Vuoden odotetuimman rock-levyn tehnyt The Black Keys hajoamishuhuista: "Kaipasimme vain vähän välimatkaa toisistamme"

Yle tapasi The Black Keys -yhtyeen heidän kotistudiossaan Nashvillessä.

The Black Keys
The Black Keys Ylen haastattelussa: Rokin biitti on peräisin Amerikan alkuperäiskansoilta
The Black Keys Ylen haastattelussa: Rokin biitti on peräisin Amerikan alkuperäiskansoilta

Nashville

Kivenheiton päässä Nashvillen maineikkaasta musiikkibisneskeskittymästä Music Rowsta seisoo kaksikerroksinen, kadulta katsoen melko vaatimattoman näköinen rakennus. Talon kätköissä sijaitsee kaupungin tämän hetken puhutuin äänitysstudio Easy Eye, jonka omistaa The Black Keysin laulajakitaristi Dan Auerbach.

Täällä, 50-60-lukujen analogiteknologiaa ja vuosikertasoittimia pursuavassa studiossa Auerbach ja aisaparinsa rumpali Patrick Carney tapasivat toisensa ensi kertaa pitkään aikaan uuden musiikin merkissä, liki pitäen vuosi sitten.

18 vuotta sitten perustetun yhtyeen perustajajäsenet olivat viisivuotisen levytystauon aikana ehtineet vieraantua sekä yhtyeestään että toisistaan. Sooloprojektien ja perhe-elämän ohessa kiireisiä muusikkoja ovat työllistäneet lukuisat muille artisteille tuotetut albumit. Lisäksi The Black Keysin livekokoonpanossa vaikuttanut ja pitkästä päihdekierteestä kärsinyt muusikko Richard Swift menehtyi viime vuonna.

Black Keys esiintyy Espanjassa
Alberto Martin / EPA

Yhtyeen manageri kertoo ennen haastattelua pitäneensä uuden Black Keys -levyn syntymistä ajoittain suorastaan epätodennäköisenä.

– Itselläni ei kyllä ollut tuollaisia epäilyksiä, Dan Auerbach sanoo virne naamallaan.

– Kaipasimme vain vähän välimatkaa toisiimme työskenneltyämme niin intensiivisesti yhdessä. Tauko tuli tarpeeseen. On ollut ihanaa viettää aikaa kotona Nashvillessä. Emme olleet ehtineet juurikaan nauttimaan tästä kaupungista, vaikka muutimme tänne jo vuosia sitten.

The Black Keysin hajoamishuhut eivät liene täysin katteettomia. Tuoreimman Go-singlensä itseironisessa videossa riitaisa duo istuu bänditerapiassa kuin Metallican jäsenistö konsanaan. Easy Eye -studion soittotilassa kohtaan kuitenkin silminnähden sopuisan yhtyeen.

– Emme suunnitelleet tätä levyä ennakkoon, vaan menimme eteenpäin fiiliksellä. Olemme omistaneet koko elämämme sopivien tilojen ja teknologian haalimiseen, jotta äänitystilanteessa olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta taltioida parhaita esityksiään nauhalle. Se on kaiken pääasia, Auerbach kertaa.

Vaipuuko rock marginaaliin?

Patrick Carney ja Dan Auerbach

The Black Keysin paluuta markkinoidaan vuoden suurimpana rockalbumina. Edellisiltä Black Keys -albumeilta tuttu flirttailu muodikkaamman poptuotannon kanssa loistaa uudella levyllä poissaolollaan. Let’s Rock edustaa perinteistä amerikkalaista kitararockia ja jopa southern rockia puhtaimmillaan. Siis monilta osin menneisyyden musiikkia, joka ei juhli suoratoistopalvelumenestyksestä saati valtavirtaradioiden soittolistasijoista.

– Emme ole koskaan olleet single-bändi. The Black Keys ehti tehdä kuusi albumia ennen kuin musiikkimme soi koskaan radiossa, joten tilanne ei ole millään tapaa uusi, kitaristi muistuttaa ja kertoo odottavansa tulevaa kiertuetta malttamattomasti.

Entä miten käy rockmuusikin tulevaisuudessa? Jääkö se pysyvästi marginaaliin jazzin tapaan?

– En usko, sillä rockia on paljon helpompi soittaa kuin jazzia, jonka soittaminen vaatii paljon huomattavasti enemmän lahjoja ja työtä, Patrick Carney sanoo pilke silmäkulmassaan. Rumpalin setä oli maineikas jazzsaksofonisti Ralph Carney.

– Rockin salaisuus piilee siinä, että sitä voi soittaa lähes kuka vain. Siksi se on kansan musiikkia. Rockissa on virheitä ja rosoa, jota ei kykene saavuttamaan koodatessa virheettömiä luuppeja läppärillään, Auerbach jatkaa.

Hiphop-artistejakin hiljattain tuottaneen Patrick Carneyn mielestä muusikon käsityöläistaito ei synny yksistään näyttöpäätettä tuijottaen, vaan soittaessa orgaanisesti samassa tilassa muiden muusikkojen kanssa.

– Rockin ja jazzin taika perustuu yhdessä soittamiseen, taiteelliseen yhteistyöhön. Kiertäminen bändikavereiden kanssa klubista toiseen pienessä pakussa jalostaa väistämättä myös ammattitaitoa. Mutta totta on, että jo meidän aloittaessamme rockbändien perustaminen ei ollut enää samaan tapaan muodissa kuin 60-luvulla, jolloin jokaisella yläasteella oli ainakin kolmekymmentä autotallibändiä.

Dan Auerbach

"Opimme kantapään kautta, ettei puolueväri takaa mitään"

The Black Keysin kotikaupunki Nashville, joka tunnettiin aiemmin lähinnä kantrin kehtona, on tänä päivänä yksi Amerikan merkittävimmistä popkeskittymistä. Kaupunkiin on päätynyt huomattava määrä nimekkäitä rokkareita Jack Whitesta Sheryl Crowhun ja Kings Of Leoniin.

Nashvillessä tuotetaan tätä nykyä myös paljon hiphopia. Missä määrin The Black Keys kokee yhteyttä kaupungin musiikkiympyröihin?

– Täkäläinen perinne on inspiroinut meitä näihin päiviin. Nashvillen popteollisuuteen meillä ei ole mitään yhteyttä, mutta sen olemassaolo mahdollistaa täällä elinkeinon paikallisille muusikoille, mikä on tietenkin positiivinen asia, Auerbach pohtii.

Vauhdilla kasvava Nashville vaikuttaa ulospäin liberaalilta ja suvaitsevalta metropolilta. Etninen diversiteetti on huomattava. Auerbach muistuttaa, että kahden miljoonan asukkaan metropolin väestöstä enää alle puolet koostuu valkoihoisista.

 The Black Keys -yhtye
Alysse Gafkjen / Warner Music

The Black Keysin entistä ja nykyistä kotiosavaltiota yhdistää silti poliittisesti punainen väri. Tennessee ja Ohio ovat äänestäneet viime vaaleissa järjestään republikaaneja valtaan ja varmistivat Trumpin voiton vuoden 2016 vaaleissa. Myös teekutsuliikkeellä on molemmissa osavaltioissa uskollinen kannattajakuntansa.

– Toisaalta vanha kotikaupunkimme Akron on ollut demokraattien näpeissä jo yli sata vuotta. Akronia johti kolmenkymmenen vuoden ajan sama ryvettynyt demokraattipormestari ja siitä tuli yksi korruptoituneimmista kaupungeista Amerikassa. Opimme jo nuorena kantapäänkautta, että puolueväri ei takaa todellista tietoa siitä, mitä oikeasti tapahtuu, liberaaliksi itseään kuvaileva Carney sanoo.

Muusikot myöntävät, että on paradoksaalista, miten rock syntyi juuri Amerikan etelässä, maan perinteisesti konservatiivisimmissa kolkissa, joissa rotuerottelu oli arkipäivää vielä reilut 50 vuotta sitten. Toisaalta rockin kaltaiselle pakotielle oli ymmärrettävästi tilausta sodanjälkeisessä kansakunnassa, joka rypi kommunistivainoissa, rasismissa ja atomisodan pelossa.

– Rock on kotoisin monista paikoista – Memphisista, Detroitista, Clevelandista, New Orleansista, Carney luettelee.

– Mutta rockin rumpubiitti on lähtöisin sataprosenttisesti amerikkalaisilta alkuasukkailta, Auerbach jatkaa.

Biitti kulkeutui kitaristin mukaan New Orleansiin ja sieltä Memphisiin sekoittuen eri puolilta maailmaa tulleisiin musiikkityyleihin. Juuri tyylien sulatusuuni on se, joka tekee Auerbachin mielestä amerikkalaisesta musiikkikulttuurista niin rikkaan ja ainutlaatuisen.

– Meitä on aina vetänyt puoleensa Memphisin ja Muscle Shoalsin kaltaiset paikat. Vaikka lähtökohtaisesti kyse on aina laulajasta, muusikoista ja biisistä, niin koen, että myös niissä paikoissa, joissa klassiset levytykset taltioitiin, on jotain selittämätöntä taikaa.

Markus Nordenstreng