Sukeltajat joutuivat vedenalaisen hiekkamyrskyn kouriin tutkiessaan Suomenlahdesta löytyneitä hylkyjä – yksi jäi jumiin hylyn rakenteisiin

Museovirasto tekee parhaillaan meriarkeologisia sukelluksia Kotkan edustalla. Sukelluksia tehdään kahteen hylkyyn, joista ei ole aikasempaa tutkimustietoa.

hylyt
Sukeltaja keskellä todella sameaa merivettä Kotkan edustalla.
Meriarkeologit ovat tutkineet tällä viikolla kahta hylkyä Kotkan edustalla. Samea vesi on hidastanut tutkimuksia.Museovirasto

Pinnan alla sukellusnäkyvyys on alle metrin. Museoviraston meriarkeologi Päivi Pihlanjärvi on sukelluslaitteiden ja kollegansa Sinikka Kärkkäisen kanssa noin viiden metrin syvyydessä.

Olosuhteet pinnan alla ovat hankalat. Veden sameuden vuoksi sukelluskameraan liitettyjen valaisimien kajo heijastelee veden alla hienosta savihiekasta.

Käynnissä on hylkysukellus Kotkan edustalla, Tiutisen ja Majasaaren välissä merenpohjassa makaavaan 38-metriseen hylkyyn. Meriarkeologit kuvaavat hylystä 4K-kuvaa järjestelmäkameralla, josta tehdään myöhemmin hylyn 3D-mallinnus.

Hylyn kuvaaminen on erittäin haastavaa, koska vesi on hiekkapuuroa. Pihlanjärven ja Kärkkäisen on vaikeaa havaita hylyn äärellä, mitä on kuvattu ja mitä kuvataan seuraavaksi.

Huonot sukellusolosuhteet ovat tyypillisiä Kotkan edustalla. Samealle vedelle on useampi selittävä tekijä. Iso joensuisto sekoittaa vettä erityisesti kevään ja alkukesän aikana. Sameutta meressä lisää myös leväkukinta.

Sukelluskameran kuvaa veden alta, jossa näkyvyys on todella heikko.

Verkkojen rikkoja

Paikallisilla kalastajilla on ollut tietoa Tiutisen ja Majasaaren välissä olevan 38-metrisen hylyn olemassaolosta jo ennen tutkimusten aloittamista.

– Hylky oli rikkonut niin useita kalaverkkoja, että paikalliset osaavat jo kiertää kohdan, meriarkeologi Päivi Pihlanjärvi sanoo.

Hylky sijaitsee noin viiden metrin syvyydessä, mutta sen korkeimmat osat nousevat noin kahden metrin päähän merenpinnasta.

Pihlanjärvi ja Kärkkäinen näkevätkin hylyn kyljessä liehuvat kalaverkkojen rippeet. Verkkojen varalta sukellusvarustukseen on lisätty puukko.

Sukeltajien selkään tulevat happitankit
Meriarkeologeille riittää hengitysilmaa säiliöissä noin kahdeksi tunniksi. Antti-Jussi Korhonen

Arkeologit voivat tehdä töitä hylyn ympärillä 45 minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen pinnalle on palattava lataamaan kameravalojen akkuja. Selässä olevissa säiliöissä hengitysilma riittää noin kahdeksi tunniksi.

Pihlanjärvi ja Kärkkäinen pitävät radiopuhelimitse yhteyttä tutkimusvenessä pinnalla olevaan meriarkeologi Minna Koivikkoon ja kuvauslaitevastaavaan, veneenkuljettajana toimivaan Jesse Jokiseen.

– Onko pinnan alla kaikki hyvin?

– Kaikki hyvin.

Veden alla suuri hylkyvanhus on vaikuttava näky, vaikka se erottuukin heikosti. Yli satavuotias alus herättää meriarkeologi Pihlanjärvessä kunnioitusta.

– Melkein jokainen kerta hylyllä on sykädyttävä. Sukeltaminen on usein rauhoittavaa ja miellyttävää. Hylkyä kuvatessa voi saavuttaa jopa jonkinlaisen flow-tilan, Pihlanjärvi sanoo.

Merkittävä hylkylöytö

Tiutisen ja Majasaaren välissä makaavaa hylkyä pidetään historiallisesti merkittävänä. Sen toivotaan kertovan historiantutkijoille lisää tietoa Ruotsinsalmen meritaisteluiden kulusta.

Tällä hetkellä hylyn oletetaan olevan fregatti, joka upotettiin väyläesteeksi Ruotsin armeijan luutnantti Nils Bruncronan käskystä. Väyläesteillä haluttiin rajata meritaisteluiden aikaan venäläisalusten kulkua.

Hylyn väyläesteteoriaa tukee se, että Pihlanjärvi ja Kärkkäinen erottavat hylyn kyljestä selkeästi kirveellä hakatut jäljet.

Luutnantti Bruncronan käskystä ruotsalaiset löivät laivan kylkeen kirveellä reikiä, jotta se uppoaisi nopeasti haluttuun paikkaan.

Lisäksi teoriaa tukee se, että hylyn sisälle on kerätty paljon kiviä suuria kiviä.

Aeimpien selvitysten mukaan Ruotsinsalmeen sekä kapeikkoihin upotettiin taisteluissa esteeksi ainakin kuusi alusta, joista vain tämä yksi on enää paikoillaan ja koossa. Muut on rikottu ja ruopattu pois.

Kotkan edustalla kaikki upotukset tehtiin yhtenä yönä ja salaa venäläisaluksilta. Lähteiden mukaan upotukset tapahtui Ruotsinsalmen ensimmäisen meritaistelun aattona vuonna 1789.

Meriarkeologi Sinikka Kärkkäinen valmiina menemään veteen.
Meriarkeologi Sinikka Kärkkäinen valmiina menemään veteen.Kari Saastamoinen

Kulkutaudit aluksien riesana

Ruotsinsalmen meritaistelut käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1789 ja 1790 osana kuningas Kustaa III:n sotaa. Jälkimmäinen tunnetaan Pohjoismaiden suurimpana meritaisteluna. Arviot miesten ja alusten määrästä vaihtelevat, mutta sotaan osallistui todennäköisesti noin 30 000 miestä ja satoja aluksia. Tuhannet venäläiset menettivät taistelussa henkensä.

Suurinta tuhoa aiheuttivat aluksissa riehuneet kulkutaudit. Yli sadan sotilaan miehistöt olivat aluksissa hyvin altiita sairastumaan. Lähes kaikki tilat olivat jatkuvasti kosteita ja ruoka ennätti pitkien laivakommennusten johdosta mädäntyä. Ruotsinsalmen taisteluissa tuhoa aiheutti erityisesti laivoilla kulkenut pilkkukuume, johon uskotaan menehtyneen lukuisia sotilaita.

Tärkeintä on turvallisuus

Yhtäkkiä Pihlanjärvi tuntee, että kaikki ei ole kunnossa. Liike veden alla pysähtyy. Pihlanjärvi tuntee olevansa jumissa. Arkeologi on jäänyt laitteistaan kiinni hylyn rakenteisiin. Huonosta näkyvyydestä johtuen Pihlanjärvi on ajautunut liian lähelle hylkyä. Hän ei mene paniikkiin.

– Olo oli todella epämukava. Olin jumissa vain muutaman sekunnin ja pääsin itse lopulta irti laitteita siirtämällä, mutta en haluaisi kokea sitä uudestaan, Pihlanjärvi kertoo.

Meriarkeologien kuvaamaa kalaverkkoa hylkyyn kietoutuneena.
Meriarkeologien kuvaamaa kalaverkkoa, joka on kietoutunut hylkyyn.Museovirasto

Vaaratilanteita varten sukelluksiin valmistautuessa tehdään aina riskianalyysi hylkykohteesta. Kaikilla meriarkeologeilla on laitesukeltajan koulutus ja ohjeistus kuinka hylyillä toimitaan.

– Turvallisuuden vuoksi sukellamme usein parin kanssa. Tiukassa paikassa toinen osaa autta. Yksin sukellettaessa olemme kiinni narulla tutkimusveneeseen, Pihlanjärvi sanoo.

Sameassa vedessä tehtävissä hylkysukelluksissa kiinni jäämisiä tapahtuu Pihlanjärven mukaan jonkin verran. Hengenvaarallisia tilanteita ei ole kuitenkaan hänen sukellusvuoroillaan sattunut koskaan. Huonon näkyvyyden vallitessa veden alla tulee kiinnittää erityistä huomiota virtauksiin ja hylyssä kiinni oleviin verkkoihin.

hylky
Viistokaikuluotaimen piirtämä kuva Ämpyrinhylystä.Marcus Lepola

Tilanteen jälkeen Pihlanjärvi ja Kärkkäinen nousevat pintaan.

Nelihenkinen tutkimusseurue palaveeraa venessä ja suuren väyläesteen tutkiminen päätetään lopettaa veden sameuden vuoksi.

– Suurimmaksi osaksi tämä tutkimustyö on riskien selvittämistä ja niiden hallintaa. Tärkeintä on että kaikki sujuu turvallisesti, sanoo pinnalta tutkimuksia seuraava meriarkeologi Minna Koivikko.

Kahden viikon tutkimusten aikana Pihlanjärvi ja Kärkkäinen sukeltavat myös toiseen hylkyyn.

Ämpyrin saaren koillispuolella noin viidessä metrissä olevan hylyn tutkiminen on turvallisempaa kuin Tiutisen ja Majasaaren välissä olevan väyläesteen. Sen kohdalla meriveden virtaus on heikompaa ja pinnan alla näkyvyys selkeämpää.

Pihlanjärvi ja Kärkkäinen valmistautuvat sukellukseen pukemalla sukelluspuvun alle toppa-asun. Pihlanjärven tapana on laittaa jalkaan myös isoäidin villasukat ennen kun vetää sukellusasun ja räpylät jalkaan.

Vesi sukellussyvyydessä on noin 14 asteista. Sukeltajien iho ei pääse kosketuksiin veden kanssa hylkyä tutkittaessa. Näin vesi ei kylmetä tutkijaa lainkaan.

Päivi Pihlanjärvelle autetaan sukelluslaitteet päälle.
Minna Koivikko auttaa tutkimusveneellä Päivi Pihlanjärvelle sukelluslaitteita päälle.Antti-Jussi Korhonen

Arkeologien Ämpyrinhylyksi nimeämä alus on väyläestettä huonommassa kunnossa. Kylkikaari ja rakenne ovat kuitenkin säilyneet.

Ämpyrinhylystä on määrä sahata tulevaisuudessa useita näytepaloja. Niistä selvitetään aluksessa käytetyn puun ikä. Lisäksi näyteanalyysista selviää, mistä päin käytetty puu on kaadettu ja mitä lajiketta se on.

Alus on huomattavasti väyläestettä pienikokoisempi. Ensitietojen pohjalta sen oletetaan olevan venäläinen sota-alus.

Tutkimukset tukevat aiempaa selvitystä

Museoviraston meriarkeologit ovat tutkineet uusia vedenalaisia hylkylöytöjä nyt reilun viikon ajan. Tähän asti sukellukset ovat tukeneet aiempia selvityksiä siitä, että löydetyt laivan hylyt olisivat uponneet Ruotsinsalmen meritaisteluissa 1700-luvulla.

Kahden viikon aikana Museoviraston meriarkeologit ovat tutkineet kahta hylkyä, joista ei aiemmin ole ollut aikaisempaa tutkimustietoa.

Hylyt havaittiin ensi kertaa touko-kesäkuun taitteessa Museoviraston ja Merivartioston yhteisissä sukelluksissa. Kahden hylyn lisäksi alkukesän sukelluksissa löydettiin kolmas puinen hylky St. Nikolai -aluksen ympäristöstä.

Sinikka Kärkkäinen vedessä aloittamassa sukellusta.
Sinikka Kärkkäinen valmistautuu vedessä sukeltamaan Ämpyrin hylkyyn. Meriarkeologien tutkimuksia tukee Alfred Kordelin säätiö.Antti-Jussi Korhonen

Merimuseo on arvioinut aiemmin, että joukko meriarkeologeja ja sotahistorian tutkijoita tuntee Ruotsinsalmen hylyt ja niiden historiallisen arvon hyvin. Tapahtumista on ilmestynyt viime vuosina myös uusia tutkimuksia.

Kansalaisten keskuuteen tieto ei ole sukeltajia lukuun ottamatta kovin laajasti levinnyt, vaikka hylkyjä on tutkittu ahkerasti etenkin 1960–1980-luvuilla.

Hylkyjen löytöaluetta Kotkan edustalla pidetään historiarikkaana. Ruotsinsalmen meritaisteluiden aikaisia hylkyjä alueelta on paikannettu jo yli toistakymmentä. Suomen merimuseon mukaan niiden arvoa ei ole täysin ymmärretty.

– Alue on koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen meriarkeologinen kohde. Se on tosi suuri ja hylkyjä on paljon. Näin vanhoja ja laajoja taistelualueita, joissa olisi näin paljon hylkyjä jäljellä, ei ole muualla, arvioi merimuseon johtaja Tiina Mertanen Ylelle viime vuonna.