Kirkkovenesoutu vaatii paljon päältä ja pakaroilta – eteläpohjalaisjoukkue harjoittelee soutaen edestakaisin Kyrönjokea

Ilmajokelaiset ovat osallistuneet Sulkavan soututapahtumaan toistakymmentä kertaa. Maaliin pääseminen on aina voitto, sillä pitkä soutumatka vaatii myös henkistä voimaa.

soutu
Kyrönjoen kaleeriorjat soutu Sulkavan Suursoudut
Kyrönjoessa soutuolot ovat vähemmän aallokkoiset kuin Sulkavalla. Iina Thomsson / Yle

Ilmajoella Kyrönjoen rannalla valmistellaan 13 -metrisen kirkkoveneen vesillelaskua. Parin viikon kuluttua vene seilaa jo Sulkavan vesillä.

Kyrönjoen kaleeriorjat -nimellä kisaava eteläpohjalaisjoukkue on jo vuosien ajan osallistunut Suomen suurimpaan soututapahtumaan Sulkavan Suursoutuihin.

Sulkavan Suursoutuihin osallistuu vuosittain satakunta joukkuetta. Vaikka kisamatka Saimaan suurimman saaren ympäri on pitkä ja raskas, moni joukkue palaa Sulkavalle vuosi toisensa jälkeen.

Ilmajokelaisilta ei omaa järveä löydy, vaan harjoitteluvesistönä toimii Kyrönjoki. Harjoituksissa soudetaan ensin puoli tuntia yhteen suuntaan, sitten käännetään pitkä vene kapeassa joessa ympäri – ja palataan lähtöpisteeseen.

Sulkavalla ei moisia käännöksiä tarvitse hallita, mutta oman haasteensa matkantekoon tuo siellä vesistön aallokkoisuus, mistä jokimaisemassa ei juuri ole haittaa.

Tuntien koetus

Kymmenien kilometrien soutumatka käy kovakuntoisimmankin kisakonkarin voimille. Kilpasoutajat pystyvät taittamaan matkan alle neljään tuntiin, mutta yleensä vesillä viivytään paljon pidempään.

Kaleeriorjien tähystäjä Matti Viitala on kokenut soutaja. Hänellä on takana neljättoista kisat Sulkavalla.

Kaikki alkoi viisitoista vuotta sitten, kun Viitalan useasti soutujen voittajajoukkueessa kisannut tuttava väitti, että Ilmajoelta ei löydy sellaista porukkaa, josta olisi Sulkavan Suursoutuihin lähtemään.

– Ei se paljon muuta sitten vaatinut, kun joukkue oli jo kasassa, Viitala naurahtaa.

soutu Kyrönjoen kaleeriorjat Sulkavan suursoudut
Tähystäjä Matti Viitala huutaa tahtia soutajille. Soudussa tärkeintä on yhtäaikaisuus. Iina Thomsson / Yle

Takapuoli koetuksella

Kesän koitos vaatii ympärivuotista harjoittelua. Jokainen soutaja on talven aikana hoitanut peruskuntoaan niin, että säiden lämmettyä päästään soutamaan.

Viimeiset viikot ennen kisoja pitävät sisällään ankaraa harjoittelua.

– Loppuvaiheessa hiomme ainoastaan soutua, niin että se saadaan sujumaan samaan tahtiin. Lopulta se on oman mielen päällä, miten viisi tuntia saadaan samassa paatissa kulumaan. Siinä pitään kopan kestää,Viitala summaa.

Kehossa kovimmille joutuu takapuoli. Soudun aikana takapuolta liikutetaan edestakaisin noin viidenkymmenen sentin matkalla, mikä rasittaa erityisesti isoja pakaralihaksia. Väsymyksen oireet pyrkivät esiin jo ensimmäisen tunnin jälkeen.

Tärkeintä soudussa on koko joukkueen yhtäaikaisuus. Sen vuoksi veneessä ei juurikaan kuulumisia matkan aikana vaihdeta tai katsella maisemia.

– Tai toki välillä pitää jotain sanoa ja varmistaa, että viereinen kaveri on vielä hengissä, Viitala naurahtaa.

Aironvarressa jo toinen sukupolvi

Soutujoukkueeseen kuuluu viisitoista soutajaa. Tänä vuonna ilmajokelaisten joukkueessa on mukana muutamia ensikertalaisiakin.

Viitala arvelee uusien soutajien olevan sen verran hyväkuntoisia, että odotettavissa on tällä kertaa huippuaika.

Suorituksen lisäksi tärkeää on myös soutuperinteen jatkuminen.

– Meiltä alkaa vanha kaarti jo pikkuhiljaa kaatua ja olisi tärkeää, että tämä perinne jatkuu. Onhan tätä jo toistakymmentä vuotta tehty, Viitala toteaa.

Yksi toisen sukupolven soutajista on Niclas Pöytälaakso. Pöytälaaksolla on takanaan jo neljät kisat Sulkavalla ja intoa riittää edelleen.

– Saamme tällä kertaa peräti viisi uutta soutajaa airon varteen. Lähdemme myös ensimmäistä kertaa uudella kalustolla liikenteeseen, Pöytälaakso kertoo.

Mutta mikä houkuttelee nuoria miehiä tämän harrastuksen pariin? Pöytälaakso päätyi joukkueeseen isänsä kautta.

– Olin tulossa viimeisiltä lomilta armeijasta, kun isä soitti, että meiltä puuttuu yksi soutaja ja lähdet mukaan. Totta kai suostuin. Vasta puhelun jälkeen aloin miettimään mihin tuli lupauduttua.

Pöytälaakso kertoo, että monella uuden sukupolven soutajalla on urheilutausta, josta kumpuaan kova kilpailuvietti.

– Sen kautta olen saanut porukkaa huijattua tällaisen mukavan uuden harrastuksen pariin.

Kyrönjoen kaleeriorjat Sulkavan Suursoudut soutu
Kyrönjoen kaleeriorjat kisaavat kirkkovenesarjassa Orjatar veneellään. Iina Thomsson / Yle

Tavoitteena uusi ennätys

Kyrönjoen kaleeriorjien soutuennätys Sulkavan souduissa on 4:41:15. Sitä lähdetään tänä vuonna kovin odotuksin rikkomaan.

Aikoinaan tuolla tuloksella päästiin sijalle 41. Maaliin pääseminen on kuitenkin aina voitto.

– 60 kilometrin matkan viimeinen neljännes on sellainen, että kovin taistelu joudutaan käymään oman pään sisällä ja tuntuu tuleeko maaliviiva koskaan. Kyllä siinä maaliviivalla herkistyy, Pöytälaakso kertoo.

Mutta miksi ihmeessä kukaan lähtee tällaiseen rääkkiin joukkoon? Tähän ei konkarikisaaja Viitalakaan osaa antaa selitystä.

– Sen kun tietäisin. Eihän tässä ole mitään järkeä. Se on saari, joka kierretään ja matkan voisi mennä vaikka moottoriveneellä, ottaa jonkun kesäjuoman ja grillata samalla. Mutta ei, tuollaisella ruuhella pitää päästä menemään.