"Tehtäväni oli pitää lapset hengissä" – koulu jää pakolaisleireillä kesken ja tyttöjen elämä on vaarallista. Asiantuntijat vastasivat yleisön kysymyksiin

Maailman 70 miljoonasta pakolaisesta yli puolet on lapsia ja nuoria.

pakolaiset
Naisen pitämä pikkuvauva kiinnosti toista lasta väliaikaisella pakolaisleirillä Myitkyinassa Kachinin osavaltiossa toukokuussa 2018. Pakolaisten heikot olot tekevät heistä helposti alttiin saaliin ihmissalakuljettajille.
Pakolaisten heikot olot tekevät heistä helposti alttiin saaliin ihmissalakuljettajille. Naisen pitämä pikkuvauva kiinnosti toista lasta väliaikaisella pakolaisleirillä Kachinin osavaltiossa Myanmarissa 2018. Seng Mai /EPA

Tässä jutussa yleisön kysymyksiin vastaavat Lääkärit ilman rajoja -järjestön viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta, sairaanhoitaja Piia Laitiainen sekä Pelastakaa lapset -järjestön hankepäällikkö Eveliina Viitanen.

Asiantuntijoilla on kenttäkokemusta - esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestön Piia Laitiainen on työskennellyt Etiopiassa, Haitissa, Malawissa, Tsadissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Kaisa Väkiparta, Piia Laitiainen ja Eve Viitanen
Viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta, sairaanhoitaja Piia Laitiainen ja hankepäällikkö Eve ViitanenKaisa Väkiparta, Piia Laitiainen, Eve Viitanen, Petteri Sopanen / Yle

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan pakolaisten määrä on noussut jo yli 70 miljoonan. Tämä on tulosta pitkittyneistä konflikteista mm. Syyriassa ja eri puolilla Afrikkaa. Myös Venezuelan kriisi on saanut miljoonat hakeutumaan pois maasta, ja ympäristön muutos ajaa ihmisiä sisäiseen pakolaisuuteen esimerkiksi Somaliassa.

Avustusjärjestö Planin julkaiseman raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Beirutissa pakolaisyhteisöissä huomattava osa tytöistä kertoi miesten ja poikien häirinneen tai jahdanneen heitä.

Lapset ja nuoret ovat leireissä suojattomia - jopa kulku käymälään voi olla vaarallinen. Leirien kehittämistä kestävämpi ratkaisu on asiantuntijoiden mukaan kuitenkin pakolaisten integroimisen yhteiskuntaan.

Kysymysten esittäminen on nyt päättynyt, kuten ennalta ilmoitettiin. Kiitos aktiivisuudesta!

Vastauksia on ryhmitelty ja väliotsikot lisätty kello 1800.

"Jokaisella on oikeus turvaan"

1. kysymys: – Nykyjärjestelmässä murto-osa pakolaisista otetaan verrattain suurin kustannuksin kehittyneisiin maihin loppujen jäädessä leireille. Onko tämä kuva oikea?

Piia Laitiainen, lääkärit ilman rajoja: – Suurin osa pakolaisista asuu muualla kuin leireillä, joten siinä mielessä kuva on väärä. Pakolaisten hakeutuminen jo aiemmin köyhille alueille lisää alueen asukkaiden paineita entisestään.

– Tilanne on haastava sekä vastaanottavalle yhteisölle että pakolaisille, jos esimerkiksi polttopuuta on vähän.

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – Pakon edessä kodeistaan liikkeelle lähtevien ihmisten määrä on kasvamassa. Jokaisella ihmisellä on oikeus hakea muualta turvaa, jos oma kotimaa ei sitä pysty tarjoamaan. Turvaan pääseminen onkin sitten toinen juttu.

– Valtiot käyvät parhaillaan keskustelua siitä, miten pakolaisuuteen ja muuttoliikkeeseen pitäisi vastata niin, että jokaisen liikkeelle lähteneen ihmisen ihmisoikeudet toteutuisivat ja että samalla valtioiden toimintakyky säilyisi. Tarvitaan turvallisia reittejä säädellyn liikkumisen mahdollistamiseksi.

– Kiintiöpakolaisten määrän kasvattamisen lisäksi pitäisi perheenyhdistämistä helpottaa. Vaihtoehtona olisi myös erilaiset tuet opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkumismahdollisuuksien lisäämiseksi, etenkin pakolaisuutta eniten tuottavista hauraista valtioista.

"Vain murto-osa hakeutuu Eurooppaan"

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: – Pakolaisleirit ovat usein konfliktialueiden välittömässä läheisyydessä köyhissä maissa. Pakolaiskiintiö on keino jakaa vastuuta myös läntisille maille, joihin hakeutuu huomattavasti vähemmän ihmisiä. Vain murto-osa maailman pakolaisista hakeutuu Eurooppaan tai länsimaihin.

2. kysymys: – Professori Paul Collier ja entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen ovat ehdottaneet pakolaisleirien kohentamista "kehityskeskuksiksi". Tämä edellyttäisi UNHCR:n rahoituksen moninkertaistamista. Onko tällainen realistinen suunnitelma?

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – Tämä on mielenkiintoinen ehdotus. Pakolaisleirithän itsessään on tarkoitettu väliaikaisiksi tiloiksi ihmisille, jotka ovat menettäneet kotinsa ja ovat matkalla jonnekin, joko takaisin kotiin tai eteenpäin sinne, missä on mahdollista aloittaa uusi elämä.

–Leiriolosuhteet vaihtelevat, mutta usein leireillä ei ole esimerkiksi lapsille kunnollisia mahdollisuuksia koulunkäyntiin, riittävää terveydenhuoltoa tai riittävää suojaa. Jos leiri ei ole hyvin huollettu, kasvaa muun muassa ihmisten riski sairastua huonosta hygieniasta johtuviin tauteihin. Lapsille leirit ovat useimmiten hyvin turvattomia ja stressaavia paikkoja.

–Mielestäni ensisijaisesti pitäisi pyrkiä miettimään ratkaisuja siihen, miten pakolaisleireillä ”välitilassa” elävät ihmiset saataisiin takaisin osaksi yhteiskuntaa ja elämään normaalia elämää joko vanhassa tai uudessa kotimaassaan. Toki myös leirien olosuhteita tulee pyrkiä kohentamaan niin kauan kuin muuta ratkaisua ei ole.

"Kukaan ei lähde, ellei ole pakko"

Piia Laitiainen, Lääkärit ilman rajoja: – On tärkeä muistaa, että kukaan ei lähde kotoaan, ellei ole pakko. He lähtevät, koska eivät pysty takaamaan itselleen ja perheelleen ihmisarvoista elämää kotimaassaan. Jos olot leirillä olisivat paremmat, ihmiset ehkä jäisivät sinne – ja monet jäävät jo nytkin.

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: – Pakolaisleirien olojen kohentaminen on varmasti lähtökohtaisesti kannatettavaa. Pakolaistilanteen pitkittyminen johtaa siihen, että leireillä saatetaan elää vuosikymmeniäkin.

Toisaalta on hyvä muistaa, että yhä suurempi osa pakolaisista asuu kaupungeissa ja muissa jo olemassa olevissa yhteisöissä. Pelkästään leirien olojen kohentaminen ei auta näitä ryhmiä. Länsimaat ovat myös toistaiseksi olleet haluttomia vastaanottamaan pakolaisia, miksi ne lähtisivät rahoittamaan tätäkään mallia?

Integroiminen kestävä ratkaisu

3. kysymys: – Jos pakolaisleirit voitaisiin kohentaa "kehityskeskuksiksi" niin paranesivatko lasten ja nuorten olosuhteet?

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: –Jos niihin rakennettaisiin lapsille turvallinen asuinympäristö, jossa esimerkiksi vessaan kulkemista ei tarvitse pelätä, niissä olisi toimiva jätehuolto ja viemäröinti, lapsille ja nuorille olisi tarjolla laadukasta koulutusta, lasten suojeluun olisi kiinnitetty riittävästi huomiota ja terveydenhuoltoa ja ravintoa sekä puhdasta vettä olisi riittävästi tarjolla, niin ehdottomasti lasten olot paranisivat.

– Kuitenkin omasta mielestäni olisi yhä syytä punnita tarkasti, onko leirien muuttaminen toisenlaisiksi kannattavampaa kuin muiden, ehkä kestävämpien ratkaisujen etsiminen – kuten perheiden, lasten ja nuorten integroiminen osaksi muuta yhteiskuntaa.

Kaisa Väkiparta. Lääkärit ilman rajoja: – Kuten sanottu, suuri osa pakolaisista asuu muualla kuin leireillä. Leirien olojen kohentaminen saattaisi auttaa joitain lapsia ja nuoria, mutta arki, koulunkäynti ja esimerkiksi pääsy terveydenhuoltoon voi leireillä edelleen olla hyvin vaikeaa.

Kehitys hillitsee väestönkasvua

4. kysymys: – Onko Afrikkaan suunnattu apu auttanut ja poistanut ongelmia, vai onko se välillisesti jopa kiihdyttänyt väestöräjähdystä?

Piia Laitiainen, Lääkärit ilman rajoja: – Lapsikuolleisuus lähtee laskuun, kun yhteiskunta kehittyy. Näin on tapahtunut Euroopassa, ja hiljattain esimerkiksi Intiassa ja Bangladeshissa.

– Kun ravinto on parempaa, lääkkeitä on saatavilla ja yhteiskunta toimii, tulevaisuutta ei lasketa samalla tavalla suuren lapsimäärän varaan. Väestönkasvu hidastuu kehittymisen seurauksena, mutta muutos ei tapahdu heti.

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: – Hiv-potilaille on saatu hoitoa, ebolaan on kehitetty rokote ja tuberkuloosin vaativa hoito on ottanut harppauksia eteenpäin. Lääkärit Ilman Rajoja on toiminut Afrikassa pian 50 vuotta. Mikä avulle olisi vaihtoehto? Ihmisiä kuolee nyt vähemmän kuin ennen – ei kai tätä voi pitää huonona kehityksenä?

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – Pelastakaa Lasten Global Childhood 2019 –raportti osoittaa, että maailmassa on tapahtunut merkittävää edistystä lasten hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamisessa. Yhteiset kansainväliset ponnistukset YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tuottivat tuloksia.

– Raportin mukaan vuonna 2000 970 miljoonaa lasta menehtyi lapsiavioliittojen, varhaisten raskauksien, puutteellisen koulutuksen, sairauksien ja aliravitsemuksen sekä väkivallan vuoksi. Nyt lukema on tipahtanut 690 miljoonaan. On tutkittu, että hyvinvoinnin lisääntymisen myötä myös väestön kasvu yleensä pidemmällä aikavälillä tasaantuu.

Väkivaltaa leireissä

5. kysymys: Plan-järjestön julkaiseman selvityksen mukaan nuoret tytöt ovat erityisen uhanalaisessa asemassa, kun ympäröivä kulttuuri korostaa miesten valtaa. Mitä on tehtävissä jotta pakolaisuuden oloissa voitaisiin tukea heidän itsemääräämisoikeuttaan,

Piia Laitiainen: Lääkärit ilman rajoja: – Naiset ja tytöt ovat aina konfliktitilanteissa erityisen haavoittuvaisessa asemassa, ja tämä koskee myös pakolaisuutta. Kun yhteiskunnan rakenteet ovat hajonneet ja mekanismit puuttua väkivaltaan kadonneet, todennäköisyys sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan valitettavasti kasvaa.

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: – Toisaalta ilmiö ei ole vieras täällä meilläkään: naisiin kohdistuva väkivalta ei ole kulttuurisidonnainen asia, vaan sitä esiintyy ihan kaikkialla.

Kriisi vie tytöt koulusta

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – Pakkomuuton ja pakolaisuuden vaikutukset lapsiin ovat osittain samanlaisia lapsen sukupuolesta riippumatta. Silti tyttöjen asema on usein erityisen hankala johtuen sekä joissain perheissä vahvemmin vallalla olevasta tyttöjen perinteisestä roolista, myös heidän useammin kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta.

– On havaittu, että kun kriisitilanteissa turvattomuus lisääntyy, lapsiavioliittojen määrä yleensä kasvaa, yhä useampi tyttö tipahtaa pois koulusta ja tyttöjen on vaikeaa saada äänensä kuuluviin.

– Koulutus ja tiedon jakaminen ovat hyvin keskeisessä roolissa. Niin perheet kuin tytöt itsekin tarvitsevat tietoa ymmärtääkseen miten he itse voivat asioihin vaikuttaa.

"Tehtäväni oli pitää lapset hengissä"

6. kysymys: – Millaisia kokemuksia koulunkäynnin järjestämisestä olette itse nähneet?

Piia Laitiainen, Lääkärit ilman rajoja: – Työskennellessäni Dolo Adon leirissä Somalian rajalla Etiopiassa, en nähnyt yhtään koulua missään. Isoilla pakolaisleireillä erityisesti Afrikassa tilanne on todennäköisesti sama: jos kouluja on, niitä ei ainakaan ole riittävästi. Oma tehtäväni oli pitää Somalian ruokakriisiä paenneet lapset hengissä.

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: – Aiemmissa tehtävissäni Pakolaisavussa tutustuin pakolaisten aikuiskoulutustyöhön Ugandassa, jossa pakolaistilanne on hyvinkin pitkittynyt ja leirit kehittyneet jo kylämäisiksi asutusalueiksi. Äitien kouluttaminen tutkitusti kannustaa lähettämään myös lapset kouluun.

7. kysymys: – Onko pakolaisuuden oloissa - esimerkiksi leireissä -mahdollista taata jatkuvaa koulunkäyntiä?

Piia Laitiainen, Lääkärit ilman rajoja: – Monilla leireillä olot saatetaan kokea niin turvattomiksi, että siitäkin syystä voi koulunkäynti jäädä väliin, vaikka kouluja alueella olisikin.

– Lisäksi pakolaiset eivät välttämättä puhu samaa kieltä kuin vastaanottava yhteisö, ja osaavista opettajista voi olla pulaa. Ihmiset elävät usein pakolaisina välitilassa: heillä saattaa olla ajatus palata nopeasti kotiin, mutta tilanne pitkittyykin, eikä koulunkäynnistä tule huolehdittua.

Koulunkäynti vaikeaa – tai mahdotonta

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: – Turvaa hakevien lasten tulisi aina päästä kouluun, samoin paperittomien lasten. Tämä oikeus koskee kaikki lapsia, mutta käytännössä se ei aina toteudu.

8. kysymys: – Radion Ykkösaamussa sanottiin tänään että pakolaisnuorten koulunkäynti jää perustasolle. Oletteko nähneet esimerkkejä siitä että nuoret olisivat voineet jatkaa opintoja?

Piia Laitiainen, Lääkärit ilman rajoja: – Pakolaisuus on monesti väliaikaista, esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa ihmiset elävät jatkuvan konfliktin alueella, ja saattavat paeta ja palata takaisin useamman kerran vuodessa.

– Koulunkäynti on tällaisissa oloissa todella vaikeaa, kun paikkaa joudutaan vaihtamaan jatkuvasti. Lapset saattavat joutua auttamaan myös perheen työnteossa.

"Jokaisen luvun takana on ihminen"

9. kysymys: – Auttaisiko, jos Suomi tuplaisi pakolaiskiintiönsä ja ottaisi 1500 kansainvälistä suojelua tarvitsevaa vuodessa? Tuntuisiko se missään 70 miljoonan pakolaisen määrässä?

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – 70 miljoonaa on suuri lukema, mutta kannattaa muistaa, että jokaisen numeron takana on ihminen. Mielestäni jokaisella päätöksellä, joka mahdollistaa uuden ja valoisamman tulevaisuuden yhdellekin ihmiselle, lapselle tai aikuiselle, on merkitystä.

Kaisa Väkiparta, Lääkärit ilman rajoja: –¨Totta kai se auttaisi. Jokaisen luvun takana on ihminen, ja jokaiselle ihmiselle pakolaiskiintiöön pääsy voi olla mullistavaa. Kaikki maailman 70 miljoonasta pakolaisesta eivät ole kiintiöpaikan tarpeessa, vaan kiintiö on tarkoitettu haavoittuvimmassa asemassa oleville pakolaisille.

– UNHCR:n mukaan 1,4 miljoonaa ihmistä tarvitsisi paikan pakolaiskiintiöstä. Jokainen lisäpaikka pakolaiskiintiöön on suuri humanitaarinen teko Suomelta.

"Autamme siellä missä hätä on suurin"

10. kysymys: – Jos haluaa auttaa juuri tyttöjä, jotka kokevat pelkoa raiskauksista, pahoinpitelyistä, eriarvoisuudesta ym. niin miten voi auttaa ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Millainen osuus lahjoituksesta menee suoraan tyttöjen auttamiseen, mikä osuus auttajille?

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – Monet kansainväliset ja kotimaiset organisaatiot työskentelevät lasten ja tyttöjen parissa Suomessa ja maailmalla. Tällaiset avustusorganisaatiot ovat hyvä väylä välittää tukea tytöille.

– Avun kohdentuminen riippuu paljon organisaatiosta, mutta yleisesti ottaen suurten tunnettujen avustusorganisaatioiden työ on läpinäkyvää ja lupauksista pidetään kiinni. Hallintokulujen osuudet ilmoitetaan yleensä järjestöjen julkisissa raporteissa, ja luvattu apu menee perille

Kaisa Väkiparta: – Lääkärit Ilman Rajoja auttaa siellä, missä tarve on suurin. Meillä on useita naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastaisia projekteja ympäri maailmaa. Humanitaarisena järjestönä autamme suurimmassa hädässä olevia ihmisiä sukupuoleen, etniseen taustaan, poliittiseen mielipiteeseen tai uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta.

"Jokaisella lapsella oikeus suojeluun"

11. kysymys: – Jos valtion täysi tuki olisi takananne, miten kehittäisitte toimintaanne? Mikä olisi mielestänne haaste, joka olisi helppo ratkaista mutta rajallisten resurssien takia ei onnistu?

Eveliina Viitanen, Pelastakaa lapset: – En usko että sellaista aivan helppoa ratkaisua on olemassa. Pakolaisuus on kuitenkin monimutkainen ilmiö. Itse keskittyisin pakolaisuuden juurisyihin ja pyrkisin kaikin tavoin varmistamaan, ettei ihmiset joudu lähtemään liikkeelle pakon vuoksi vaan jokainen voisi liikkua vain omasta vapaasta tahdostaan.

– Jos realistisesti mietitään, niin pyrkisin varmistamaan, että jokaisella pakoon lähteneellä lapsella on pakomatkasta huolimatta mahdollisuus saada suojelua ja edellytykset täysipainoiseen elämään, kasvuun ja kehitykseen.

Kaisa Väkiparta: – Lääkärit Ilman Rajoja on riippumaton järjestö. Valtioilla on tietysti iso rooli kestävien ratkaisujen löytämisessä. Pakolaiskiintiön korottaminen olisi helppo ja nopea keino auttaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.

– Kaikilla pitäisi olla pääsy terveydenhuoltoon – myös pakolaisilla. Tähän vaaditaan niin valtioiden kuin esimerkiksi lääkeyhtiöiden toimia: jotkut lääkkeet ovat patenttien vuoksi edelleen niin kalliita, että ihmisillä ei ole niihin varaa.

– Itselleni tärkeä aihe on Suomessa lähes mahdottomaksi tehty pakolaisten perheenyhdistäminen, joka olisi helppo ratkaista poistamalla tai edes kohtuullistamalla tulorajoja.