Unohtuiko alanvaihtajien asema opiskelijavalintojen uudistuksissa? Maisterihaun suosio kasvaa, siirtohaun kautta liikkuu yhä harva

Opiskelijavalintauudistuksen piti saada alanvaihtajat pois ruuhkautuneen yhteishaun piiristä. Toteutus jäi puolitiehen.

korkeakoulut
Aleksi Neuvonen kirjastossa.
Aleksi Neuvonen, 26, vaihtoi pääaineensa politiikkaan suoritettuaan kandidaatin tutkinnon sosiologiasta. Hän vaihtoi opiskelualaansa maisterihaun kautta, jossa hän joutui hakemaan kahdesti ennen sisäänpääsyä.Karoliina Simoinen / Yle

Aleksi Neuvonen, 26, opiskelee Helsingin yliopistossa politiikan tutkimusta. Pääaine ei ole sama, jota Neuvonen alkujaan lähti opiskelemaan.

Suoritettuaan kandidaatin tutkinnon sosiologiasta hän haki ja pääsi opiskelemaan kaksivuotiseen politiikan ja viestinnän maisteriohjelmaan.

Neuvonen on osa alati laajenevaa joukkoa, sillä kaksivuotisten maisteriohjelmien suosio on viime vuosina kasvanut. Siinä missä vuonna 2015 yhtä aloituspaikkaa maisteriohjelmassa tavoitteli keskimäärin 3,1 hakijaa, oli maisterihakijoita viime keväänä jo 7,5 yhtä aloituspaikkaa kohden.

Allaoleva kuvaaja näyttää, miten yliopistojen maisterihaun aloituspaikka- ja hakijamäärät ovat muuttuneet. Keltainen viiva kuvaa yksittäisten hakijoiden määrää, punainen näyttää kaikki hakemukset. Yksi hakija voi hakea useampaan ohjelmaan samalla kertaa.

Viivagrafiikka
Lasse Isokangas / Yle

Kasvulle on monia syitä. Osa maisterihakijoista tulee Suomen ja EU:n ulkopuolelta. Osa on suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja haluaa jatkaa opintojaan yliopistossa. Toiset ovat opiskelleet aikoinaan kandidaatin tutkinnon, päätyneet työelämään ja hakeutuneet opiskelemaan pitkän tauon jälkeen.

Lisäksi joukossa on Aleksi Neuvosen kaltaisia hakijoita, jotka kokevat, että aikoinaan yliopistossa aloitettu pääaine ei tarjoa kaikkea sitä, mitä opinnoilta haluaisi irti.

– Sosiologiaa voi tehdä ihan mistä tahansa, mutta siinä näkökulma on yhteiskunnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Minua kiinnosti keskittyä enemmän politiikan ilmiöihin ja hallinnon valtasuhteisiin. Ajattelin, että hyödyn myös työelämässä, jos erikoistun siihen suuntaan, Neuvonen sanoo.

Onko Neuvonen alanvaihtaja vai ei?

Raja alanvaihdon ja erikoistumisen välille on vaikea vetää. Tässä artikkelissa viitataan alanvaihtajilla niihin opiskelijoihin, jotka valmistuvat eri tutkinto-ohjelmasta kuin missä he alkujaan aloittivat opintonsa.

Opiskelijavalintoihin tehtävien uudistusten on pelätty hankaloittavan tällaista opiskelualan vaihtamista.

Alanvaihtajat ruuhkauttavat päähakua

Neuvosen ratkaisu on järkevä, ainakin mikäli kysytään opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Korkeakoulujen yhteishakuun on kasautunut hakijasuma, jossa samoista koulupaikoista kilpailee sekalainen joukko: mukana on ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia, alanvaihtajia ja jo korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Moni jo opiskelevista alanvaihtajista palaa lähtöruutuun ja hakee uutta opiskelupaikkaa ruuhkautuneen yhteishaun kautta.

Yksi opiskelijavalintauudistuksen tavoitteista oli saada alanvaihtajia pois päähaun hakijasumasta. Samalla helpotettiin ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien asemaa varaamalla osa yhteishaun aloituspaikoista niille, joilla ei ole vielä opiskelupaikkaa.

Silti moni jo opiskelevista alanvaihtajista palaa lähtöruutuun ja hakee uutta opiskelupaikkaa ruuhkautuneen yhteishaun kautta.

Uuden alemman korkeakoulututkinnon aloittaminen täysin alusta on kuitenkin usein opiskelijalle aikaavievää ja yhteiskunnalle kallista.

Alanvaihtajan nykyvaihtoehdot ovat seuraavat:

  1. Haku maisterivaiheen koulutuksiin. Tarkoitettu alemman korkeakoulututkinnon (kandi tai AMK) suorittaneille.
  2. Siirtohaku, jonka kautta jo korkeakoulussa opiskelevat voivat vaihtaa lähialalle tai samalle alalle toiseen korkeakouluun.
  3. Uusi haku yhteishaun päähaussa. Väylä on ruuhkaisa. Se voi kuitenkin olla ainoa vaihtoehto opiskelijalle, joka suunnittelee vaihtoa alalle, joka ei ole lähelläkään alaa, jota hän jo opiskelee.
Aleksi Neuvonen Helsingin yliopistolla
Aleksi Neuvonen vaihtoi pääaineensa politiikkaan suoritettuaan ensin kandidaatin tutkinnon sosiologiasta.Karoliina Simoinen / Yle

Maisteri- ja siirtohaun kautta liikkuu harva

Aleksi Neuvosen käyttämä maisterihaku on yksi ministeriön ratkaisuehdotus alanvaihtoa suunnitteleville opiskelijoille. Maisterihaku on ollut Suomessa mahdollista yli vuosikymmenen ajan.

Haun suosio onkin kasvanut viime vuosina, mutta vastaavasti maisteriohjelmien aloituspaikkoja on vähennetty. Mikäli maisterihaun haluttaisiin helpottavan päähaun ruuhkaa, pitäisi sen aloituspaikkoja lisätä.

Siirtohaku taas otettiin käyttöön vuonna 2016. Se luotiin hakuväyläksi alanvaihtajille, jotta heidän ei tarvitsisi hakea uudestaan korkeakoulujen yhteishaun päähaussa ja aloittaa uusia opintojaan täysin alusta. Sen sijaan he voisivat hakea vaihtoa lähialalle korkeakoulun sisällä tai toiseen korkeakouluun.

Väylä kuitenkin vetää huonosti. Siinä missä esimerkiksi Helsingin yliopistoon valittiin vuoden 2018 päähaussa 3 689 opiskelijaa ja maisterihaussakin 1 122, sai siirtohaussa paikan 50 opiskelijaa.

Tilastojen mukaan alanvaihtajia hakee edelleen enemmän ruuhkaisassa yhteishaussa kuin siirtohaussa.

Aleksi Neuvonen parvekkeella.
Vuonna 2016 käyttöön otettiin siirtohaku, jota kaavailtiin ratkaisuksi alanvaihtajille. Hakuväylästä ei opiskelijoiden keskuudessa puhuta, ja tietoa siitä on saatavilla kitsaasti, sanoo Aleksi Neuvonen.Karoliina Simoinen / Yle

Valintaperusteet vaihtelevat

Siirtohaussa ja maisterihaussa on harvoin pääsykokeita, joita käytetään edelleen perinteisessä yhteishaussa.

Siirtoa tai maisteriopintoihin hakevaa voidaan pyytää kirjoittamaan esimerkiksi motivaatiokirjeitä, lähettämään ansioluettelonsa tai tekemään ennakkotehtäviä.

Tällainen hakumenettely on työläs, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Ilmari Hyvönen.

– Se voi vähentää korkeakoulujen halukkuutta lisätä aloituspaikkoja erityisesti siirtohaussa.

"Aloituspaikkoja maisterihaussa on vähän, ja suurin osa niistä voi mennä lähialoilta siirtyville ihmisille, jotka saavat täydet pisteet soveltuvuudesta."

Aleksi Neuvonen, opiskelija

Aleksi Neuvonen haki samaan maisteriohjelmaan kahdesti. Hakuvaiheessa häntä pyydettiin esimerkiksi kirjoittamaan suunnitelma pro gradu -työstä ja tiivistelmä omasta kandidaatin tutkielmasta. Lisäksi arvioitiin hänen opintomenestystään ja aiempien opintojen soveltuvuutta uuteen maisteriohjelmaan.

– Kun hain ensimmäistä kertaa, sain opintojen soveltuvuudesta kahdeksan pistettä kymmenestä. Seuraavana vuonna ilmoitin kurssit vähän eri tavalla, ja sainkin yhdeksän pistettä. Edelleen nämä pisteytyskriteerit ovat minulle epäselviä, Neuvonen sanoo.

Valintakriteerien painotuksessa olisi Neuvosen mukaan parantamisen varaa. Hänen vanha ja uusi pääaineensa ovat läheisiä aloja samassa tiedekunnassa, mikä helpotti uusien ja vanhojen opintojen soveltuvuuden arviointia. Tilanne olisi toinen, jos hän olisi opiskellut esimerkiksi maantiedettä.

– Valinnassa korostetaan liikaa sitä, miten aiemmat opinnot sopivat yhteen haettavan alan kanssa. Aloituspaikkoja on vähän, ja suurin osa niistä voi mennä lähialoilta siirtyville ihmisille, jotka saavat täydet pisteet soveltuvuudesta.

Aleksi Neuvonen lukee sosiologian kirjaa.
Aleksi Neuvosen mukaan maisterihaun valintaperusteet ovat sekavia. Hakutapa on työläs myös monille yliopistoille, mikä voi vähentää yliopistojen halukkuutta lisätä maisterihaun paikkamääriä.Karoliina Simoinen / Yle

Kandiopintojensa aikana Neuvonen suoritti maisteriohjelmaansa soveltuvia opintoja arviolta 50–60 opintopisteen edestä. Se vastaa lähes yhden lukuvuoden täysipäiväistä opiskelua.

Alanvaihtoa harkitseva opiskelija saattaa joutua jo kandivaiheessa suorittamaan niin runsaasti hakemansa alan opintoja, että valmistuminen omasta pääaineesta voi venähtää.

Onko mahdollista sekä vaihtaa pääainetta että valmistua tavoiteajassa?

– Mahdollista, toki – mutta se ei ole se helpoin tie. Opintojen suunnittelu varmasti kuormittaa varsinkin alanvaihtoa miettiviä opiskelijoita. Tällöin voi olla hankalaa keskittyä täysipainoisesti oman opintosuunnan opintoihin, Neuvonen sanoo.

Alanvaihtajille tarkoitettuja paikkoja edelleen vähän, tietoa kitsaasti

Ilmari Hyvönen myöntää, että alanvaihtajien väyliä ei ole viime vuosina opiskelijavalintojen kehitystyössä juuri otettu huomioon.

– Viime hallituskaudella oli käynnissä tämä isompi opiskelijavalintojen uudistus. Silloin fokus oli esimerkiksi todistusvalinnan käynnistämisessä, Hyvönen sanoo.

Opetushallituksen tilastojen mukaan maisteriohjelmien aloituspaikat ovat maisterihaun suosion kasvusta huolimatta vähentyneet. Vuonna 2016 tarjolla oli 13 000 paikkaa. Tänä vuonna maisteriohjelmissa oli aloituspaikkoja tarjolla enää reilut 8 300.

Opiskelijoita Kaisa -kirjastossa. Taustalla näkyy tuomiokirkko.
Siirtohaun kautta opiskelualaa tai -paikkaa vaihtaa vuosittain noin tuhat opiskelijaa. Maisterihaussa paikkamäärä on noin 8 000, mutta joukossa vain osa on varsinaisia alanvaihtajia. Karoliina Simoinen / Yle

Siirtohaun kautta vaihtaa opiskelualaa tai -paikkaa vuosittain noin tuhat opiskelijaa. Se on vähän verrattuna päähaussa alemman korkeakoulututkinnon opinnot vuosittain aloittaviin 50 000 opiskelijaan.

Siirtohaun heikko suosio on huomattu myös ministeriössä.

– Se voi kertoa siitä, että siirtohakua ei ole niissä paikoissa, joihin erityisen paljon haluttaisiin. Voi myös olla, että väylän tunnettuus on yhtä pieni kuin paikkamääräkin, sanoo opetusneuvos Ilmari Hyvönen.

"Olen kuullut siirtohausta, mutta ei siitä hirveästi puhuta eikä siitä löydy tietoa."

Aleksi Neuvonen, opiskelija

Aleksi Neuvonen kiinnostui maisterihaun mahdollisuudesta parin vuoden takaisen Helsingin yliopiston tutkintouudistuksen vuoksi. Siirtohaku jäi hänellekin mysteeriksi.

– En ole itse asiassa ihan varma, miten se toimii. Olen kuullut tuosta, mutta ei siitä hirveästi puhuta eikä siitä löydy tietoa, Neuvonen sanoo.

Lisää aloituspaikkoja, mutta mihin?

Hallitusohjelma lupaa lisätä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja "merkittävästi" kuluvan hallituskauden aikana. Aiheesta ovat puhuneet Ylelle opetusministeri Li Andersson kesäkuussa ja opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Birgitta Vuorinen tällä viikolla.

Vielä ei ole tehty päätöksiä siitä, mille aloille aloituspaikkoja olisi tarkoitus lisätä.

Ilmari Hyvösen mukaan yhteishaun aloituspaikkamäärän lisäämisen ohella olisi tärkeää, että myös siirtohaun paikkamääriä lisättäisiin. Tätä ei kuitenkaan päätä yksin ministeriö, vaan aloituspaikat määrittävistä tutkintotavoitteista sovitaan yhdessä korkeakoulujen kanssa.

Jos korkeakoulut nyt lisäävät siirtohaun paikkamääriä, joutuvat ne vastaavasti vähentämään yhteishaussa tarjottavia aloituspaikkoja. Se ei ole houkutteleva vaihtoehto, sillä kilpailu yhteishaun aloituspaikoista on jo nyt kovaa.

Aleksi Neuvonen kävelee Kaisa -kirjaston rappusia ylös.
Karoliina Simoinen / Yle

Vaikka Aleksi Neuvosen piti itsekin yrittää maisterihaussa kahdesti ennen kuin opiskelupaikka irtosi, ei maisterivaiheen opiskelupaikkojen tarjoaminen kenelle tahansa olisi hänen mielestään hyvä idea.

Mielipidettään hän perustelee sillä, että tiukan seulan ansiosta uusien opiskelijoiden pohjatiedot alkavan maisteriohjelman alalta ovat riittävät. Maisteri- ja siirtohakuvaihtoehdot pitäisi kuitenkin tuoda opiskelijoille esiin nykyistä näkyvämmin, hän pohtii.

– Jos sitä pystyisi raottamaan, ettei välttämättä tarvitse tehdä tuplakandia, Neuvonen sanoo.

Artikkelia varten on haastateltu myös koulutussosiologian dosentti Sakari Aholaa sekä Opetushallituksen erityisasiantuntija Pirjo Karhua.

Lue lisää:

"Jotkut itkivät jouduttuaan irtisanotuksi ja minä olin onnellinen" – Jenni Anttila vaihtoi hyväpalkkaisen työn matalapalkkaisempaan ja on onnellisempi

Todistuksen merkitys yhä tärkeämpi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa – "On hyvä, että ylioppilastodistuksesta on jotain hyötyä"

Koulutuksen uudistukset patistavat nuoria tekemään tärkeitä päätöksiä yhä nuorempina – Tutkija: Perhetaustan merkitys voi korostua entisestään