Kaveriporukan aarrejahti lähti käsistä – nyt sadat ihmiset etsivät luontoon kätkettyjä aarteita Kouvolassa

Aarrejahtileikkiin osallistuvat eivät tiedä, kuka on salaperäisten vihjeiden ja luontoon piilotettujen kätköjen takana.

Aarteenmetsästys (Leikki)
Anni Lapatto, Oodi Lapatto, Eedit Lapatto, Niia Tynys.
Eedit Lapatto (vas.), Anni Lapatto, Oodi Lapatto sekä Niia Tynys ovat hurahtaneet aarrejahtiin.Tiina Karppi / Yle

– Seuraavan kätkön nimi on Ventti, lukee Anni Lapatto puhelimen näytöltä.

Mikä ihmeen ventti? Anni Lapatto katsoo kysyvästi lapsiaan Oodia ja Eeditia sekä kummityttöään Niia Tynystä, mutta kaikki kurtistavat kulmiaan epätietoisina. Nopea haku netistä kertoo, että ainakin senniminen korttipeli on olemassa.

– Seuraavassa vihjeessä lukee, että yksi kortti löytyy kannon alta, ja että etsiessä saattaa nähdä vähäpukeisia ihmisiä. Ehkä jokin uimaranta, mutta mikä?

Kysymyksiä riittää, mutta niin riittää intoakin. Porukka hyppää autoon ja huristaa pois pihasta aurinkoisena maanantaiaamuna. On aika jahdata jälleen aarretta.

Vihje puhelimen näytöllä.
Arvoituksellisia vihjeitä kätkön sijainnista julkaistaan Facebookiin noin kerran päivässä.Tiina Karppi / Yle

Suursuosio sattumalta

Aarrejahdista tuli Kouvolassa ilmiö sattuman kautta.

Pyöräilyä harrastava paikallinen yrittäjä Riku päätti tehdä ystävilleen pähkinöitä purtavaksi harrastuksensa ohessa. Aarrejahdin salaperäisyyden säilyttämiseksi hän ei tahdo paljastaa henkilöllisyyttään.

Ensimmäinen jahti alkoi toukokuun lopulla, kun Riku piilotti luontoon pienen aarteen ja julkaisi Facebookiin perustamaansa ryhmään nokkeluutta vaativia arvoituksia kätkön sijainnista.

Hän jätti ryhmän avoimeksi ja pian sinne liittyi monia muitakin kuin vain hänen ystäviään.

– Ajattelin, että eihän se mitään haittaa. Ensimmäisen kätkön löydyttyä kiinnostus kuitenkin kasvoi valtavasti, ja muutamassa viikossa sivu on kerännyt 900 tykkäystä. En odottanut sitä, mutta olen iloisesti yllättynyt, Riku naurahtaa.

Kuusankoskella asuva Anni Lapatto perheineen kuuli aarrejahdista ystävältään.

– Lähdimme kokeilemaan, ikävä kyllä! Jäimme totaalisesti koukkuun, Lapatto nauraa.

Anni Lapatto, Oodi Lapatto, Eedit Lapatto, Niia Tynys pohtivat aarteen mahdollista sijaintia.
Anni Lapatto ja nuoret ovat etsineet aarteita nyt pari viikkoa. Välillä vihjeiden pohtiminen vie yöunet.Tiina Karppi / Yle

Aarteen voi löytää vain yksi

Rikun idea jahdin taustalla oli kannustaa ystäviään liikkumaan luonnossa yhä enemmän. Hän on iloinen, että näin on käynyt nyt myös ventovieraiden kohdalla.

– Sellaisetkin, jotka eivät yleensä liiku, ovat innostuneet lähtemään ulos aarrejahtiin. Toisaalta on syntynyt myös niin sanottujen sohvajahtilaisten ryhmä, jotka eivät itse aktiivisesti aarretta etsi mutta ratkovat arvoituksia sen olinpaikasta joka tapauksessa.

Jahdin perusidea on samantyyppinen kuin esimerkiksi geokätköilyssä. Erona on se, että aarteen voi löytää vain yksi henkilö, eli kyseessä on ikään kuin kilpailu.

Useimmiten kätkö löytyy muutamassa päivässä, jolloin löytäjä ilmoittaa siitä Facebook-ryhmässä. Päivän tai parin kuluttua Riku käy piilottamassa uuden aarteen, ja seuraava jahtikierros voi alkaa uusien vihjeiden kera.

Anni Lapatto, Oodi Lapatto, Eedit Lapatto ja Niia Tynys.
Vennan uimarannan kupeessa on metsä, jossa on paljon kantoja. Ehkä kätkö olisi siellä?Tiina Karppi / Yle

Kuuden päivän jahti

Anni Lapatto perheineen on ottanut osaa nyt neljään aarteenetsintäkierrokseen, eikä etsintäinnolle näy loppua. Hän on huomannut, että parhaat ideat aarteiden olinpaikasta yllättävät iltamyöhällä.

– Silloin lähdemme hämärään etsimään aarretta kännykän valon avulla. Tiedämme olevamme oikeassa paikassa, kun kannon tai kuusen juurella kyykkii yksi sun toinen muu.

Näin kävi muun muassa silloin, kun yksi aarrejahdin kierroksista venyi kuuden päivän pituiseksi.

– Annoin aluksi aika huonoja vihjeitä, ja osa etsijöistä taisi hieman turhautua, kätkön piilottaja Riku toteaa.

Päivien kuluessa niin hän kuin aarteenmetsästäjätkin alkoivat pohtia, onko aarre kenties siirretty pois.

– Lähdin katsomaan, ja näin parikymmentä ihmistä samassa paikassa aarretta etsimässä. Yksi tuttu huusi nimeäni, mutta käännyin kannoillani. Olisi ollut liian ilmiselvää, jos olisin kävellyt suoraan kätköpaikan luo, hän naurahtaa.

Lappu, jossa lukee tähän mennessä saadut vihjeet.
Anni Lapatto listaa paperille ajatuksia siitä, missä aarre mahtaa olla.Tiina Karppi / Yle

Riku on kuullut, että aarteenetsijät jakavat vinkkejä keskenään, mutta saattavat myös hieman huijata toisiaan.

– He viettävät aikaa yhdessä aarretta etsien ja jutustellen hieman jopa kalamiestyyliin, että miten tuolla suunnassa söi.

Lopulta aarre – metallinen, jakoavainta muistuttava lenkkiavain – löytyi alkuperäiseltä paikaltaan, roikkumasta matalasta puun oksasta.

– Se oli sen verran erikoinen paikka, että moni oli kävellyt sen ohi, vaikka oli ollut aivan lähellä.

Yksi heistä oli Anni Lapatto.

– Olin jo päätellyt, että aarre oli puussa, mutta sitten kuitenkin juuri tämä puu oli jäänyt katsomatta, Lapatto harmittelee, tosin hymyssä suin.

Anni Lapatto on pettynyt, kun aarretta ei löydy.
Anni Lapatto perheineen ei ole vielä löytänyt yhtäkään aarretta. Läheltä on kuitenkin liipannut. Se tunne turhauttaa, mutta myös koukuttaa.Tiina Karppi / Yle

Vihjeet ohjaavat aarteen luo

Riku julkaisee kätkön luo opastavia vinkkejä Facebookiin noin kerran päivässä. Ne ovat sanallisia tai kuvallisia.

– Niiden keksiminen on aika haastavaa. Niistä pitää saada nokkelia, muttei liian vaikeita.

Eräässä vihjeessä hän käytti anagrammia joka paljasti kadun, jolla kätkö sijaitsi.

– Luulin että se olisi ollut liian vaikea vihje, mutta se olikin melkein ilmiselvä. Yhdessä vihjeessä taas puhuttiin Päijänteen vedestä kun tarkoitettiin Kymijokea. Toisessa johdateltiin jääkauden merkkien luo aarteen paikantamiseksi.

Aarteet puolestaan ovat eri yritysten lahjoittamia makeispussien tai lippalakkien kaltaisia tuotteita.

– Aarre ei voi olla kovinkaan arvokas, jottei siitä tule verotuksellisia seuraamuksia. Tulevaisuudessa se voisi toki olla jokin isompikin potti, jos mukaan saadaan sponsoreita, Riku pohtii.

Kätkö.
Kätkö piilossaan juurakon alla. Monesti aarre on kätketty pakasterasiaan.Kimmo Järvinen

Riku arvioi, että aktiivisia aarteenetsijöitä on Facebook-ryhmän jäsenistä vajaasta sadasta pariin sataan. Suurin osa heistä on nuoria aikuisia sekä perheitä.

– Tämä on hauskaa yhteistä kesätekemistä, jonka ansiosta tulee ulkoiltua paljon, perheenäiti Anni Lapatto toteaa.

Tällä hetkellä käynnissä on kahdeksas jahtikierros. Maanantaiaamuun mennessä uusia vihjeitä kätkön löytämiseksi oli kaksi, jotka johdattivat Anni Lapaton, hänen lapsensa sekä kummityttönsä Bar Jokerin kautta Vennan uimarannalle.

– Voi olla, että olemme aivan väärässä paikassa. Mietimme, että täällä voisi kenties olla kantoja, joista vihjeessä puhuttiin. Ja ventti ja Venna kuulostavat samantapaisilta sanoilta… Mutta ehkä tämä on todella kaukaa haettua, Lapatto nauraa.

Niia Tynys etsii aarretta.
Niia Tynys tutkii lahon kannon ympäristöä.Tiina Karppi / Yle

Kesäpeli

Itikat ajavat Anni Lapaton ja lapset pian pois Vennan uimarantaa reunustavan metsän siimeksestä. Muutama kivi ja kanto on käännetty, tuloksetta.

– Ehkä jäämme odottamaan seuraavaa vihjettä, he päättävät yhdessä.

Aarrejahti Kouvolassa jatkuu ainakin toistaiseksi.

– Eiköhän tämä tällainen kesäpeli ole. Jos kiinnostus pysyy yllä, niin ehkä ensi kesänä tämän voisi toteuttaa isommalla mittakaavalla, jahdin järjestäjä Riku tuumii.

Anni Lapatto kokeilee kepillä kantoa.
Anni Lapatto aikoo vielä löytää aarteen, vaikka parasta jahdissa on hänestä itse etsiminen ja vihjeiden pähkäileminen.Tiina Karppi / Yle

Anni Lapatto luovuttaisi, jos pystyisi.

– Joka kerta päätän, että tämä oli tässä, sillä aarre ei ikinä löydy. Mutta sitten tulee uusi kätkö ja uusi vihje ja on pakko kokeilla, että mitä jos tällä kertaa? Loppujen lopuksi vihjeiden ratkominen ja kätkön etsiminen on parasta, ei se aarteen löytäminen.

Tällä kertaa Lapatto ja lapset ovat kuitenkin varmoja, että ovat oikeilla jäljillä.

– Tämä aarre me löydetään, he vannovat.