Antarktiksen merijään aukon arvoitus selvisi vihdoin: se johtuu meren suolapitoisuudesta, tuulista ja merenalaisesta vuoresta

Antarktiksen merijään aukkoa tutkittiin muun muassa sensoreilla varustettujen merinorsujen avulla.

Antarktinen merijää
Weddellinmeri
Weddellinmereen Etelämantereen länsirannikolle ilmaantui ensimmäisen kerran polina eli aukko merijään keskelle vuosina 1974-76, ja uudelleen 40 vuotta myöhemmin, 2016-2017. Arkistokuva.Carlod Duarte / CSIC / EPA

Etelämantereen merijäässä havaittiin ensimmäisen kerran valtava aukko eli polina 1970-luvun puolivälissä. Uuden-Seelannin kokoinen aukko kuvattiin satelliitista.

Uudemman kerran valtaisa polina herätti kummastusta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin. Esimerkiksi vuonna 2017 Weddellinmerelle – Antarktiksen Argentiinan puoleiselle rannikolle – ilmaantunut polina oli laajimmillaan 80 000 neliökilometriä eli hiukan Lapin maakuntaa pienempi vesiala.

Polinat ilmaantuvat eteläisen pallonpuoliskon talvella tai varhain keväällä, eli meikäläisittäin kesällä tai syksyllä.

Tutkijoita on hämmentänyt se, miten epäsäännöllisesti aukot esiintyvät (siirryt toiseen palveluun)ja miten lämpötila ei suoraa vaikuta niiden esiintymiseen.

Sensori liimalla merinorsun päähän

Washingtonin yliopiston tutkijat alkoivat kerätä tietoa polinasta satelliittikuvista, sääasemilta, kelluvista sensoreista – ja merinorsujen sensoreista.

Hyväksi käytettiin merinorsuja, kookkaita hylkeiden heimoon kuuluvia merieläimiä, jotka kasvavat jopa viiden metrin pituisiksi ja 2 400 kilogramman painoisiksi. Niiden päähän liimattiin sensori, joka lähti itsestään pois muutamassa kuukaudessa, viimeistään karvanlähdön aikaan.

Merinorsut ovat hyödyllisiä, koska ne sukeltavat tiheästi syvälle, noin 600 metrin syvyyteen. Jopa kahden kilometrin syvyydessä on sukeltanut merinorsuja.

Mittaukset paljastivat, että Weddellinmeressä oli polinan aikoihin epätavallisen suolaista merivettä ja rajuja myrskytuulia, jotka nostivat pintaan lämpimämpää vettä. Nämä tekijät vaihtelevat, minkä vuoksi polinaa ei esiinny joka vuosi.

Tuulet ja suolainen vesi eivät kuitenkaan yksin selitä, miksi polina ilmaantuu aina samaan kohtaan.

Siihen löytyi selitys Weddellinmeren pohjan muodosta. Polina kehittyy merenalaisen vuoren, Maud Risen kohdalle, koska sen rinteet auttavat lämpimämmän veden nousua sulattamaan merijäätä. Tutkimusraportti julkaistiin Nature-lehdessä maanantaina. (siirryt toiseen palveluun)

– Tutkimus todistaa, että polina johtuu useista tekijöistä, joiden kaikkien täytyy toteutua, jotta aukko syntyy. Minä tahansa vuonna voi olla useampi tekijä olemassa, mutta jos näitä ei esiinny yhtä aikaa, ei synny polinaa, sanoi raportin tekijöihin kuuluva meritieteen professori Stephen Riser Washingtonin yliopistosta.