Mustekalan lonkerot pystyvät itsenäisiin päätöksiin – eläinten älykkyys voi auttaa meitä ymmärtämään maapallon ulkopuolisen älyn rakennetta

Selvä enemmistö jättiläistursaan hermosoluista sijaitsee sen lonkeroissa.

mustekalat
Sukeltaja ottaa kuvaa jättiläistursaksesta.
Jättiläistursasta kuvataan kahdelta suunnalta.AOP

Mustekalat on pitkään tiedetty älykkäiksi, ja niiden ongelmanratkaisukyky on yllättänyt ihmisen moneen kertaan. Esimerkiksi lasipurkin kierrekannen avaaminen ei ole mustekalalle lainkaan mahdoton tehtävä, jos purkki pitää sisällään jotain tarpeeksi kiinnostavaa.

Mustekalan älykkyys poikkeaa kuitenkin melkoisesti muista lajeista. Niillä ei ole samanlaista yhtä keskitettyä hermojärjestelmää kuin selkärankaisilla, vaan niiden hermosolut ovat levittäytyneet eri puolille eläintä.

Tutkimuksen mukaan tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että mustekalan lonkerot pystyvät tekemään itsenäisiä päätöksiä ja toimimaan keskenään yhteistyössä.

Tutkittavana oli Tyynellämerellä eläviä jättiläistursaita ja punatursaita. Tursaat ovat mustekaloja, joilla on kahdeksan lonkeroa.

Tursasyksilöllä on noin 500 miljoonaa hermosolua, joista noin 350 miljoonaa on kimpuiksi kerääntyneinä lonkeroissa. Niissä ne pystyvät reagoimaan itsenäisesti ja nopeasti ulkoisiin ärsykkeisiin.

Aivoja ei tarvita, lonkerot hoitavat homman

Neurotieteilijä Dominic Sivitillin mukaan eri lonkeroiden hermokimput pystyvät olemaan yhteydessä toisiinsa ilman, että aivot olisivat tietoisia niiden yhteistoiminnasta.

– Vaikka aivot eivät tarkasti tiedä, missä lonkerot sijaitsevat, tietävät lonkerot toisistaan, sanoo Sivitilli tutkimustiedotteessa. Tämän kyvyn ansiosta ne pystyvät toimimaan yhteystyössä esimerkiksi silloin, kun mustekala matelee merenpohjassa vaikkapa ruokaa etsimässä.

Tutkijat havaitsivat, että tursaat hankkivat imukupeillaan ympäristöstä erilaista tietoa, jota lonkerot pystyivät käsittelemään itsenäisesti. Aivoja tähän ei tarvita.

Jättiläistursaan lonkero.
Jättiläistursaan lonkeroita ja lonkeroiden imukuppeja.Artur Golbert / AOP

Mustekalojen ja selkärankaisten hermostot eroavat toisistaan, koska molemmat kehittyivät vasta sen jälkeen, kun eläinten evoluutiopolut olivat erkaantuneet toisistaan.

Pääjalkaisilla, kuten mustekaloilla, kehittyi useita hermosolukimppuja, jotka muodostivat verkostoja eläimen sisällä. Ja vaikka osa näistä kimpuista kehittyikin aivoiksi, säilyi lonkeroiden verkosto vahvana.

Mustekalat kertovat vaihtoehtoisesta ymmärryksestä

Tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia muiden tutkimusten kanssa. Aiemmin on esimerkiksi havaittu, että lonkero reagoi ärsykkeisiin vielä senkin jälkeen, kun se on leikattu irti kuolleesta mustekalasta.

Mustekalan äly toimii tutkijoiden mukaan niin poikkeuksellisella tavalla, että siitä kannattaa ehkä ottaa opiksi, jos ihminen koskaan pääsee tekemään tuttavuutta maapallon ulkopuolisen älyn kanssa.

– Kyseessä on vaihtoehtoisen älyn muoto. Se auttaa meitä ymmärtämään tajunnan monimuotoisuutta maailmassa, ehkä jopa maailmankaikkeudessa, Sivitilli sanoo.

Sivitillin ja kumppaneiden tutkimus (siirryt toiseen palveluun)esiteltiin astrobiologian kongressissa Seattlessa aiemmin tällä viikolla. Tutkimuksesta kirjoittaa muun muassa sciencedaily.com. (siirryt toiseen palveluun)