Analyysi: Turvallisuus sai uuden painotuksen – Vihreä sisäministeri käänsi puheet turvapaikanhakijoista ja rosvoista syrjäytyneiden auttamiseen

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo linjasi syrjäytymisen ja ilmastonmuutoksen Suomen suuriksi sisäisen turvallisuuden uhkiksi.

Maria Ohisalo
Vihreiden puheenjohtajaksi valittu Maria Ohisalo tiedotustilaisuudessa vihreiden puoluekokouksessa Porissa 15. kesäkuuta
Vihreiden puheenjohtajaksi valittu Maria Ohisalo tiedotustilaisuudessa vihreiden puoluekokouksessa Porissa 15. kesäkuuta.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Sisäministeriä on tapana sanoa poliisiministeriksi, kun halutaan yksinkertaisesti kuvailla, mistä turvallisuussalkussa on kyse: rosvojen panemisesta vankilaan, pelastuslaitoksesta, maahanmuutosta ja rajatarkastuksista.

Tällä vuosituhannella salkku on ollut enimmäkseen kokoomuksella, pari kertaa kristillisdemokraateilla ja kerran SDP:llä.

Puhe poliisisalkusta sai saman tien uusia sävyjä, kun se päätyi nyt historian ensimmäisen kerran vihreille.

Valintansa jälkeen puheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoitti Porin puoluekokouksessa haluavansa sisäministerinä laajentaa turvallisuuden käsitettä. Pikemminkin kuin rosvoista ja poliiseista, tai rikoksesta ja rangaistuksesta, Ohisalo puuttuisi siihen, mikä turvallisuutta ja toisaalta turvattomuuden tunnetta tuottaa. Yksi tekijä on kieli.

– Se, että olen vihreiden puheenjohtajana juuri sisäministeri, antaa mahdollisuuden edistää ihmisoikeuksia ja laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjaavaa politiikkaa. Ilmastonmuutoskin on turvallisuusuhka. Se näkyy metsäpaloina, se näkyy kuumuutena, joka aiheuttaa pahimmillaan kuolemia, Ohisalo sanoi lauantaina Porin puoluekokouksessa.

Sisäisen turvallisuuden ministeri puhuu nyt sosiaalipolitiikkaa

Toiseksi turvallisuusuhkaksi Ohisalo nosti syrjäytymisen.

Sisäministeriön raporteissa syrjäytyminen on jo pitkään luokiteltu vakavaksi maan rajojen sisäiseksi turvallisuusuhkaksi, mutta nyt köyhyystutkijataustainen Ohisalo otti sen myös poliisiministerin kielenkäyttöön.

– Sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa, kuului Ohisalon johtopäätös.

Ohisalo puhuu siis kielestä turvallisuuskysymyksenä. Ennakkoluulotonta, kun sitä vertaa perinteiseen tyylilajiin.

Etenkin hän haluaa muuttaa tapaa, jolla sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa puhutaan muun muassa turvapaikanhakijoista ja turvapaikkapolitiikasta. Vihapuhetta hän aikoo torjua ministerin arvovallalla.

– Me voimme kääntää paitsi turvapaikkapolitiikan, myös siihen liittyvän julkisen keskustelun suuntaa. Me voimme torjua vihapuhetta, Ohisalo sanoi.

Nähtäväksi jää, miten retoriikan muutos voi vaikuttaa koettuun turvallisuudentunteeseen ja ilmapiiriin. Mahdotonta se ei ole.

Kielen vallasta kertoo se, että sisäministerikin joutui erikseen painottamaan, ettei pelkää puheistaan mahdollisesti raivostuvia "trolleja eikä natseja".

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös perinteisempiä turvallisuustekoja: poliisien määrän lisääminen, raiskauslainsäädännön kiristäminen sekä se, että kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille on väläytetty teknistä valvontaa, joka voisi olla vaikkapa jalkapanta.

Linjapuhe ottaa esille sanojen mahdin, mutta ei tarkoita etteikö hallitus saisi vielä eteensä miljardien eurojen hävittäjähankintoja, joista sen pitää päättää kahden vuoden kuluttua.