Viljelykasvien pölyttäjät saatetaan tilata laatikossa ulkomailta, vaikka lähellä olisi paikallinen mehiläistarhaaja

Maailmalla mehiläistarhaajien pölytyspalvelu tuottaa suuremmat tulot kuin hunaja, mutta Suomessa sen käyttö on vähäisempää.

Kotimaa
Mehiläinen miehen kädessä
Komppa-Seppälän tilalla Korpilahdella kuoriutuu kesän aikana kaksituhatta mehiläisemoa. Ari Seppälä tarkastaa jokaisen voinnin yksitellen.Niko Mannonen / Yle

Edellisyönä kuoriutunut mehiläisemo kömpii Ari Seppälän kämmenellä. Seuraavat viisi vuotta se ylläpitää elämää yhdessä Seppälän ja tämän vaimon Marja Kompan mehiläispesistä, joita on Keski-Suomen ja Kanta-Hämeen alueella yhteensä noin 1 500.

Jokainen mehiläispesä pölyttää kaikki kukkivat kasvit noin kahden kilometrin säteellä. Seppälän mukaan metsissä riittää mustikkaa ja puolukkaa, mutta myös lähitienoon viljelijät hyötyvät mehiläispesien läheisyydestä.

Mehiläistarhaaja töissä
Marja Kompalla ja hänen miehellään on ollut mehiläisiä yli 30 vuotta. He saavat suurimman osan tuloistaan luomuhunajasta.Niko Mannonen / Yle

Mehiläispölytyksestä hyötyviä ovat suurin osa hedelmistä, marjat, öljykasvit, kuten auringonkukka, rapsi ja rypsi, puuvilla, sipulit, kurkut, melonit, useiden salaattien ja yrttien siementuotanto. Jos pölytys on liian vähäistä, sato jää pieneksi ja sen laatu kärsii.

Maailmalla miljoonabisnes, Suomessa palkaksi marjoja

Maailmalla mehiläistarhaajien tarjoama pölytyspalvelu on miljoonabisnes ja usein hunajan tuotantoa suurempi tulonlähde tarhaajille. Yhdysvalloissa mehiläispesiä kuljetetaan rekkalasteittain peltojen laidoille, ja pörriäiset pölyttävät lisätienestiä sekä viljelijöille että mehiläistarhaajille.

Pölytyksen arvon on mehiläistarhaajalle moninkertainen (siirryt toiseen palveluun) verrattuna tuotetun hunajan arvoon.

Suomessa suurin osa mehiläistarhaajien tuloista tulee edelleen hunajasta, sillä pölytyspalveluiden käyttö on osittain vähäistä. Se on kuitenkin nostanut suosiotaan jo hedelmän- ja marjanviljelijöiden keskuudessa.

Seppälä ja Komppa eivät yleensä kuljeta pesiään viljelyksille, vaan mehiläiset pölyttävät sen, mitä ympäristössä on. Vastineeksi he saavat joiltakin viljelijöiltä marjoja ja apua hyvien tarhapaikkojen järjestämisessä.

– Varsinaisia rahatuloja ei pölytyksestä tällä hetkellä saada, Ari Seppälä toteaa.

Suomen mehiläishoitajain liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkalan mukaan liiton tavoitteena on, että pölytyspalveluiden käyttö lisääntyisi Suomessa mahdollisimman paljon. Jos Keski-Suomessa mietitään, mikseivät viljelijät osta pölytystä, toisella puolen maata pölytyspalvelusta voi olla pulaa.

– Osassa Suomea läheltä ei löydy sopivaa mehiläistarhaajaa, joka voisi tuoda pesiä viljelmille. Se riippuu osittain myös pölytettävistä kasveista, Martikkala kertoo.

Suomen mehiläishoitajain liitto pyrkii tekemään viljelijöiden kanssa yhteistyötä, jotta pölytyspalveluiden kysyntä ja tarjonta saataisiin kohtaamaan mahdollisimman hyvin. Esimerkkinä yhteistyöstä ovat vuosittain järjestettävät pölytysseminaarit, johon myös viljelijöitä kutsutaan kuulemaan Suomen pölyttäjätilanteesta sekä pölyttäjien huomioimisesta suomalaisessa ruokajärjestelmässä.

"Kyse arvostuksen puutteesta"

Soittokierroksen perusteella Keski-Suomesta ei löydy yhtään mehiläistarhaajaa, joka saisi rahatuloja pölytyspalvelusta. Moni viljelijä on kiinnostunut tarhamehiläisten käyttämisestä tilallaan, mutta usein keskustelu tyssää kustannuksiin.

– Eräs tarhaaja kertoi keskustelusta viljelijän kanssa. Viljelijä oli innokas saamaan mehiläisiä pellolleen, mutta kun tarhaaja kertoi pölytyspalvelun vaatimasta työmäärästä ja tiedusteli korvauksesta, viljelijä löi luurin korvaan, kertoo Keski-Suomen mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Anssi Hiekkala.

Mies on kyykyssä mehiläispesän edessä
Anssi Hiekkalan mielestä asennemuutos pölytyspalveluihin suhtautumisessa olisi kohdallaan.Niko Mannonen / Yle

Hänen mielestään kysymys on arvostuksen puutteesta.

– Ajatellaan, että tarhaaja tuo pesät ilomielin pellon laidalle, ja että hän saa siitä hunajaa. Esimerkiksi mansikan pölytyksestä ei saa yhtään hunajaa, sillä siitä saa kerättyä vain siitepölyä. Silloin tarhaajalle kuuluisi korvaus arvokkaasta työstä, Hiekkala toteaa.

Postimyyntipölyttäjät tekevät työn

Keskisen tilalla Kuhmoisissa vadelmankukissa käy surina. Pörisijät eivät ole keskisuomalaisia mehiläisiä, vaan espanjalaisia kimalaisia. Ne asustavat pienessä keltaisessa pahvilaatikossa toista sataa metriä pitkän viljelytunnelin keskellä.

Kimalaispesä pahvilaatikossa
Yksi pahvilaatikkopesä maksaa Sampo Keskisen mukaan noin 36 euroa.Niko Mannonen / Yle

Yksi pesä riittää pölyttämään tuhansien taimien kukat. Viljelijä Sampo Keskinen tilasi pahvilaatikkopesiä tänä vuonna noin 70. Viikossa ne olivat hänen kotiovellaan.

– Minun käsittääkseni ne tulevat Espanjan kautta Hollannista. Ne lisääntyvät tuolla jonkin aikaa ja pölyttävät sadon, Keskinen kertoo.

Pesät ovat kertakäyttöisiä, sillä pölytyksen hoidettuaan kimalaisyhdyskunta kuolee.

Mies seisoo marjaviljelmien keskellä
Sampo Keskinen on käyttänyt tuontikimalaisia jo kymmenen vuotta.Niko Mannone / Yle

Keskinen toimii Suomen Hedelmän- ja marjanviljelijäinliiton Keski-Suomen piirin puheenjohtajana. Hänen mukaansa tuontikimalaisten käyttäminen on yleistä.

– Tarhamehiläisiä käyttävät Keski-Suomessa lähinnä ne, joilla on omia mehiläisiä tai joiden viljelysten lähellä sattuu sijaitsemaan mehiläispesä.

Itse Keskinen pitää mehiläistarhaajien pölytyspalvelua vaihtoehtona vain siinä tapauksessa, ettei mitään muuta keinoa pölytykseen ole. Hän arvelee kimalaisten olevan viljelytunneleissa ja kasvihuoneissa varmempia pölyttäjiä kuin mehiläiset.

– Varmaan tuontikimalaisten ja tarhamehiläisten hintataso pölytyspinta-alaan nähden on suunnilleen sama. Tämä ratkaisu on kuitenkin helpompi ja meidän kannaltamme parempi.

Kasvihuoneen muovi voi häiritä mehiläisen suunnistusta

Suomen mehiläishoitajain liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala tietää, että tuontikimalaisia käytetään jonkin verran, mutta määrää hän ei osaa arvioida. Hänellä on viljelijä Sampo Keskisen kanssa samansuuntainen arvio kimalaisten ja mehiläisten eroista kasvihuonepölytyksessä.

– Mehiläisten toimintasäde on laajempi kuin kimalaisilla, ja jos kasvihuoneen muovi taittaa ultraviolettisäteilyä, se voi sekoittaa mehiläisten suunnistusta, Martikkala kertoo.

Esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa viljelmillä vieraillessaan hän on kuitenkin nähnyt myös kasvihuoneissa tyytyväisenä pölyttäviä tarhamehiläisiä.

– Kyllä mehiläiset siinä voivat pärjätä aivan yhtä hyvin, se vain täytyy tehdä oikein.

Lue lisää:

Kevään pörriäiset ovat elämän merkki – pölyttäjähyönteisten kato on iso uhka, seurantaa käynnistellään myös Suomessa

Ilmastonmuutos ja pesimäpaikkojen puute koettelevat pölyttäjähyönteisiä – "Jos kannat alkavat laskea, ollaan hätää kärsimässä"

Mehiläiset ahkeroivat yhä useammin kaupunkien katoilla – cityasukit tuottavat herkullista hunajaa ja ovat yhdyskuntineen turvassa