belgiassa. Siitä tuli tartuntakartalla punainen viime syksynä, kun virus löytyi kahdesta villisiasta. Villisioilla virusta on myös aivan Suomen tuntumassa, niin Venäjällä kuin Virossa.

Villisikakanta kasvoi Suomessakin vielä viime vuonna, mutta kääntyi talvella laskuun.

– Emme tiedä, onko meillä tällä hetkellä positiivisia villisikoja. Yhtään ei ole vielä onneksi löytynyt, mutta riski on aina olemassa, koska virus on villisioissa niin lähellä itärajan takana, Mari Heinonen sanoo.

Venäläisten villisikojen torjumiseksi Suomessa on harkittu jopa 500 kilometrin panssariverkkoaitaa rajalle.

Likaiset työvaatteet levittävät virusta

Villisika levittää afrikkalaista sikaruttoa, mutta sen kasvamisesta nykyisenlaiseksi pandemiaksi ihminen voi syyttää itseään. Ihmisen avulla virus on levinnyt todella tehokkaasti, Heinonen vahvistaa.

Tärkein asia taudin nujertamisessa on tieto, hän sanoo.

Ihmisille on kerrottava, että kengänpohjiin tarttunut uloste, veri tai virtsa levittää virusta helposti lähitiloilla, ja autonrenkaassa tartunta on hujauksessa satojenkin kilometrien päässä, jossa se voi päätyä sikojen ravintoon tai juomaveteen.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n viimekuisen raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan afrikkalaisen sikaruton tartunnoista Kiinan maatiloilla 46 prosenttia johtuu desinfioimattomista työvaatteista ja kulkuneuvoista, 34 prosenttia jätteitä sisältävästä ravinnosta ja 19 prosenttia elävien sikojen kuljetuksista.

Kaksi miestä avaa desifiointiainesäiliötä, kolmas istuu vierassä.
Kiinalaiset vartijat ryhtyivät levittämään desifiointiainetta viime talvena Pekingin laitamilla, kun siellä sijaitsevalla tilalla oli havaittu afrikkalaista sikaruttoa. Wu Hong / EPA-EFE

Kiinassa ei ole annettu tarpeeksi valistusta viruksen vakavuudesta tai siitä ei välitetä, Mari Heinonen epäilee. Taudin kitkemistä vaikeuttaa se, että Kiinassa on paljon pienehköjä tiloja. Puolella sikatiloista on alle 500 eläintä.

– Kun esimerkiksi jollakin pikkukylällä tuottaja havaitsee, että siat rupeavat kuolemaan, hän saattaa viedä vielä elävät sikansa äkkiä naapurikylään teurastettaviksi, koska hän saa niistä vielä maksun.

Hän ei välttämättä tiedä, että kyseessä on aivan uudenlainen tauti, jota ei saa missään nimessä levittää.

– Mutta onhan se yksittäiselle pientuottajalle aivan hirveä tragedia, kun häneltä menee koko karja monttuun, Heinonen myöntää.

Tarkkuus on valttia

Entä Suomessa? Ovatko sikatilat täällä turvassa, jos villisiat saadaan pysymään kurissa? Heinosen mukaan tieto ja tarkkuus ovat valttia myös täällä, jotta virus ei pääse livahtamaan ulkomaantuliaisten mukana sikalaan.

– Nykyisinhän on hyvin yleistä, että isoissa yksiköissä on ulkomaisia työntekijöitä. Kun he käyvät kotimassaan, heillä saattaa olla vaikkapa meetvurstia tuomisina ja he tekevät voileipiä siitä. Jokin niistä saattaa lipsahtaa sialle, Heinonen sanoo.

Virus säilyy meetvurstissa tai muussa lihatuotteessa erittäin hyvin, ja ihminen voi olla taudin levittäjä, vaikka ei ikinä sikalassa kävisikään.

– Kuka tahansa voi tuoda taudin heittämällä ulkomailta tuodun makkaranpätkän metsään, josta villisika saattaa sen löytää ja saada tartunnan.

Pöydällinen sianlihaa ja vadillinen siansorkkia katumarkkinoilla. Myyjä istuu jakkaralla pöydön takana.
Sianlihakauppaa Hanoissa Vietnamissa toukokuussa. Sikarutto ylsi myös Vietnamiin alkuvuonna. Arviolta viisi prosenttia maan sikakannasta on jouduttu hävittämään tartuntojen takia. Luong Thai Linh / EPA-EFE

Yksikin tartunta on liikaa

Villisikojen raadot ja sikojen eritteet eivät siis ole ainoita, joissa viruksen on todettu pysyvän hengissä useita kuukausia. Pakastetussa lihatuotteessa viruksia voi olla vielä vuosienkin päästä.

Suomen viranomaiset vetoavat matkalaisiin, jotta he jättäisivät villisianlihasta valmistetut tuotteet tuomatta Virosta. Venäjältä niin villisianlihan kuin muiden lihatuotteiden yksityinen tuonti on suorastaan laitonta.

Ihmisten henkeä ja terveyttä sillä ei suojella, sillä afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen tai mihinkään muuhun eläimeen. Yhdestä ainoastakin tartunnasta voi kuitenkin joutua kärsimään koko kansantalous.

– Kaiken kirjallisuuden perusteella tällä hetkellä ollaan sitä mieltä, että se on ihan täysin sikojen tauti, ja jos sitä lihassa on, niin ihminen voi rauhassa syödä sitä. Taloudellisesti tämä on kuitenkin valtava juttu, sanoo professori Mari Heinonen.

Jos Suomesta löytyy yksikin afrikkalaiseen sikaruttoon kuollut villisika, sianlihatuotteiden vientikaupalta menevät rajat kiinni, hän varoittaa.