Sotavuosilta tuttu häkäpönttöauto on harvinaisuus – vaikka ylämäet mennään tuskaisen hitaasti, eivät muut tielläliikkujat keskaria heiluttele

Sotavuosina Suomen teillä liikkui jopa jopa 25 000 häkäpönttöautoa, sillä bensiinistä oli huutava pula.

Häkäpönttöautot
Olavi Nenosen häkäpönttöauto on vuodelta 1935.
Olavi Nenosen häkäpönttöauto on vuodelta 1935.Petri Vironen / Yle

Pieksämäkeläisen Olavi Nenosen vuosimallia 1935 oleva häkäpönttöauto hurisee korvia hivelevän kauniisti. Välillä kuljettajan pitää kiirehtiä painamaan kaasua, ettei moottori pääsee sammumaan

– Käynnistykseen voi mennä vartista jopa kahteen päivään, Olavi Nenonen muistuttaa.

Kaasunaamari on turvavaruste tankkaukseen kuuman höyryn ja myrkyllisen kaasun takia.
Kaasunaamari on turvavaruste tankkaukseen kuuman höyryn ja myrkyllisen kaasun takia.Petri Vironen / Yle

Pietarsaaren entinen paloauto on hybridimallia sekä moottorin että tilojen osalta. Moottori käy bensiinillä että koivupilkkeillä. Kuorma-auton lavalla kulkee vanhojen vesisäiliöiden paikalla muutama motti polttoainetta. Matkustamossa löytyy tilat ainakin kuudelle hengelle.

Häkäpönttö-Ford on perheen silmäterä, muutamia vuosia sitten hankittu ajopeli. Aiemmin Olavi Nenonen on osallistunut Fordilla Saimaan ympäriajoon ja Nokian veteraanikuorma-autojen kokoontumisajoon. Tähän mennessä pisin matka Nokialle oli vajaa 600 kilometriä.

Tänä kesänä edessä on kuitenkin toistaiseksi pisin ja vaativin matka. Veteraanikuorma-autoharrastajat kokoontuvat Suomussalmella, mutta Nenonen aikoo kaasutella Kuusamoon saakka. Reissu alkoi kotipihalta Pieksämäeltä keskiviikkona aamulla ja matkaa tulee edestakaisin tuhatkunta kilometriä.

– Kyllä auto kestää. Jos ei kestää, soitan pojan hakemaan, Nenonen tuumii.

Matka sujuu tasaiselle tiellä jopa 60 kilometrin tuntivauhdilla ja alamäessä jopa hieman ylikin. Ylämäessä vauhti hiipuu ja polkupyöräilijä tai jopa jalkamies kestäisi hyvin rinnalla. Perässä on helposti kymmenien autojen jono.

– Hyvin nämä kanssakulkijat meihin suhtautuvat. Enemmän näkyy peukkuja kuin sitä toista sormea, Olavi Nenonen kiittelee.

Irmeli Manninen istuu pelkääjän paikalla puolisonsa vierellä.
Irmeli Manninen istuu pelkääjän paikalla puolisonsa vierellä.Petri Vironen / Yle

Pilkkeiden teossa suuri työ

Olavi Nenosen puoliso Irmeli Manninen istuu pelkääjän paikalle, kuten on tehnyt aiemmillakin matkoilla. Matkaan kuluu aikaa, sillä auto pitää tankata 50–60 kilometrin välein.

– Kyllä auto kestää, mutta kestääkö rakkaus, Irmeli Manninen virnistää, ja odottaa aiemmista kokoontumisajoista tuttujen harrastajien tapaamista.

Autossa on hyvin tilaa Olavi Nenoselle, Irmeli Manniselle ja vaikka liftarille.
Mittaristo mallia 1935.Petri Vironen / Yle

Pariskunnan matka tapahtuu pitkälti viitostietä pitkin. Pieksämäeltä körötellään ensin Suonenjoen kautta Kuopioon ja siitä Iisalmen ja Kajaanin kautta Suomussalmelle ja edelleen Kuusamoon. Lavalle on lastattu kaksi kuutiometriä kuivaa koivupilkettä.

– Pilkkeiden teon aloitin jo talvella, mutta niissä on ilman mitään koneita melkoinen työ, Olavi Nenonen pohtii.

Ford vie kuivia koivupilkkeitä 60 kiloa 100 kilometrillä. Kuusamon matkaa varten lavalle on pakattu annossäkkeihin kaksi mottia puita. Niiden pitäisi riittää jopa 1 200 kilometrin matkaan.

– Jos loppuvat, vaihdetaan bensalle. Vähän se vaatii temppuja, mutta onnistuu ihan tien varressa.

Autossa on hyvin tilaa Olavi Nenoselle, Irmeli Manniselle ja vaikka liftarille.
Autossa on hyvin tilaa Olavi Nenoselle, Irmeli Manniselle ja vaikka liftarille.Petri Vironen / Yle

Olavi Nenonen on automies henkeen ja vereen. Perheen kuljetusyritys on toiminut 62 vuotta ja kolmaskin polvi on jo remmissä mukana. Ajokalustoa löytyy moneen lähtöön

– Vanhin on vuodelta 1935 ja uusin vuodelta 2019, Olavi Nenonen lohkaisee.

Tallista löytyy useita eri-ikäisiä harrasteajoneuvoja.

Olavi Nenonen tankkaa auton koivupilkkeillä 50-60 kilometrin välein.
Olavi Nenonen tankkaa auton koivupilkkeillä 50-60 kilometrin välein.Petri Vironen / Yle