Linda Lampenius toivoo, että hän voisi auttaa syömishäiriöistä kärsiviä – viulisti palaa Suomeen klassisena muusikkona

Omaelämäkertaa kirjoittavalle Lampeniukselle on tapahtunut paljon, mutta klassinen musiikki on pysynyt mukana.

Linda Lampenius
Linda Lampenius soittaa viulua Iitin musiikkijuhlilla.
Linda Lampenius muistetaan Playboy-lehdestä, Linda-siideristä ja lukemattomista viihdemedian lööpeistä. Silti hän on tehnyt kaiken aikaa uraa myös klassisena muusikkona.Mårten Lampén / Yle

Elettiin 1990-luvun alkupuolta, kun viulisti Linda Lampenius asteli vasta rakennetun Suomen Kansallisoopperan tiloihin.

Oopperan orkesterista oli vapautunut pitkä viulunsoittajan sijaisuus, johon haettiin koesoitolla, kuten klassisen musiikin alalla on tapana.

Sermin takana parikymppistä Lampeniusta jännitti. Lahjakkuutta riitti vaikka muille jaettavaksi, mutta tosipaikan tullen kokeneetkin muusikot ovat kuin tulisilla hiilillä.

– Olin vielä opiskelija ja ihan kakaran näköinen babyface. Ajattelin, että tätä paikkaa en kyllä saa, Lampenius sanoo.

Vuoronumero poimittiin kulhosta kuin arpalipuke. Lampeniuksen seuraava muistikuva on se, kun paikka ykkösviulussa julistettiin kolmen soittokierroksen jälkeen hänelle.

Tuloksia kuulemaan jääneet muusikkokollegat onnittelivat, paitsi yksi seisoi nurkassa vihaisen näköisenä.

– Joku mies oli matkustanut koesoittoon Italiasta saakka, mutta pieni suomalainen blondi otti paikan.

– Olin vain silleen, että jes, Linda Cullberg Lampenius, 49, tuulettaa ja hymyilee kuin oltaisiin palattu neljännesvuosisata taakse.

Nyt Lampenius tekee paluuta Suomeen klassisena muusikkona.

Debyyttikonsertti kuultiin Iitin musiikkijuhlilla torstaina, ja festivaalikonsertteja on luvassa lisää viikonloppuna. Lampenius esiintyy yhdessä kansainvälistä uraa tekevän pianistin Laura Mikkolan ja Apocalyptica-sellisti Perttu Kivilaakson kanssa.

Trio Mikkola–Lampenius–Kivilaakso sai alkunsa, kun Lampenius otti yhteyttä muissa asioissa Kivilaaksoon. Mikkola valikoitui pianistiksi, sillä hän oli yhteinen tuttu ja vieläpä aivan huipputason taiteilija.

Lampenius, Mikkola ja Kivilaakso soittavat Iitin musiikkijuhlilla.
Kunnianhimoa uudelta triokokoonpanolta ei puutu. Tšaikovskin pianotrio a-molli, pianisti Nikolai Rubinsteinille omistettu teos, on kokonaisuudessaan haastava. Linda Lampenius (vas.), Laura Mikkola ja Perttu Kivilaakso.Mårten Lampén / Yle

Vaikka tässä haastattelussa tarkoitus on puhua klassisesta musiikista, aihe kääntyy hetkeksi menneeseen, sillä asia on Lampeniukselle tärkeä.

Hampaat syöpyivät ja sisuskalut olivat tuhon partaalla

Tämä on viimeinen kerta. Niin Linda Lampenius aina itselleen lupasi. Sitten hän oksensi.

Teininä Lampenius sairasti anoreksiaa, parikymppisenä taudinkuva muuttui kuntoiluriippuvuudeksi sekä ortoreksiaksi eli pakkomielteeksi syödä mahdollisimman terveellisesti.

Hän sanoi, että takaiskuja tulee, mutta en ole niiden takia huono ihminen.

Linda Lampenius

Pahin oli 1999 alkunsa saanut bulimia, joka jatkui aina vuoteen 2007 saakka.

– Kuulostaa oudolta, mutta bulimiaa sairastavana ei tiedä, mikä on normaali annos ruokaa, miltä tuntuu, kun on nälkä, tai miltä tuntuu, kun on vatsa täynnä, Lampenius toteaa.

Psyykkisiä oireita olivat itseinho ja masennus. Sairauden loppuvaiheessa Lampenius oksensi jopa kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Kesällä 2006 hän joutui sairaalaan kolme kertaa, kun hampaat olivat syöpyneet ja sisuskalut tuhon partaalla.

Hoito syömishäiriöklinikalla alkoi Lampeniuksen mukaan tepsiä, kun hän tapasi miehensä, asianajaja Martin Cullbergin saman vuoden joulukuussa.

– Hän sanoi, että takaiskuja tulee, mutta en ole niiden takia huono ihminen, vaan niitä tulee koko ajan harvemmin, ja jonain päivänä ne ovat poissa.

Elämäkerrassa yksityiskohtaisesti syömishäiriöistä

Seitsemän vuotta sitten Lampenius alkoi kirjoittaa elämästään ja erityisesti selättämistään syömishäiriöistä. Viulistin omaelämäkerta julkaistaan ruotsiksi vuonna 2020.

– Nimen piti alun perin olla Mina två liv (Kaksi elämääni). Sitten alkoi tuntua, että minähän olen elänyt tyyliin yhdeksääkin elämää rinnakkain. Niinpä siitä tuli Mitt liv (Elämäni).

Luvassa on yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, miten syömishäiriöt romahduttavat ihmistä. Yksityiskohtaisia siksi, ettei pintaraapaisusta olisi Lampeniuksen mukaan kenellekään hyötyä.

– Tarinani voi antaa toivoa siitä, että syömishäiriöstä voi parantua.

Linda Lampenius Iitin kirkon pihalla.
Yhdysvalloissa ja Aasiassa Linda Lampenius tunnetaan yhä taiteilijanimellä Linda Brava.Mårten Lampén / Yle

Vaikuttavia tekijöitä sairastumiseen lienee Lampeniuksenkin kohdalla useita. Merkittävimpänä viulisti pitää perhesalaisuutta, jonka hän lupaa paljastaa elämäkerrassaan. Vihjailu osoittaa, että viulisti osaa käyttää mediaa myös hyödykseen.

– Kaikki luulevat, että kohdallani kyse olisi ulkonäköpaineista Yhdysvalloissa tai muusta sellaisesta. Usein sairastumisen syyt tulevat lapsuudesta, Lampenius toteaa.

Bulimian aikana Lampenius esiintyi julkisuudessa, antoi haastatteluja ja kiersi maailmaa EMI Classic -levymerkin viulistina. Suomalaisilla oli mielessä Baywatch, Linda-siideri ja se Playboy-lehti vuodelta 1998.

– Sitä oppii hyväksi valehtelijaksi. Kirjani avulla voi toivottavasti oppia tunnistamaan merkkejä siitä, ettei läheisellä ole kaikki hyvin.

Soittokunto pysynyt konsertoimalla

Iitin kirkossa soi aamupäivän harjoituksissa Tšaikovskin pianotrio a-molli, alanimeltään Suuren taiteilijan muistolle.

Lampenius, Mikkola ja Kivilaakso hitsaavat haastavan teoksen fraaseja toisiinsa ja tunnustelevat sopivia tempoja. Jousisoittajat viimeistelevät Kivilaakson pyynnöstä puhtautta paikoissa, joissa he soittavat samaa ääntä, unisono.

Lampeniuksen arvoviulussa riittää sävyjä ylä- ja alarekisterissä. Korkeat sävelet kimaltelevat yläsävelsarjoja, ja matalimmalla g-kielellä äänessä on tummaa samettia. Soittajan herkkyys on kohdallaan nopeissa juoksutuksissa.

Linda Lampeniuksen viulu.
Kun Linda Brava -levy julkaistiin vuonna 1999, Lampenius oli Suomen parhaiten myyvä klassisen musiikin artisti maailmalla. Levytystä varten hän hankki tämän Gagliano-arvoviulun, joka on rakennettu 1781.Mårten Lampén / Yle

Lampeniuksen soittokunto on pysynyt yllä konsertoimalla säännöllisesti Ruotsissa ja toisinaan myös maailmalla. Hän on siis kaiken aikaa tehnyt uraa genrerajoja tarvittaessa rikkovana klassisena muusikkona, vaikka Suomessa nimi Linda Lampenius saa fiksutkin ihmiset imitoimaan viulunsoittoa kyykyssä tai ainakin ajattelemaan sitä.

Joskus Lampenius on yrittänyt tiedottaa tulevista konserteistaan myös Suomen puolella.

– Mitään ei kirjoiteta. Sen sijaan mediaa kiinnostavat poikaystävät ja naimisiinmeno, tai sitten tarvitaan ihan vain tyttöjä kuviin, Lampenius siteeraa kuulemaansa.

"En osannut sanoa, että minun on paha olla"

Kansallisoopperan orkesterin ykkösviulussa Lampenius soitti 1994–1996. Jorma Panulan kapellimestariluokan sinfoniaorkesterin konserttimestarina hän työskenteli 1990–1997. Tapiola Sinfonietta tarjosi keikkoja.

Muusikkona tuolta vuosikymmeneltä Lampeniukselle on jäänyt parhaiten mieleen tapaaminen Seppo Heikinheimon kanssa. Helsingin Sanomien kovasanainen kriitikko oli pyytänyt Lampeniusta lounaalle pian viihdeviulistina julkaistun poplevyn jälkeen, vuoden 1996 lopulla.

– Se haukkui aina kaikki ja kaiken. Kaikki pelkäsi sitä. Päätin, että suostun ehdotukseen ja näytän, että kyllä sitä voi tehdä muutakin, vaikka on pohjimmiltaan klassinen muusikko. Olin varautunut siihen, että hän haukkuu minut ihan lyttyyn.

Heikinheimo, joka kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin, oli Lampeniuksen yllätykseksi päinvastaisella asialla. Kriitikko oli ollut kuuntelemassa Sibelius-Akatemiassa modernin venäläisen musiikin konserttia, joka oli tehnyt vaikutuksen.

– Hän kehui konserttia fantastiseksi ja minua lahjakkaaksi. Olin vain, että halleluja, Lampenius muistelee.

Itse asia liittyi juuri genrerajojen rikkomiseen.

– Hän sanoi, että on ok, vaikka teet nyt tuota, mutta älä ikinä jätä uraasi klassisena muusikkona.

Linda Lampenius soittaa viulua Iitin musiikkijuhlilla.
Jälkeenpäin Lampeniuksesta tuntuu, että hän on elänyt monta elämää päällekkäin.Mårten Lampén / Yle

Lampeniukselle jäi tapaamisesta hyvä olo, ja ohjeesta hän on pitänyt kiinni.

– Se kuulostaa kliseeltä, mutta en pysty elämään ilman klassista musiikkia.

Sairaana Lampenius ei osannut puhua tunteistaan. Nyt kun asiaa ajattelee, hän huomaa soittaneensa niitä.

– En osannut sanoa, että minun on paha olla. Syömishäiriöideni aikana ne hetket, kun unohdin sairauteni, olivat niitä hetkiä, kun minulla oli viulu kädessä.