Analyysi: Naiset marssivat politiikan huipulle – murtuvatko hyvä veli -verkostot?

Tätä ei ole ennen Suomessa koettu: enemmistö hallituspuolueista on naisen komennossa.

naiset
Li Andersson ja Maria Ohisalo kävelemässä Presidentinlinnan edustalla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo menivät kesäkuun 6. päivä vannomaan ministerin valan.Karoliina Simoinen / Yle

Kun Antti Rinteen hallitus aloitti työnsä, huomio kiinnittyi siihen, että enemmistö ministereistä on naisia. 19:stä ministerin salkusta 11 on nyt naisen hoidossa.

Kun Vihreät valitsi puolueensa puheenjohtajaksi Maria Ohisalon, muuttui toinen poliittisen elämän naisistumista koskeva tilasto. Viidestä hallituspuolueesta kolmea johtaa nyt nainen.

Nuo puolueet ovat vasemmistoliitto (pj. Li Andersson), RKP (pj. Anna-Maja Henriksson) ja vihreät (pj. Maria Ohisalo).

Sipilän hallitus oli selvästi miesvaltaisempi kuin Rinteen hallitus

Ei ole ihme, että Rinteen hallituksessa on enemmän naisia kuin miehiä, sillä koalitiossa ovat mukana eduskunnan naisvaltaisimmat ryhmät.

Sekä vihreiden että SDP:n kansanedustajista selvä enemmistö on naisia. Vihreiden eduskuntaryhmässä naisemmistö on huikea: 20 kansanedustajasta peräti 17 on naisia. Vasemmistoliitolla on yhtä monta nais- kuin miespuolista kansanedustajaa.

Keskustan ja RKP:n eduskuntaryhmissä sukupuolijakauma on perinteisempi. Miespuolisia kansanedustajia on kummassakin selvästi enemmän kuin naisia.

Rinteen viisikkohallituksen sukupuoliprofiili eroaa selvästi Juha Sipilän kolmen ässän kokoonpanon profiilista. Sipilän hallitus oli alusta loppuun kolmen miespuolisen puoluejohtajan eli trion komennossa. Myös selvä enemmistö Sipilän hallituksen jäsenistä oli miehiä.

Jo joka toista eduskuntapuoluetta johtaa nainen

Nyt oppositiossa olevista puolueista yhdellä on nainen johtajanaan. Sari Essayah luotsaa kristillisdemokraatteja. Neljää kahdeksasta eduskuntapuolueesta johtaa siis nainen.

Tämä tieto ei kuvaa kuitenkaan aivan tarkkaan tilannetta eduskunnassa. Harry Harkimon edustama Liike Nyt ei ole vertailussa mukana, koska se ei ole rekisteröitynyt puolueeksi.

Naisilla on enemmistö myös neljän eduskuntapuolueen hallituksessa. Nuo puolueet ovat kokoomus, RKP, vihreät, ja vasemmistoliitto.

Vahva miesenemmistö on enää perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien puoluehallituksissa. Perussuomalaisten puoluehallituksessa on 8 miestä ja 4 naista. Kristillisdemokraattien hallituksessa miehiä on 13 ja naisia 9.

Kevään eduskuntavaalit vahvistivat selvästi naisten asemaa eduskunnassa. Arkadianmäellä on nyt 92 naispuolista kansanedustajaa. Se on enemmän kuin milloinkaan ennen.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on edennyt Suomen poliittisessa elämässä siis varsin pitkälle. Miehillä on kuitenkin yhä hienoinen enemmistö eduskunnassa.

Naispuolinen puoluejohtaja ei ole Suomessa enää outo lintu

Puolueiden johtopaikoista on vuosi vuodelta kisaamassa enemmän naisehdokkaita. Millään puolueella ei ole enää pulaa varteenotettavista naispuolisista johtajakandidaateista.

Perussuomalaiset on jäsenkunnaltaan hyvin miesvaltainen puolue. Siitä huolimatta europarlamentaarikko Laura Huhtasaari olisi vahvin ehdokas puolueen johtajaksi, jos Jussi Halla-aho päättäisi vetäytyä tehtävästä.

Perussuomalaisten vahvin nouseva kyky on myös nainen, uusmaalainen kansanedustaja Riikka Purra (siirryt toiseen palveluun). Hän työskenteli aiemmin puolueensa poliittisena suunnittelijana. Purraa pidetään Jussi Halla-ahon oikeana kätenä

Vaikka keskustan kansanedustajista kaksi kolmasosaa on miehiä, monet puolueen valovoimaisimmista politiikoista ovat naisia. Jollei tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko olisi kieltäytynyt puheenjohtajakilpaan ryhtymisestä, hänestä todennäköisesti tulisi Juha Sipilä seuraaja.

Saarikon kilvasta pidättäytyminen ei kuitenkaan merkitse, etteikö keskustan seuraava puheenjohtaja voisi olla nainen. Ehdolle tehtävään ja Antti Kaikkosen haastajaksi saattaa ilmaantua useita naisia ennen syksyn puoluekokousta. Olisi yllätys, ellei ainakin elinkeinoministeri Katri Kulmuni paikkaa tavoittelisi.

Keskustan uusista kansanedustajista tulevaisuuden nimeksi noussee kansanedustaja Eeva Kalli (siirryt toiseen palveluun).

Antti Rinteen kauden jälkeen sosialidemokraattien johtajuudesta kisannee miesten kanssa tasaväkisesti ainakin 33-vuotiaana liikenne- ja viestintäministeriksi valittu Sanna Marin.

Demarileirissä tulevaisuuden nimeksi voinee povata toisen polven poliitikkoa, Eveliina Heinäluomaa (siirryt toiseen palveluun).

Kokoomuksen johdossa miehillä on vankka asema. Toistaiseksi naispuoliset haastajat tuskin murtavat miesten hegemoniaa. Puolueen naispuolisista kansanedustajista poliittisesti vahvin vaikuttaja on Elina Lepomäki, mutta osa kokoomuslaisista ei kelpuuta häntä johtajakseen. Suosituin naispuolinen ehdokas kokoomuksen johtoon lienee tällä hetkellä europarlamentaarikko Henna Virkkunen.

Naiset saattavat pian murentaa politiikan hyvä veli -kerhot

Todennäköisesti naisten asema vahvistuu poliittisessa elämässä lähivuosina nykyisestään. On täysin mahdollista, että eduskuntaan nousee jo seuraavalla tai sitä seuraavalla vaalikaudella yhtä paljon naisia kuin miehiä.

Näin voi olettaa muun muassa siksi, että naiset menestyvät opinnoissaan selvästi miehiä paremmin. Naisten määrän lisääntymistä eduskunnassa voi jossain määrin hidastaa se, että miehet osallistuvat vaaleihin yhä hieman naisia aktiivisemmin.

Naisten poliittisen vallan kasvu muuttaa varmasti sekä politiikan kilpailuasetelmia että sen asialistoja. Esimerkiksi vihreiden ja vasemmistoliiton kaksinkamppailu kärjistyi heti, kun köyhyystutkija Maria Ohisalo valittiin vihreiden puheenjohtajaksi.

Kilpaa sävyttää se, että kummankin puolueen puheenjohtaja on ministerinä samassa hallituksessa. Vasemmistoliiton Li Andersson sai opetusministerin salkun, joka himotti myös koulutuspolitiikkaan vihkiytyneitä vihreitä. Vihreiden Maria Ohisalo puolestaan sai sisäministerin pestin ja pääsi hoitamaan muun muassa maahanmuuttoasioita, jotka kiinnostavat myös vihreitä.

Tässä kahden puolueen keskinäisessä mittelössä puheenjohtajan sukupuolella on suuri merkitys, koska sekä vihreät että vasemmistoliitto korostavat feministisiä tavoitteitaan ja vetoavat nuoriin, koulutettuihin äänestäjiin.

Vasemmistoliitto on halunnut aina esiintyä nimenomaan pienituloisimpien puolustajana. Nyt, puheenjohtajansa koulutuksen vuoksi vihreiden on entistä paremmat edellytykset profiloitua köyhien asianajajaksi.

On selvää, etteivät politiikan huipulle nousevat naiset haasta vain toisiaan. He haastavat myös politiikkaa iät ja ajat hallinneet miehet. Vahvat naisjohtajat koettavat varmasti myös murtaa politiikan hyvä veli -verkostot.