Pride-liikkeen sytyttäjä Ylelle: ”Ennen Stonewallin kapinointia homot elivät kuin salaseurassa”

Robert ”Bert” Coffman toivoo, että Pride-juhlinnan keskellä muistettaisiin, mistä kaikki 50 vuotta sitten alkoi ja kuinka paljon homoseksuaalien asemassa on vielä parannettavaa.

Pride-paraatit
Robert ”Bert” Coffman lukee sanomalehteä.
Robert ”Bert” Coffman oli paikalla Stonewallin mellakoissa, joita hän kutsuu mieluummin Stonewallin kapinoinniksi, koska mellakalla on sanana hänestä rikollinen leima. Nina Svahn / Yle

New YorkKuluva vuosi on yhtä juhlaa Robert Coffmanille. Hän itse täytti 70 ja samana vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta niin kutsutuista Stonewallin mellakoista, joissa hän oli mukana tekemässä seksuaalivähemmistöjen historiaa.

– Stonewall oli käänteentekevä hetki, joka toi homoseksuaalien oikeudet yhdysvaltalaisten tietoisuuteen. Historiallinen tapaus, samaan tapaan kuin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus tai Kennedyn salamurha, Coffman luonnehtii.

Tapahtumat alkoivat vyöryä 28. kesäkuuta 1969, kun poliisi teki väkivaltaisen ratsian Stonewall Inn -homobaariin New Yorkin Villagen kaupunginosassa.

– Tunteet olivat monella pinnassa, koska Hollywood-näyttelijä ja laulaja Judy Garland oli juuri haudattu. Hänelle nostettiin baarissa maljoja ja hänen musiikkiaan soitettiin jukeboksista, Coffman muistelee.

Ulkokuva Stonewall Inn –baarista.
Stonewall Inn toimii yhä ravintolana New Yorkin Villagen kaupunginosassa.Nina Svahn / Yle

Ihmemaa Oz -elokuvan tähti Garland oli noussut homokulttuurin sankarihahmoksi. Kun ratsia alkoi, monelle se oli Coffmanin mukaan viimeinen pisara. Coffman vertaa tunnetiloja samanlaiseksi kuin Network-elokuvan kohtauksessa, jossa tv-toimittaja sai raivokohtauksen työpaikallaan.

– ”Me olemme helvetin vihaisia, emmekä suostu tällaiseen enää!” oli henki tuolloin. Ihmiset olivat saaneet tarpeekseen viranomaisten harjoittamasta vainosta ja häirinnästä, Coffman kertoo ja korottaa ääntään elokuvarepliikin lausuessaan.

Kaikki eivät kuitenkaan allekirjoita (siirryt toiseen palveluun) Judy Garland -teoriaa Stonewallin kapinoinnin vauhdittajana. Osa muistuttaa, että liikehdintä homoseksuaalien oikeuksien parantamiseksi alkoi Yhdysvalloissa jo aiemmin 1960-luvulla.

Kiistaa on myös siitä, ketkä oikeastaan olivat Stonewallissa mellakoinnin alkaessa.

– Jos kaikki he, jotka väittävät olleensa paikalla tuolloin, olisivat olleet Stonewallissa tuolloin, emme olisi mahtuneet baariin sisään, Coffman toteaa.

Hänen muistinsa mukaan paikalla oli noin 70 ihmistä. Väitteitä alkuperäisistä paikallaolijoista on mahdoton tarkistaa, sillä valokuvia ensimmäisestä Stonewallin kapinayöstä ei juuri ole.

Coffmanin mukaan moni haluaa ottaa osansa kunniasta historiallisessa käännekohdassa mukana olemisesta.

Sateenkaarikamaa myynnissä Subway-kyltin vieressä.
Yhdysvalloissa on vietetty koko kesäkuu Pride-kuukautta, jota moni juhlistaa sateenkaarivärein koristelluin tuottein.Nina Svahn / Yle

Homoseksuaaleja syrjittiin ja kiusattiin 60-luvulla

Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että 1960-luvulla homoseksuaalien asema oli Yhdysvalloissa vaikea.

Avoimesti homoseksuaalina eläminen oli kiellettyä. Homoseksuaalisuus oli luokiteltu psyykkiseksi sairaudeksi. Ihmisiä saatettiin pidättää, jos heillä oli yllään muuta kuin sukupuolelleen sopivaksi katsottuja vaatteita. New Yorkissa alkoholin myynti homoseksuaaleille oli kielletty.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuivatkin häirinnän ja syrjinnän pelossa elämään maan alla.

– Ennen Stonewallia homojen elämä oli kuin salaseura. Homobaarit olivat ainoita paikkoja, joissa pystyi tapaamaan kaltaisiaan ihmisiä, Coffman kertoo.

Coffman sai itsekin osansa syrjinnästä. Koulussa häntä haukuttiin ”hinttariksi” ja ”mammanpojaksi”. Kotona oli helpompaa.

– Vanhempani olivat aviossa vain olosuhteiden pakosta. Äitini oli oikeasti kiinnostunut naisista ja isäni miehistä.

Juuri äitiään Coffman kiittää siitä, että on uskaltanut olla avoimesti oma itsensä.

Robert ”Bert” Coffman toivoo, että Stonewall Inn -baarista tehtäisiin vielä joskus museo.
Robert ”Bert” Coffman toivoo, että Stonewall Inn -baarista tehtäisiin vielä joskus museo.Nina Svahn / Yle

”Stonewallin muistolla rahastetaan”

Coffman kuuluu Stonewallin veteraanien järjestöön, joka vaalii vuoden 1969 tapahtumien muistoa. Veteraaneja näyttää huolestuttavan, että heidän 50 vuoden takainen toimintansa unohtuu nykyisen Pride-karnevaalitunnelman keskellä.

He ovat teettäneet Stonewallin vuosipäivän alla rintamerkkejä. Niihin on kirjoitettu teksti ”Jos pidät oikeuksistasi, kiitä Stonewallin veteraania”. Coffmanillakin on omansa.

Stonewallin veteraanien rintamerkkejä.
Stonewallin veteraanit haluavat vuosipäivänä muistuttaa tekemästään työstä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi.Nina Svahn / Yle

Coffmania surettaa myös Stonewall Inn -baarin kohtalo.

– Sen omistavat ökyrikkaat heteromiehet. Vain muutama prosentti omistuksesta on homoilla. Toivomme, että joku miljonäärihomoista ostaisi sen ja tekisi siitä museon, Coffman sanoo.

Stonewall Inn on Coffmanin mukaan vain rahastuspaikka, jossa ratsastetaan menneisyydellä taloudellisen hyödyn saamiseksi. Hän ei ole innostunut lähtemään mukaan katsomaan, millaista ravintolassa on nykyään.

Stonewall Inn -baari kerää turisteja

Stonewall Inn -baarissa soi musiikki kovalla ja tilaa koristaa iso valosateenkaari. Baaritiskiltä voi ostaa Stonewall Inn -t-paitoja. Niihin on painettu juhlavuoden kunniaksi teksti ”Stonewall Inn, paikka, josta Pride alkoi”.

Tavallisena kesäkuun arkipäivänä alkuiltapäivästä paikka on turistien kansoittama. Moni ottaa itsestään kuvia Stonewall -kyltin edessä. Haastattelua ravintolan nykyomistajat eivät ennätä Ylelle antaa.

Ravintolan viereiseen puistoon avattiin vuonna 2016 Stonewallin kansallinen muistomerkki. Sen tarkoitus on muistuttaa vuoden 1969 tapahtumista. Puistoa ympäröi sateenkaarilipuin koristeltu aita.

Puistossa on sateenkaarivärein maalattu piano, jota Jules Peiperl alkaa soittaa. Hän laulaa sydämensä pohjasta edesmenneen homoikoni Freddie Mercuryn johtaman Queenin kappaletta.

Jules Peiperl soittaa pianoa.
Jules Peiperl sanoo joutuvansa transsukupuolisuutensa vuoksi kohtaamaan yhä häirintää.Nina Svahn / Yle

Peiperl sanoo muuttaneensa New Yorkiin juuri siitä syystä, että hänen kaltaisellaan seksuaalivähemmistöön kuuluvalla elämä on siellä helpompaa.

– Olen löytänyt täältä yhteisön, joka hyväksyy minut, transsukupuolisen, Peiperl iloitsee.

Vaikka Peiperl on syntynyt vuosikymmeniä Stonewallin tapahtumien jälkeen, hän tietää hyvin, että samalla paikalla puoli vuosisataa sitten noustiin taistoon seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Hän myös haluaa muistuttaa, että liikkeen yksi näkyvimmistä hahmoista oli transsukupuolinen musta nainen.

Marsha P. Johnson oli yksi Stonewallin mellakoiden aloittajista. Minusta on tärkeää, että annamme tunnustusta myös mustille transsukupuolisille homojen kansalaisoikeusliikkeen aloittamisesta, Peiperl sanoo.

Vaikka Peiperl kertoo elämän olevan hänelle New Yorkissa helpompaa, kohtaa hänkin silti yhä häirintää.

– Julkisissa vessoissa minulle huudetaan usein: Kumpi olet, tyttö vai poika? Se on pelottavaa ja ahdistavaa, Peiperl sanoo.

Stonewall national monument -muistomerkki.
Stonewallin tapahtumien muistoksi avattiin vuonna 2016 virallinen muistomerkki Stonewall Innin viereiseen puistoon New Yorkiin.Nina Svahn / Yle

New Yorkin poliisi pyysi viimein anteeksi

Stonewallin veteraani Robert ”Bert” Coffmankin haluaa muistuttaa, että vaikka seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja yhteiskunnallinen asema ovat 50 vuodessa parantuneet, paljon on vielä tehtävää.

Yksi symbolisesti merkittävä askel parempaan otettiin aiemmin tässä kuussa, kun New Yorkin poliisi pyysi ensimmäistä kertaa virallisesti anteeksi (siirryt toiseen palveluun) Stonewallin tapahtumia.

New Yorkin poliisin eli NYPD:n päällikkö James P. O’Neill sanoi poliisin toiminnan olleen yksinkertaisesti väärin, ja poliisin syyllistyneen Stonewallissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen räikeään syrjintään.

Stonewall place –liikennemerkki.
Stonewallin mellakoita pidetään Yhdysvaltain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamisen käännekohtana.Nina Svahn / Yle