30-vuotiaasta Sanna Riihimäestä ei pitänyt tulla kyläkauppiasta, mutta toisin kävi: "Ensimmäiset viisi vuotta meni yhtäjaksoisesti töissä"

Kyläkauppiaan työ alkoi viisi vuotta sitten tuntua Sanna Riihimäestä houkuttelevalta ajatukselta, kun pitkä työmatka Kouvolaan alkoi kyllästyttää.

kyläkaupat
Kyläkauppias
30-vuotias Sanna Riihimäki on työskennellyt kyläkauppiaana viisi vuotta. Päivittäistavarakaupan ohessa hän pyörittää baaria ja rautakauppaa.Sini Järnström / Yle

Kauppa käy kuumimmillaan jaalalaisessa kyläkaupassa juhannuksen aikana ja sen jälkeen. Silloin tehdään vuoden tili. Kauppa on auki kymmenestä kuuteen joka päivä, mutta kyläkauppias Sanna Riihimäelle päivä on muutamaa tuntia pidempi.

– Kahdeksalta aamulla tulen tänne. Siinä on pari tuntia aikaa siivota, laittaa kahvilaan suolaista ja makeaa, täyttää hyllyt ja tehdä tilauksia, listaa Hartolan Puodin ja Baarin omistaja.

Sulkemisajan jälkeen on vielä laitettava paikat kuntoon, ennen kuin voi lähteä kotiin. Vain sunnuntaisin on hieman lyhyempi päivä. Levähtää ehtii seuraavan kerran talvella.

Kauppias järjestelee tuotteita päivittäitavarakaupan hyllylle
Yksinyrittäjänä Sanna Riihimäki on vastuussa liikkeessään kaikesta. Työpäivät venyvät 10–11-tuntisiksi. Jokainen tavara hyllyillä on hänen itsensä asettama. Sini Järnström / Yle

Mökkiläiset tuovat leivän kyläkauppiaan pöytään

Kesällä asiakkaiden koreihin päätyvät oluet, makkarat, limut, jäätelöt ja herkut. Mökkiläisten osuus asiakkaista on 90 prosenttia.

Minna, Santeri ja Juha Seppälä käyvät kesällä kaupassa usein, heille se on sopivasti mökkimatkan varrella.

– Tämä on todella kiva. Tästä saa kaikki haluamansa. Voidaan tuossa baarissa käydä juomassa virvokkeita tai täydentämässä ostoksia. Usein ostetaan jätskit mennen tullen, tunnustaa Juha Seppälä.

Kyläkauppa on usein täydennyskauppa, toteaa Riihimäki.

– Monihan tekee pääsääntöisesti ostokset isommalla kylällä ja sitten kun joku loppuu, niin tullaan läheltä kyläkaupasta hakemaan. Mutta on asiakkaissa niitäkin, jotka ostavat kaiken täältä.

Baari
Jaalalaiset Antti Perätalo ja Ari Heikkilä ovat Hartolan puodin vakioasiakkaita. Puodin kahvila on heille tapaamispaikka. Sini Järnström / Yle

Jaalalainen Antti Perätalo on puodin vakioasiakkaita. Kesällä kaupassa tulee käytyä jopa useita kertoja päivässä. Peruselintarvikkeet kotiin, lautoja rakennuksille ja vielä ehtii baarin puolelle juttelemaan kaverille, joka siellä jo odottaa.

– Tämä on tarpeellinen monessa mielessä. Täällä tapaa tuttuja, ja vaikka monet sanovat, että kyläkaupan elintarvikkeet ovat kalliimpia kuin muualla, niin minusta on tärkeää, että niitä on, eikä sitä maitopurkkia tarvitse lähteä hakemaan kovin kaukaa, perustelee Perätalo.

Sanna Riihimäki arvioi, että kyläpuodin liikevaihdosta noin 70 prosenttia syntyy toukokuusta elokuuhun. Talvella onkin sitten hiljaisempaa. Niin hiljaista, että Riihimäki on voinut pistää maanantaisin kaupan oven kiinni ja pitää vapaapäivän. Tosin silloin hänellä on hyvää aikaa asioida 30 kilometrin päässä Kouvolassa tukussa.

Hypermarkettien puristuksessa

Valikoimiltaan kyläkauppa ei pysty useinkaan kilpailemaan suurille marketeille. Pienen kaupan 2000 eri tuotteen valikoima voi tuntua vaatimattomalta 25 000 valikoimaan tottuneelle kuluttajalle. Sanna Riihimäki kuitenkin sanoo, että vuosien saatossa sekä hän että vakituiset asiakkaat ovat jo sinut valikoiman kanssa.

Alkuvuosina Riihimäki kokeili rohkeammin kepillä jäätä ja piti nykyistä enemmän tuotteita valikoimassa. Nyt esimerkiksi yrteistä hyllystä kurkkii vain tilli.

– Basilikaa pidin aluksi valikoimassa, mutta kuuden kappaleen tilauksesta vain yksi meni kaupaksi ja loput hävikkiin. Totesin, pian, ettei ole järkeä pitää niitä hyllyssä, perustelee Riihimäki.

Tyytyväisten asiakkaiden lisäksi on toiveikkaita.

Vihannesosasto
Sini Järnström / Yle

– Varsinkin ne, jotka on jo käyneet jossain muualla ostoksilla eivätkä ole löytäneet sieltä tiettyä tuotetta, saattavat tulla toivotaan, toivotaan -asenteella kysymään löytyisikö minulta, nauraa Riihimäki ja tunnustaa, ettei hän suoralta kädeltä lähde yksittäisiin asiakastoiveisiin reagoimaan, vaan vasta varovaisemmin, useamman toivomuksen perusteella.

Sattumaa ja tarkkoja laskelmia

Kyläkauppiaaksi ryhtyminen ei ollut Sanna Riihimäelle romanttisen haavekuvan täyttymys vaan realistisiin laskelmiin perustuva yritysidea, jota myös sattuma avitti.

Riihimäki oli jo aiemmin muuttanut puolison perässä Jaalaan, mutta kävi Kouvolassa töissä. Päivittäistä ajoa kertyi 100 kilometriä.

– Kauppa tuli myyntiin ja henkilö, jonka kanssa aluksi aloitimme yhdessä otti asian esille minun kanssani. Jotenkin homma lähti vain etenemään ja itseäni houkutteli työpaikan läheisyys, sanoo Ristimäki, jonka työmatka lyhenikin 3,5 kilometriin.

– Tein kannattavuudesta aika tarkat laskelmat. Laskelmat vakuuttivat minut ja se oli sitten menoa. Lisäksi tuki lähipiiristä ja hyvä luotto yhtiökumppaniin työnsivät eteenpäin.

Pian aloittamisen jälkeen Riihimäen yhtiökumppani luopui yrityksestä ja hän jatkoi yritystä yksin.

Sanna Riihimäki ja asiakas.
Kultakaivos kyläkauppa ei ole, mutta työllä pärjää, vakuuttaa Sanna Riihimäki.Sini Järnström / Yle

Loma kerran viidessä vuodessa

Kultakaivos kyläkauppa ei ole, mutta työllä pärjää, vakuuttaa Riihimäki. Vasta valmistuneen puutavarahallin lainanlyhennykset vievät osan tuloista, ja lainanlyhennysten jälkeen Riihimäki sanoo maksaneensa itselleen palkkaa 10 000 euroa vuoden aikana. Se on riittänyt, varsinkin kun on töissä kaiken aikaa, eikä menoja ja kuluja asumisestakaan juuri synny.

– Nyt kun maksan lainan pois, niin saan ihan kohtuullisen vuosipalkankin työmäärään nähden.

Sama pätee useimpiin vielä jäljellä oleviin kyläkauppoihin. Noin 20–30 kyläkauppaa on lopettanut toimintansa vuosittain. Koko 2000-luvun on valtio kantanut asiasta huolta, vaihtelevin painotuksin.

Kyläkaupoille on vuosien saatossa jaettu erilaisia tukia, mutta ne eivät ole auttaneet kaikkia pysymään pinnalla. Kannattamattomuus ja eläköityminen ovat olleet suurimmat syyt kauppojen lopettamiseen. Tukien ongelmana on ollut se, että ne ovat kohdistuneet yksinomaan investointeihin.

Suuri osa kauppiaista on yksinyrittäjiä, joiden lomat jäävät pitämättä osin rahan tai sijaisten puutteessa. Näin kävi Sanna Riihimäellekin. Pidempi tauko kesti viisi kuukautta, mutta auttoi palautumaan.

– Ensimmäiset viisi vuotta meni yhtäjaksoisesti töissä. Viime talvena oli sitten pakko pitää kauppaa kiinni, että sain ladattua akkua, myöntää yrittäjäperheessä kasvanut Riihimäki.

Uusi kyläkauppatuki paikkaa myös kauppiaiden jaksamista

Monipuolinen tarjonta on kyläkaupan elinehto. Siihen tähtää myös syksyllä Ruokaviraston käynnistämä tukikokeilu, jolla jälleen kerran yritetään elvyttää hiipuvien haja-asutusseutujen palveluja. Kyläkauppojen elvyttämiseen valtio on tarjonnut tukea koko 2000-luvun, tuki ei vaan ole tavoittanut kaikkia kauppiaita. kun aiemmin tuki on kohdistunut vain investointeihin ja harvoille, nyt yritetään tehdä toisin.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Christell Åströmin mukaan painopiste on nyt kauppiaiden ja uusien palveluiden tukemisessa, ei ainoastaan investointien. Enimmillään tukea maksetaan 15 000 euroa. Se vastaa suurin piirtein kyläkauppiaan vuoden palkkaa.

– Meillä on suuri huoli haja-asutusalueiden palveluiden vähenemisestä. Tämä tuki on tarkoitettu avustamaan esimerkiksi uusien palvelujen perustamista ja samalla myös tukemaan kauppiaan jaksamista. Tämänhän voi käyttää vaikka sijaisen palkkaamiseen, kertoo Åström.

Kiinnostus tukea kohtaan on ollut suurta. Monipalvelukriteerit täyttäviä kyläkauppoja on Suomessa noin sata. Se on puolet kaikista kyläkaupoista. Tuen edellytys on, että kauppias tarjoaa myös muita palveluita kyläläisille päivittäistavaran lisäksi. Näitä ovat käteisnosto-, apteekki-, polttoainejakelu- tai asiamiespostipalvelu. Myös Riihimäki aikoo hakea tukea, vaikka aivan yksinkertaista monipalveluiden perustaminen ei välttämättä ole.

– Olen yrittänyt ottaa kaiken minkä pystyn, mutta tämä on pohjavesialuetta, joten bensanmyyntiä ei saa ja asiamiespalvelut löytyvät jo Jaalan kirkonkylältä. Mutta täytyy yrittää, jos nykyiset palvelut ja rautakauppa riittäisivät tarpeeksi laajaksi valikoimaksi, toivoo Riihimäki.

Riihimäelle tuen kohde on selvä. Sen hän käyttäisi lyhentämättömänä työntekijän kuluihin.

– Saisin itse hieman enemmän vapaata ja jaksaisin myös jatkossa pitää myös talvella ovet auki, kertoo Riihimäki haaveestaan.