Siiri Äitee Rantasen, 94, kilpavuosina ei tasa-arvoa tunnettu: "Mieslääkäri opasti naishiihtäjiä olemaan hiihtämättä kuukautisten aikana"

Äitee ja kilpasiskot -näytelmä saa kantaesityksensä Ainopuiston kesäteatterissa Lahdessa. Hiihtäjälegenda on seurannut innolla näytelmän valmistumista.

kesäteatterit
Ida-Maria Lius ja Siiri Äitee Rantanen istuvat rinnakkain kesäteatterin katsomossa harjoitusten aikana.
Siirissä parasta on se, että hän on niin oma itsensä, toteaa Ida-Maria Lius.Johanna Talasterä / Yle

Siiri Rantanen, 94, seuraa Ainopuiston kesäteatterin viimeistä harjoitusta hymynkare kasvoillaan. Lavalla juoksee ja välillä hiihtääkin 1950-luvun hiihtoasuihin pukeutuneita nuoria näyttelijöitä. He johdattavat katsojan aikaan, jolloin Lahdessa valmistauduttiin vuoden 1958 hiihdon MM-kilpailuihin.

Kilpavuosien aikaista Siiri Rantasta esittää Ida-Maria Lius, 28, joka aiemmin keväällä kyläili Rantasen luona. Juttua riitti ja yhtäkkiä naiset huomasivat, että kello oli neljä aamuyöllä.

– Juteltiin hiihtämisestä ja elämästä yleensä, sanoo Siiri Rantanen.

Ida-Maria Lius kertoo, että Rantaseen tutustuminen avasi hänelle ihan uuden maailman. Siiri Rantasen persoonaa leimasi hänen mielestään kilpavuosina päättäväisyys. Sama luonteenpiirre näkyy Rantasessa yhä.

– Ei riitä, että on hyvä hiihtäjä. Luonne on vähintään yhtä suuressa osassa, pohtii Lius.

Siiri Rantasta esittävä Ida-Maria Lius kesäteatterin näyttämöllä kesken harjoitusten.
Äiteetä esittävä Ida-Maria Lius ihailee 1950-luvun naishiihtäjien saavutuksia, jotka olivat kovan työn takana. Johanna Talasterä / Yle

Äitee antoi nuorelle näyttelijälle ohjeita näytelmää varten.

– Pane omiasi, jos et muista mitään. Mene niin kuin itse haluat. Niinhän sitä pitää hiihtääkin. Ei kukaan sano, että hiihdä kovaa tai hiljaa. Hiihtäessä pitää itse ajatella, miten mennään, toteaa Rantanen.

Naisen paikka ei ollut hiihtoladulla

Tohmajärveltä kotoisin oleva Siiri Rantanen ja hänen kilpasiskonsa avasivat latua meidän aikojemme naishiihtäjille. He olivat pioneereja aikana, jolloin huippu-urheilu oli lähinnä miesten temmellyskenttä. Miehet myös johtivat urheilumaailmaa.

Naisten hiihtomaajoukkueella ei ollut omaa valmentajaa. Puhumattakaan huoltojoukoista.

– Suksetkin voideltiin itse. Se, jolla oli sukset kunnossa, pärjäsi, muistelee Rantanen.

Äitee ja kilpasiskot –näytelmän käsikirjoittaneen ja ohjanneen Timo Taulon mukaan 1950-luvulla ajateltiin, että naisen paikka yhteiskunnassa ei ole hiihtoladulla.

– Elettiin aikaa, jolloin Hiihtoliiton mieslääkäri opasti naishiihtäjiä olemaan hiihtämättä kuukautisten aikana.

Ohjaaja Timo Taulo katsoo harjoituksia Ainopuiston kesäteatterissa.
Ohjaaja Timo Taulon mukaan Siiri Rantanen ja kilpasiskot mursivat asenteita jo kauan ennen #metoo-aikaa. Johanna Talasterä / Yle

Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952 järjestettiin ensimmäistä kertaa naisten maastohiihtokilpailu.

– Norjalaiset ihmettelivät, kun suomalaiset naishiihtäjät eivät olleetkaan puunhakkaajan näköisiä, vaan solakoita ja sieviä naisia, sanoo Taulo.

Olympiavoittaja ei saanut tonttia tai torijuhlaa

Naishiihtäjien saavutuksia ei Siiri Rantasen mielestä silloin osattu arvostaa. Rantanen oli mukana viestijoukkueessa, joka hiihti Suomelle kultamitalin Cortinan olympiakisoissa Italiassa vuonna 1956.

Hänen lisäkseen joukkueessa hiihtivät Sirkka Polkunen ja Mirja Hietamies.

Neljä naishiihtäjää keskustelee lavalla Äitee ja kilpasiskot-näytelmän harjoituksissa.
Naishiihtäjillä ei ollut omaa valmentajaa. Rantanen oli joukkueen vanhin, joka neuvoi kilpasiskojaan. Johanna Talasterä / Yle

Oli keskiyö, kun olympialaisista palaava Rantanen vihdoin pääsi lentokentältä linja-autolla kotikaupunkiinsa Lahteen. Paikallisen hiihtoseuran puheenjohtaja oli väsynyt odottamaan ja lähtenyt kotiin. Seurahuoneella kultamitalistia odotti enää oma aviomies Kalle Rantanen, jolla oli kahvia termoskannussa.

– Sanoin Kallelle, että turhaan sinä sitä termoskannua avaat. Mennään kotiin, naurahtaa Siiri Rantanen.

Hän muistelee, että virallista mitalikahvitusta ei järjestetty myöhemminkään.

Maajoukkueen vanhin sai lempinimen Äitee

Siiri Rantanen oli Kallensa kanssa saanut kaksi poikaa jo ennen menestyksekkäimpiä hiihtovuosiaan.

– Kalle totesi silloin, että nyt voit hiihtää ihan vapaasti.

Suomen naisten hiihtomaajoukkueen vanhimpana Rantanen opasti ja auttoi kilpasisariaan. Tämän vuoksi hän sai lempinimen Äitee. Naisten kesken vallitsi reilu meininki. Ei ollut kateutta tai katkeruutta.

– Jos joku voitti, naurettiin ja saunassa pestiin selkä. Huumorin avulla porskutettiin eteenpäin.

Siiri Äitee Rantanen
Äitee hiihtää yhä talvisin. Kesäisin hänet näkee usein sauvojen kanssa kävelyllä. Johanna Talasterä / Yle