Ohjattava opiskelija vai ilmainen työntekijä? Palkattomat harjoittelut on työelämän yleistyvä ilmiö, joka kasaantuu ammattikorkeakouluihin

Harjoittelusta maksettava korvaus vaihtelee suuresti, hoitoalalla saa harvemmin korvausta kuin teknisellä alalla.

työelämä
Haaga-Heliassa liikunnanohjaajaksi opiskeleva 23-vuotias Linda Laukkanen on tehnyt harjoittelun ohella myös toista työtä.
Haaga-Heliassa liikunnanohjaajaksi opiskeleva 23-vuotias Linda Laukkanen on tehnyt harjoittelun ohella myös toista työtä.Sara Heinänen

– Ensimmäinen viisiviikkoinen harjoittelujaksoni oli hieno, mutta rankka kokemus.

Linda Laukkanen, 23, opiskelee liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulu Haaga-Helian toimipisteessä Vierumäellä. Tutkintoon kuuluu kolme pakollista harjoittelua, joista Laukkasella on jäljellä enää yksi.

Hän aloitti ensimmäisessä palkattomassa harjoittelussaan opintojensa alussa vuonna 2017. Kyseessä oli Levillä sijaitseva elämysfirma.

– Saatoimme lopettaa päivän iltayhdeksän jälkeen. Työhön kuului myös paljon vastuuta. Saimme yritykseltä majoituksen, aamiaisen ja yhden lämpimän aterian, Laukkanen kertoo.

Korkeakouluopiskelijoiden palkattomat työharjoittelut ovat yleistyvä työelämän ilmiö, jossa nuoren täytyy punnita tarkasti sitä, painaako vaa'assa enemmän ansioluetteloon saatu kokemus vai vakaa taloudellinen tilanne.

Palkattomat harjoittelut ovat kasaantuneet erityisesti ammattikorkeakouluihin, joissa työpaikalla oppiminen kuuluu pakollisena osana tutkinnon suorittamiseen. Korkeakouluharjoittelun tarkoituksena on toimia osasena työelämässä tapahtuvaa oppimisprosessia.

Kysymys on kuitenkin siitä, onko opiskelujensa loppuvaiheessa harjoittelupaikassa työskentelevä opiskelija enää ohjauksen varassa oleva noviisi vai ilmaiseksi ammattitaitoaan antava työntekijä.

Myös harjoittelun palkallisuus vaihtelee suuresti eri opintosuuntauksien välillä. Harjoittelujaksosta saatavan korvauksen määrä on yrityksen päätettävissä, vaikkakin korkeakoulut voivat antaa asiasta oman suosituksensa.

Opiskelijat varautuneet palkattomuuteen

Laukkanen rahoitti ensimmäisen harjoittelujaksonsa edellisen kesätyön tienesteillä, tuilla ja opintolainalla. Kun toinen harjoittelujakso koitti, kuvaan astui myös toinen työ.

Harjoittelupaikassaan Laukkanen tuotti muun muassa mainosmateriaalia asiakkaille ja työskenteli urheilukaupassa pääasiallisesti iltaisin.

– Vaikka molemmissa harjoitteluissa otin työtehtävistä paljon vastuuta, sain myös ohjausta sitä tarvitessani. Ymmärrän, että ensimmäisestä harjoittelusta ei makseta palkkaa, mutta yleensä viimeistään toisella harjoittelujaksolla opiskelija toimii normaalin työntekijän tapaan.

Laukkanen on käynyt muiden opiskelutovereidensa kanssa kummastunutta keskustelua siitä, miksi palkkauskulttuuri eri alojen välillä vaihtelee.

Hän uskoo, että korvauksen maksaminen tai sen olemattamuus riippuu myös yrityksen omista resursseista.

– Meille on jo opintojen alussa kerrottu, että yleensä liikunta-alan harjoittelut ovat palkattomia. Itse en ole korvausta osannut vaatia, vaikka olisi se mukava saada omasta asiantuntijuudesta korvaus näin jo opintojen ollessa loppusuoralla, Laukkanen sanoo.

Korvauksen määrä vaihtelee aloittain

Suurin ongelma palkattoman työn suhteen on terveys- ja sosiaalialalla. Kun harjoittelusta maksetaan palkkaa, tulee työnantajan ja opiskelijan tehdä harjoittelusopimuksen lisäksi määräaikainen työsopimus.

– Useimmiten liiketalouden ja tekniikan alojen harjoittelut ovat palkallisia, kun taas terveys- ja sosiaalialojen sekä kulttuuriopintojen harjoitteluista saa harvemmin korvausta, toiminnanjohtaja Petri Lempinen kertoo Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenesta.

Lempisen mukaan muun muassa tekniikan ja terveysalan väliset palkkauserot heijastuvat myös harjoittelukorvauksen maksamiseen ammattikorkeakouluissa.

– Esimerkiksi terveysalalla työnantaja vaatii ammattikorkeakouluilta korvausta harjoittelusta. Tällaisessa kulttuurissa ei opiskelija saa työsopimusta harjoittelun ajaksi.

Itse en ole korvausta osannut vaatia, vaikka olisi se mukava saada omasta asiantuntijuudesta korvaus näin jo opintojen ollessa loppusuoralla.

Linda Laukkanen, opiskelija

Turun alueella kulttuurituotantoa opiskelija Harri, 22, on suorittanut pakollisesta kuudesta harjoittelujaksostaan kolme tapahtumatuotannon yrityksissä.

Harri ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska pelkää sen vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiinsa tulevaisuudessa.

– Jos en ottaisi tarjottua harjoittelupaikkaa vastaan, tiedän, että joku muu tulee tilalleni ilmaiseksi. Tällä alalla täytyy luoda suhteita jo opiskeluaikana, jotta ihmiset tietävät, että olet hyvä työntekijä, Harri kertoo.

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malisen mukaan palkattoman työn tekeminen on lisääntynyt merkittävästi Suomesssa viime vuosien aikana.

–Puhutaan siitä, että nuoria tulisi kannustaa työelämään siirtymiseen. Jatkuvan palkattoman työn teettäminen on epämotivoivaa ja antaa työelämästä aivan hullun kuvan, Malinen sanoo.

"Kokemuksilla ei makseta laskuja"

Vuonna 2017 Harri rahoitti ensimmäisen puolen vuoden mittaisen harjoittelunsa oman alansa ulkopuolisella työllä. Yleensä työpäiviä oli keskimäärin neljä viikossa, jolloin Harri työskenteli Turussa sijaitsevassa harjoittelupaikassaan aamusta iltapäivään.

Työpäivän jälkeen alkoi toinen, joka saattoi kestää yöhön asti.

– Jos haluaa syödä ja maksaa vuokran ajallaan, niin töitä täytyy tehdä ainakin 12 tuntia päivässä. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että niin sanotussa siviilityöpaikassa ymmärrettiin, että pakolliset harjoittelut täytyy suorittaa, Harri kertoo.

Moni Harrin lähipiiristä on ottanut sekä opintolainaa että tukia harjoittelujaksojen ajaksi. Totuus palkattomista harjoitteluista on jo hyväksytty alan opiskelijoiden keskuudessa.

–Ymmärrän alemman palkkauksen, kun harjoitteluun mennään aivan noviisina. Kun harjoittelija hyödyttää yritystä normaalia palkkaa saavan työntekijän verran, en ymmärrä korvauksen uupumista. Kokemuksilla ei makseta laskuja, Harri sanoo.

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Malisen mukaan opiskelun alkutaipaleella tapahtuva harjoittelu voi perustellusti olla matalammin palkattua. Työntekijän panos ja taito tulisi siis näkyä korvauksessa.

– Jos annetaan mahdollisuus teetättää hyvän tietotaidon omaavilla korkeakouluopiskelijoilla töitä vailla korvausta, se johtaa myös siihen, että yritykset eivät tarvitse palkattua työvoimaa. Näin toimimalla maan työttömyystilastot eivät kaunistu, ammattiliitto Pron puheenjohtaja Malinen kommentoi.

Tilastokeskuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa oli vuonna 2018 noin 128 500 opiskelijaa. Eniten opiskelijoita oli terveys- ja hyvinvointialalla.

Lue lisää:

Niko Haapalainen iloitsi oman alan kesätöistä, mutta sitten iski ahdistus: "Harjoittelun alku tuntui tuomiopäivältä"

Asta Lepän kolumni: Onko jo yleisesti hyväksyttyä teettää työtä ilman palkkaa?