Sami Kolamon kolumni: E-urheilun pimeä puoli – sponsorirahan ylivalta ja naisten halventaminen

E-urheilun luonnetta määrittävät rahavallan verkostot ja tasa-arvon puute on syytä ottaa tutkivan journalismin luupin alle, kirjoittaa mediatutkija Sami Kolamo.

e-urheilu
Sami Kolamo
Jani Aarnio / Yle

Jesse Vainikka, Topias Taavitsainen ja Lasse Urpalainen ovat voittaneet miljoonapotteja Dota 2 -pelissä.

Suomen Overwatch-maajoukkue (seitsemän miestä) esiintyi viime vuonna Anaheimissa pelatuissa MM-kisoissa.

Suomalaisista koostuva ENCE (viisi miestä) on yksi maailman parhaista CS:GO -pelissä.

Saavutusten perusteella ei liene liioiteltua väittää, että Suomi on e-urheilun suurmaa.

Voi hyvinkin käydä niin, että vuonna 2024 Pariisin olympialaisten aikaan kotisohvilla jännitetään suomalaisten e-urheilun mitalitoivojen suorituksia.

Suomalaiset urheilun rivikatsojat tuskin tätä suurmaa-asemaa ovat panneet merkille – huolimatta siitä, että viime urheilugaalassa e-urheilu oli ehdokkaana kahdessa palkintokategoriassa.

E-urheilun kotimaiset tähdet eivät – vielä toistaiseksi – seikkaile aktiivisesti television viihdeohjelmissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Missit ja mallit poseeraavat (mies)jääkiekkoilijoidensa kainaloissa, eivät niinkään NHL-pelin (mies)taitajien kanssa.

Ehkä on syytä kertoa muillekin kuin ”jääkiekkovaimoille”, että Erik ”EKI” Tammenpää on maailman paras änäripelissä.

E-urheilun tunnettuudelle ja lajin asemalle vallan kabineteissa on epäilemättä tärkeää, kuinka Kansainvälinen Olympiakomitea KOK siihen suhtautuu. KOK:n pomojen mukaan väkivaltaiset tietokonepelit eivät kuulu olympialaisiin (siirryt toiseen palveluun).Mutta monille muille tietokonepeleille ovea olympiaanisiin parrasvaloihin pidettäneen auki, sillä KOK on jo tunnustanut e-urheilun urheiluksi.

E-urheilun kautta KOK, joka tunnetusti haistaa rahan liikkeet, voi saada merkittäviä sponsorisopimuksia – puhumattakaan lähetysoikeusrahoista digitaalisten alustojen kautta.

Voi hyvinkin käydä niin, että vuonna 2024 Pariisin olympialaisten aikaan kotisohvilla jännitetään suomalaisten e-urheilun mitalitoivojen suorituksia.

Monet tapahtumajärjestäjät ovat tulleet e-urheilun apajille kuin onnenonkijat kultakuumeen aikoihin Klondikessa. Suomessa julkkis-Harkimoista Hjallis ja Joel ovat iskeneet toiveikkaana hakkunsa lajiin.

E-urheilu eroaa perinteisestä urheilusta siinä, että urheilusuoritukset syntyvät tietotekniikkaa käyttämällä. Emme seuraa urheilijan oman kehon toimintaa vaan tietokoneruudulla liikkuvia hahmoja eli sitä, kuinka hyvin kilpapelaajat hallitsevat tietyn pelin. Suosittujen pelien striimejä seuraavat lukemattomat fanit.

Verkkoperusteisessa taloudessa yleisöt nähdään usein sisällöntuottajiksi, joita markkinaprofiilin luomisen vuoksi jäljitetään sivustolta ja klikkauksesta toiseen.

Vaikuttaisi siltä, että e-urheilutapahtumissa yleisöjen avulla myös aktiivisesti myydään rahoittajien tuotteita. Seurasin verkossa kansainvälistä lähetystä Overwatchin MM-kisoista, jonka järjesti Blizzard Entertainment-videopeliyhtiö. Kisastudiosta (neljä mieskommentaattoria) kuva siirtyi pelialueelle ”T-mobile-juontajien” kautta. He huudattivat paikalle saapunutta yleisöä ja etenkin T-mobile-faniaition katsojia, jotka innokkaasti hakkasivat yhteen vaaleanpunaisia ilmatäytettyjä sponsoripötkylöitä. Tämän kuvaston jälkeen odotin (turhaan), että pelaajien otsalohkoihin ilmestyisi virallisen sponsorin logo – ovathan pelaajien vartalot ”ikävästi” piilossa näyttöjen takana.

E-urheilutoimittajat, jotka suhtautuvat lajiin lähinnä PR-journalisteina, eivät ole kritisoineet e-urheilutaloutta.

Odotan, että e-urheilutaloutta koskeva mediapuhe ei perustuisi vain palkintopottien hehkuttamiseen.

Pelitutkija Veli-Matti Karhulahden mukaan elektronisessa urheilussa peliyhtiöiden omistajilla on poikkeuksellisen paljon valtaa päättää (siirryt toiseen palveluun), millaisia pelit ja pelitapahtumat ovat. Karhulahti ei puhuisi e-urheilu-sanan edessä olevan e-kirjaimen yhteydessä niinkään elektronisesta vaan ekonomisesta urheilusta.

Miten sukupuolittuneesti lajin rahavirrat jakautuvat? Maailman viiden sadan eniten tienanneen e-urheiluammattilaisen ranking-listalle mahtuu yksi nainen, Sasha Hostyn: hänen sijoituksensa on 285.

Naisten asemaa tuskin parantaa pelaajien verkkokeskusteluissa esiintyneet naisvihamieliset asenteet (siirryt toiseen palveluun).

Vierailin joitakin vuosia sitten Helsingin Messukeskuksessa kilpapelitapahtumassa. Jättinäytön eteen oli järjestetty taistelupelistä kaksinkamppailu, jossa yleisön edustajat saivat haastaa suomalaisen kilpapelaamisen pioneerin Joona ”Natu” Leppäsen. Kun lavalle valittiin yleisön joukosta nuori nainen, nuorista miehistä koostuvan yleisön ohella myös keski-ikäinen miesjuontaja suhtautui kaksinkamppailuun vähättelevästi ja seksistisesti.

E-urheilun puolesta on tosin sanottava, että pelaajien sukupuolinen ja seksuaalinen syrjintä on otettu esille lajin johtavissa elimissä.

Odotan, että e-urheilutaloutta koskeva mediapuhe ei perustuisi vain palkintopottien hehkuttamiseen. Lajin luonnetta olennaisesti määrittävät rahavallan verkostot ja tasa-arvon puute on myös syytä ottaa tutkivan journalismin luupin alle.

Sami Kolamo

Kirjoittaja on urheiluun perehtynyt mediatutkija ja aineenopettaja. Hän on pelannut yhden tietokonepelin, Wizard of Worin, läpi silloin kun Commadore 64 oli kova juttu. Opiskeluaikoina hän koukuttui autokurvailupeli slicks ’n’ slidesta.

Aiheesta voi keskustella 25.07. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Headshot! Luulitko pärjääväsi CS:ssä pelaamalla yökaudet? Nyt tulevat treeniohjelmat ja ruokavaliot

Sami Kolamon kolumni: Liian harvat urheilutähdet taistelevat ihmisoikeuksien tai ympäristön puolesta – sen sijaan he postailevat somekuvia kesähuviloista ja paella-annoksista