1. yle.fi
  2. Uutiset

Havaintoja ruskomäntypistiäisestä ropisee nyt päivittäin – metsien mäntyjen lisäksi tuholaiselle maistuvat myös kotipihojen vuorimännyt

Torjuntatoimet ovat metsissä liian kalliita, mutta kotipihassa voi kokeilla yksittäisten puiden pelastamista toukilta.

Tuhohyönteisten aiheuttamat metsätuhot
Ruskomäntypistiäisen toukkia voi löytää jopa kotipihan männyistä tai koristemännyistä, sanoo johtava asiantuntija Antti Pajula.
Ruskomäntypistiäisen toukkia voi löytää jopa kotipihan männyistä tai koristemännyistä, sanoo johtava asiantuntija Antti Pajula. Päivi Rautanen / Yle

Ruskomäntypistiäinen on totuttu yhdistämään metsiin ja metsätuhoihin. Se on kuitenkin tuttu vieras myös kotipihoissa ja mökeillä, missä pistiäisille maistuvat vuorimännyt.

– Ruskomäntypistiäiset tykkäävät pihojen vuorimännyistä vähintään saman verran kuin tavallisesta männystä, sanoo johtava asiantuntija Antti Pajula Suomen metsäkeskuksesta.

Vaikka ruskomäntypistiäisen torjuntaan ei metsissä hevin lähdetä, kotipihassa torjuntaa voi kokeilla kotikonstein. Pakko ei ole, sillä tavallisesti yhden kesän syönti ei puuta tapa.

– Jotkut ovat yrittäneet laittaa esimerkiksi Tolua. Tietenkin toukat voi ravistella myös alas puusta – eivät ne maasta enää uudelleen ylös puuhun nouse, Pajula sanoo.

Useita ilmoituksia päivittäin

Suomen metsäkeskuksen toimistossa Etelä-Pohjanmaalla otetaan vastaan useita ilmoituksia ruskomäntypistiäisen toukista päivittäin.

Antti Pajulan mukaan ruskomäntypistiäisen syönti alkoi toukokuun lopussa. Syöntialue on viikkojen mittaan laajentunut.

Pahimmat syöntialueet ovat Etelä-Pohjanmaan eteläosissa Peräseinäjoki, Kauhajoki, Jalasjärvi ja kanta-Kurikka. Maakunnan pohjoisosassa eniten havaintoja on tullut Alahärmästä, Evijärveltä, Kortesjärveltä ja Lappajärveltä.

Keski-Pohjanmaalla syöntihavaintoja on tehty lähes kautta maakunnan.

Samat alueet (siirryt toiseen palveluun) kärsivät ruskomäntypistiäisen toukkien merkittävistä tuhoista vuosina 2008–2010. Silloin pistiäinen söi männyn neulasia sadoilla tuhansilla hehtaareilla sekä pohjalaismaakunnissa että Keski-Suomessa ja Satakunnassa.

– Näiden alueiden metsät ovat hyvin mäntyvaltaisia. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan keskiosissa on rehevämpipohjaisia metsiä, joihin pistiäinen ei niin helposti leviä, Pajula sanoo.

Lovi hakkuutuloihin

Suomen metsäkeskuksen mukaan metsänomistajilla ei ole syytä suureen huoleen, vaikka ruskomäntypistiäishavaintoja tehdäänkin.

Ruskomäntypistiäinen syö edellisvuosien neulasia ja jättää uudet männynneulaset lähes kokonaan syömättä. Puut selviävät tuhoista tavallisesti varsin hyvin.

Kasvutappioita syönnistä voi kuitenkin aiheutua.

– Jo yhden vuoden paha syönti saattaa viedä merkittävän osan yhden – kahden vuoden kasvusta. Lovi ei tule välittömästi, mutta tulevaisuuden hakkuutuloja se syö, Antti Pajula sanoo.

Syönti ajoittuu kesäkuusta heinäkuun puoleenväliin. Heinäkuussa ja elokuun alussa täysikasvuiset toukat pudottautuvat maahan ja kutovat ympärilleen kotelokopan.

Suomen metsäkeskuksesta ohjeistetaan, että männiköiden harvennus- ja päätehakkuut sekä taimikonhoitotyöt ajoitettaisiin ruskomäntypistiäisen joukkoesiintymän jälkeen. Tällöin syöntipaine kohdistuisi vähäisempänä yksittäiseen puuhun ja tasaisemmin suurempaan määrään puustoa.

Metsäkeskus tiedottaa, että jos syönnin kohteena olevaan metsään tehdään esimerkiksi avohakkuu, tuholaiset voivat siirtyä ympäröivään metsään.

Pieniä ja laiskoja toukkia

Ruskomäntypistiäinen syö männyn neulasia yleensä 2–3 vuotta samalla paikalla. Sen jälkeen kanta romahtaa luonnollisten tuholaisten kuten virustautien ja loisten seurauksena.

Antti Pajula kertoo tehneensä jo havaintoja kuolleista ruskomäntypistiäisen toukista. Etelä-Pohjanmaan pohjoisilta ja nyt myös eteläisiltä alueilta on saatu viestiä, että toukat ovat jääneet pieniksi ja ovat laiskoja.

– Toivon, että syönti jää tähän kesään ja, jos se ensi kesänä alkaa uudelleen, se loppuu hyvin nopeasti luontaisten vihollisten levittämiin tauteihin.

Suomen metsäkeskuksen mukaan ruskomäntypistiäistä voidaan torjua biologisesti lentolevityksenä monisärmiöviruksella. Torjunta on kuitenkin kallista, ja vaikka sitä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten harkittiin, kun pistiäisiä oli paljon, siitä pidättäydyttiin.

– Ajateltiin, että luonto hoitaa, Pajula toteaa.

Lue seuraavaksi