Maatiloilla on valtavat määrät muovijätettä – yli 100 000 kilon kasa syntyi reilun 20 tilan muoveista

Maatalousmuovia kerättiin reilulta 20 tilalta. Etukäteen jätemuovin määrä ennakoitiin reilusti alakanttiin.

muovijäte
Maatalousmuovia kasassa jätekeskuksen vieressä.
Riikinvoiman ekovoimalaitos ja Riikinnevan jätekeskus sijaitsevat Leppävirralla lähellä Varkauden kaupunkia.Marianne Mattila / Yle

Riikinvoiman ekovoimalaitoksen viereisellä hiekkakentällä on kasassa valtava läjä muovia.

Muun muassa valkoista paalitusmuovia ja mustaa mansikkamuovia kerättiin 23:lta marja- ja karjatilalta Leppävirralla viime keväänä. Lopputulos yllätti kaikki mukana olleet.

Etukäteen arvioitiin, että muovia kertyy noin 60–70 000 kiloa. Todellisuudessa Riikinnevalle kuskattiin erilaista maatalousmuovia noin 120 000 kiloa.

Kolarinpellon marjatilaa miehensä kanssa pyörittävä Noora Räsänen koordinoi keräystä. Räsästen tilalta muovia haettiin pois noin 7 000 kiloa. Sitä ennen jätemuovi oli kerätty kasaan paikkaan, johon pystyi ajamaan kuorma-autolla. Ja kuten niin monella muullakin maatilalla, muovia oli kertynyt myös pellon laidalle.

Ilman muovia mansikan kasvattaminen on hankalaa ja kallista.

– Muovi on tärkeä materiaali marjanviljelyssä, Räsänen sanoo.

Musta muovi lämmittää mansikantaimia. Muovi suojaa niitä rikkaruohoilta ja pitää maan kosteuden sopivana mansikan juuristolle. Muovi suojaa marjoja roskilta, joten ne saadaan kerättyä puhtaana.

Räsänen kertoo, että hehtaarin mansikkamaalla on yleensä noin neljä kilometriä mansikkamuovia, jonka leveys on 120 senttiä ja paksuus 0,06 mm. Muovijätettä syntyy myös harsosta, jolla kasvustot peitetään keväisin.

– Lisäksi harsojen painoina olevat hiekkapussit ovat muovisia, Räsänen summaa.

Polttaminen energiaksi ei paras vaihtoehto

Kevään keräyksessä yksi muovikuorma maksoi tilalle 50 euroa. Keräyksen järjesti Keski-Savon jätehuolto, jonka jätekeskus sijaitsee Riikinvoiman ekovoimalaitoksen vieressä. Siellä muovin olisi voinut myös polttaa.

– Maatalousmuovi ei ole kuitenkaan helppo poltettava, kertoo Keski-Savon jätehuollon projekti-insinööri Janne Kuronen.

Muovi joudutaan ensin käsittelemään ja sen jälkeen se revitään pienemmiksi paloiksi. Sen lisäksi siitä pitäisi maksaa ekovoimalaitokselle niin sanottu porttihinta.

– Polttaminen ei ole todellakaan paras ratkaisu tämän jätteen suhteen, Kuronen sanoo.

Janne Kuronen seisoo muovikasan vieressä.
Janne Kuronen on laskenut, että leppävirtalaisilta tiloilta kerättiin enemmän muovia kuin mitä Varkaudessa kerätään kotitalouksien pakkausmuovia vuodessa.Marianne Mattila / Yle

Muoville onkin tiedossa muuta käyttöä. Keski-Savon jätehuolto tekee yhteistyötä espoolaisen Gemifin Oy:n ja Merikarvialla Satakunnassa toimintansa aloittaneen Clean Plastic Finland Oy:n kanssa. Muovi päätyy uusiokäyttöön, mutta sitä ennen muovit vielä lajitellaan Leppävirralla.

Maatalousmuovien keräämistä tiloilta jatketaan mahdollisesti jo syksyllä.

– Keräys laajenee, kun logistinen ketju toimii, Kuronen lupaa.

Clean Plastic Finlandin toive on, että muovi lajiteltaisiin jo tiloilla. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen uskoo, että lajittelu toteutuu.

– Onnistuu, kun tiloille saadaan selkeät ohjeet lajittelusta ja muovit haetaan pois säännöllisesti, eikä isoja kasoja pääse syntymään, Kauhanen sanoo.

MTK on omalta osaltaan yrittänyt ratkaista muovien loppusijoitusta jo vuosikymmenien ajan. Erilaisia hankkeita ja kehitysprojekteja on ollut niin paikallisia kuin valtakunnallisiakin. Taloudellisesti kestävää ja toimivaa ratkaisua ei ole vielä tähän mennessä löytynyt.

Esimerkiksi olki voi korvata muovin

Kolarinpellon marjatilalla Noora Räsänen on miettinyt valtavaa muovin määrää ympäristössä.

– Viime viikolla luin jutun, kuinka muovia päätyy ihmiseen luottokortin verran viikossa, Räsänen kertoo.

Noora Räsänen mansikkapellon keskellä.
Noora Räsänen on tyytyväinen, että tilalla käytettävää muovia voidaan hyödyntää muuten kuin energianlähteenä.Marianne Mattila / Yle

Mansikkaa voi kasvattaa myös muun muassa pelkällä olkikatteella, mutta Räsästen kohdalla se vaatii vielä opettelua.

– Olkikatetta kyllä käytetään rivivälissä etenkin uusilla vasta perustetuilla mailla, Noora Räsänen sanoo.

Pro Agrian puutarha- ja perunantuotannon asiantuntija Heikki Inkeroinen kertoo harvan mansikkatilallisen käyttävän olkea.

– Oljen käyttö on ongelmallista, koska sen mukana voi tulla rikkakasvin siemeniä, Inkeroinen sanoo.

Oljen saatavuus on myös haasteellista. Sekin on ongelma, että jos samalla tilalla kasvattaa mansikkaa ja viljaa, viljasta saa niin huonon tuoton, että sivutuotteena syntyvän olkikatteen hinta kasvaa suhteettoman suureksi.

Marjanviljelijöille on tarjolla myös biohajoavia tuotteita, mutta ne eivät välttämättä kestä riittävän kauan ehjinä. Samassa pellossa kasvatetaan mansikkaa 3–5 vuotta.

Biohajoavan katteen haitat on huomattu myös Kolarinpellon marjatilalla.

Kate oli kallista ja se reikiintyi helposti heti ensimmäisenä vuonna.

– Ja sitten biohajoavaksi mainostettu kate ei edes hajonnut pellossa. Kokeilun tulos oli tilallamme pettymys, Räsänen kertoo.

Kolarinpellon marjatilalla kasvatetaan mansikan lisäksi vadelmaa, joka istutetaan myös muovikatteeseen. Yhteensä viljelyssä on seitsemän hehtaarin ala mansikkaa ja kaksi hehtaaria vadelmaa. Tila tuottaa myös hunajaa.

Pohjois-Savo on marja-Suomen keskus. Varsinkin mansikkaa viljellään suuressa osassa kuntia, eniten Suonenjoella. Mansikkatilan keskimääräinen koko on 2–10 hehtaaria ja tiloja on yhteensä 180.