Loukkaako moderointi sananvapautta? Nimellä vai nimimerkillä? Miksi Yle Svenska keskustelee enemmän? Some-gurut vastasivat

Some-tutkija Salla-Maaria Laaksonen ja "Yle-tyyppi" Sami Koivisto vastasivat yleisön kysymyksiin.

sosiaalinen media
Salla-Maaria Laaksonen ja Sami Koivisto.
Some-tutkija Salla-Maaria Laaksonen ja Ylen vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto.Salla-Maaria Laaksonen, Jussi Nahkuri / Yle, Kalevi Rytkölä / Yle

Kysymykset somen käytöstä ja roolista jokaisen elämässä ovat pinnalla. Viimeksi Facebookin vientintäjohtaja Nick Glegg hätkähdytti uutisella some-jätin suunnittelemasta kryptovaluutasta.

Eurovaalien yhteydessä kirjeenvaihtaja Petri Raivio raportoi siitä, kuinka Facebook varautui estämään valetilien käytön.

Köyhissä maissa ongelma kärjistyy. Etelä-Sudanissa on somen kautta levitetty vihapuhe johtanut jopa veritekoihin.

Yleisön some-kysymyksiin vastasi tutkija Salla-Maaria Laaksonen. Helsingin yliopiston kuluttajakeskuksen tutkijana toimivan Laaksosen työstä voit lukea tästä (siirryt toiseen palveluun).

Toisena vastaajana on Ylen vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto. "Yle-tyyppinä" tunnetun Samin aktiivisuus sosiaalisessa mediassa on johtanut jopa uhkauksiin. Erään sellaisen tilanteen selvittämisestä Sami Koivisto kirjoittaa tässä.

Keskustelupalstal on nyt suljettu, kuten ennakkoon ilmoitettiin.

Kiitoksia aktiivisuudesta!

Loukkaako moderointi sananvapautta?

1. kysymys: – Loukkaako keskustelun moderointi poliittisen sovinnaisuuden tai muun ihan ohjauksen kriteereillä mielipiteenvapautta?

Salla-Maaria Laaksonen: – Valtaosa keskustelujen moderoinnista esimerkiksi suomalaisilla alustoilla kohdistuu enemmänkin sanavalintoihin tai henkilöön menevään aggressiiviseen argumentointiin eikä mielipiteisiin.

– Tutkin itse sosiaalista mediaa ja sen myötä tulen lukeneeksi valtavia määriä erilaisia somekeskusteluja. Näiden aineistojen pohjalta sanoisin yleisesti suomalaisesta verkkojulkisuudesta, että kriittisenkin mielipiteen saa kyllä monilla foorumeilla ilmaista. Hyvin tehdyn moderoinnin pitäisi auttaa kirjoittajia muotoilemaan mielipiteensä niin, että se ei ole loukkaava tai uhkaava.

– Isompien somealustojen kohdalla sen sijaan on hyvä kysymys, miten moderointi toimii pienemmillä kielialueilla ja miten esimerkiksi
amerikkalaiset normit määrittelevät sallittua puhetapaa. Esimerkiksi alastomuuden kielto vaikuttaisi olevan kategorinen - mistä hyvänä
esimerkkinä tämän kevään kohu siitä, kun Facebook poisti Psoriasisliiton sivut uimapukukuvan vuoksi.

– Toisaalta aggresiivisen kielenkäytön tunnistamiseen tarvittaisiin esimerkkimateriaalia kullakin kielellä, ja sen puuttuessa on todennäköistä, että alustat turvautuvat ainakin osin yksinkertaisiin sanafilttereihin. Niitä voi ylläpitäjän roolissa
esimerkiksi asettaa omalle Facebook-sivulleen.

Median muodot kietoutuvat

2. kysymys: – Mikä on some-keskustelujen merkitys medioiden kannalta?

Salla-Maaria Laaksonen: – Medialle sosiaalinen media näyttelee ainakin kolmenlaista roolia: se on yksi kanava, jonne mediasisältöjä jaetaan ja jossa ne leviävät; se on kanava, jossa keskustelu mediatuotteista jatkuu usein mediatalon ulottumattomnissa, ja toisaalta alusta, jolta media poimii itse uutisaiheita ja sisältöjä.

– Sosiaalinen media näyttelee isoa roolia nykyisessä mediaympäristössä ja on linkittynyt monella tavalla perinteiseen uutismediaan. Mediatutkijat puhuvatkin hybridistä mediatilasta, jossa eri mediamuodot ovat lähes erottamattomia

"Somealustat ovat liikeyrityksiä"

3. kysymys: – Mitä mieltä olet Googlen tarjoamien somealustoiden poliittisesta neutraaliudesta ottaen huomioon tämän viikon Googlen sisäpiiripaljastukset?

Salla-Maaria Laaksonen: – Oletan että kysyjä viittaa julkistettuihin tietoihin EU-komission lobbareista, joissa Google oli ylivoimaisesti ahkerin lobbaaja. Suuri lobbaustapaamisten määrä selittynee osaltaaan tekijänoikeusuudistuksen käsittelystä, johon alustayrityksillä on selkeät motiivit vaikuttaa, sillä se kytkeytyy suoraan heidän liiketoimintaansa.

– Ylipäänsä somealustat ovat hienoista markkinointislogaineistaan huolimatta ensisijaisesti liikeyrityksiä, jotka pyrkivät tuottamaan
voittoa. Yksi tapa edesauttaa menestystä on pyrkiä muovaamaan toimintaympäristöä yritykselle suotuisaksi - esimerkiksi lobbaamalla
lainsäätäjiä. Googlen isoin bisnes perustuu muiden sisältöjen lajitteluun ja yritykselle on oleellista, että hakutuloksissa saa
näyttää muutaman lauseen otteen sisällöstä.

"Google ei ole neutraali"

Salla-Maaria Laaksonen: – Google on julkisesti sanonut noudattavansa neutraaliuden periaatteita hakutulosten järjestämisessä, eikä sen siis pitäisi suosia esimerkiksi tiettyjä poliittisia toimijoita. Jatkuvasti kuitenkin nousee esille tapauksia, joissa hakutulokset näyttävät vinoutuneilta. Tapaukset lienevät kuitenkin käyttäjien ja algoritmin toiminnan yhteistuotosta: tulosten rankkeeraus pohjautuu monimutkaiseen algoritmiin, jonka ehdoilla monenlaiset toimijat yrittävät saada omaa sisältöään nousemaan hakutuloksissa. Toisinaan tällainen "takaisinmallinnus" onnistuu, ja esimerkiksi holokaustin kieltävä sisältö päätyy hakutulosten kärkeen.

– Ongelmallisinta näissä tapauksissa on se, että monet käyttäjät ajattelevat Googlen haun olevan neutraali käyttöliittymä maailmaan,
vaikka se pohjautuu laskennallisille malleille ja toisaalta käyttäjän omaan selailuhistoriaan. Hakutulosten kanssa on siis syytä olla
kriittinen ja kokeilla vertailun vuoksi välillä myös muita hakukoneita.

"Media korostaa some-kohuja"

4. kysymys: – Miten some-keskustelut ovaty muuttaneet yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriä?

Salla-Maaria Laaksonen: – Isoin sosiaalisen median tuoma muutos on se, että useammat erilaiset äänet pääsevät julkisuuteen. Tämä on periaatteellisella tasolla ehdottomasti hyvä asia, ja tarjoaa esimerkiksi poliitikoille tai organisaatioille erinomaisen mahdollisuuden seurata kansalaisten näkemyksiä, tai kansalaisille mahdollisuuden ottaa suoraan yhteyttä poliitikkoon.

– Valitettavasti on kuitenkin niin, että kaikki sosiaalisen median palveluiden ominaisuudet eivät tue sopuisaa yhteiskunnallista
keskustelua. Tykkäysmetriikat ja sisältöä lajittelevat algoritmit korostavat provokatiivista, tunteikasta sisältöä ja siksi ikään kuin
kannustavat toimijoita tuottamaan kohuja nostattavaa sisältöä.

– Oma roolinsa on myös perinteisellä medialla, joka mielellään nostaa kohuja esille ja koostaa esimerkiksi ärhäköiden Twitter-keskusteluketjujen pohjalta kokonaisia juttuja. Sosiaalisesta mediasta on siis tullut oma infrastruktuurinsa, joka vaikuttaa siihen, miten keskustelua käydään - ja logiikat, joille se pohjautuu, ovat pääosin kaupallisia eivätkä yhteiskunnallisia. Lisäksi ero julkisen ja yksityisen keskustelun välillä ei aina ole käyttäjille selvä, eikä somekontekstissa ole aina helppoa käsittää keille kaikille oma viesti näkyy.

Samaan aikaan löytyy kuitenkin esimerkkejä alustoista ja ryhmistä, joissa yhteiskunnallinen keskustelu onnistuu suhteellisen rauhallisesti ja tuottavasti, vaikkapa tietyn teeman ympärille keskittyviä Facebook-ryhmiä.

Verkolle ei ole enää vaihtoehtoa

5. kysymys: – Mikä on käyttäjän vastuu somen haasteiden yhteydessä? Ymmärtääkö netinkäyttäjä, että hän saa eteensä "typeriä" ainoksia sen vuoksi, että käy sivustoilla, joiden käyttäjät yleensä ostavat "typerien" mainosten tuotteita/palveluita?

Salla-Maaria Laaksonen: – Kuluttajakyselyt ovat pitkään näyttäneet, että keskivertokäyttäjällä ei ole kovin suurta ymmärrystä siitä, miten alustayritykset toimivat ja miten yksittäisen käyttäjän tietoja käytetään. Toisaalta viime vuosien alustayrityksiä koskevien kohujen jälkeen verkkojulkisuuden ongelmista ja algoritmeista on kirjoitettu mediassa niin paljon, että toiveikkaasti uskoisin käyttäjien olevan hiukan enemmän tietoisia siitä, mitä verkon konepellin alla tapahtuu.

Kollegani Minna Ruckenstein ja Julia Granroth osoittivat tutkimuksessaan, että kuluttajilla on varsin ristiriitaisia odotuksia kohdennetusta verkkomainonnasta: he toisaalta vastustavat tungettelevaksi koettua mainontaa, mutta samaan aikaan toivovat parempaa ja reaaliaikaisempaa analyysia omista tarpeistaan.

– Verkkotekemistemme seurannasta on siis tullut ikään kuin arkipäiväinen, luonnollinen osa kuluttajan elämää. Sille kriittisesti naureskellaan, mutta harva on valmis laittamaan foliohattua kunnolla päähän ja kehittämään vaihtoehtoisia tapoja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon.

Kaverit ja kuvat jumittavat Faceen

6. kysymys: – Somen kaltaiset ruohonjuuritason vaikuttamisen kanavat, joissa ei kirjoittajien henkilöllisyyttä ole esim. pankkitunnuksin vahvennettu, ovat kuin luotuja järjestelmälliseen mielipidevaikuttamiseen mille tahansa taholle, jolla riittää organisointikykyä ja resursseja. Olisiko mahdollista luoda eurooppalainen ja EU kansalaisille tarkoitettu Facebookin korvaaja?

Salla-Maaria Laaksonen: – Kyllä se mahdollista olisi, jos löytyy poliittista tahtoa ja toisaalta jaloillaan äänestäviä kansalaisia. Facebookin haastajia on noussut vuosien aikana tasaista tahtia, mutta yksikään niistä ei ole onnistunut saavuttamaan suurta suosiota (mukaan lukien GooglePlus tai pienemmät toimijat kuten Ello tai Mastodon).

– Siirtymistä vaikeuttaa se, että monella on paljon sosiaalista pääomaa sidottuna Facebookiin: kerätyt kaverilistat peruskoulusta edelliseen työpaikkaan, vanhat ladatut valokuvat ja kätevä keino pitää yhteyttä ihmisiin, joiden sähköpostikaan ei ehkä enää ole tiedossa. Minkälainen kohu tai parempi tarjous vaaditaan, että käyttäjä luopuu kaikesta tästä?

– Itse fiilistelen ajatuksella sosiaalisesta mediasta protokollana samaan tapaan kuin sähköposti: sähköpostin tarjoaja voi olla mikä tahansa toimija, mutta kaikki pystyvät viestimään toistensa kanssa. Voisiko sosiaalinen media toimia jotenkin samalla tavalla?

Asiattomuudet tappavat keskustelun

7. kysymys: – Miksi Ylen artikkelien kommentointimahdollisuutta on vähennetty, eikö tämä loukkaa keskustelun vapautta? Mikä on syynä siihen että toimittajat osallistuvat kommenttiketjuihin?

Sami Koivisto: – Toimittajat osallistuvat, koska Yle haluaa olla vuorovaikutuksessa yleisöjensä kanssa mahdollisimman monin tavoin. Ylen artikkeleihin liittyvissä verkkokeskusteluissa sivutaan usein Ylen roolia ja tapaa toimia. Se on keskusteluihin osallistuville selvästi tärkeää ja Ylelle hyvin arvokasta. Yle haluaa tehdä työnsä läpinäkyvästi ja toimittajat osallistuvat keskusteluun tästä syystä, silloin kun siitä on keskustelussa hyötyä.

En ole Yle Uutisten keskustelujen valvojien esimies, joten en ole ehkä ihan paras henkilö vastaamaan kysymykseen siitä, että miksi keskusteluja on, kuten kysyjä kokee, vähennetty, mutta minun tietojeni mukaan kommentointimahdollisuutta on jouduttu joissakin tapauksissa vähentämään asiattomien kommenttien vuoksi.

– Jos kokonainen keskusteluketju täyttyy pelkästään asiattomuuksista, keskustelua ei vaan ole enää järkevää käydä. Sen tiedän sanoa, että yhtäkään aihepiiriä ei ole suljettu pois keskusteluista. Keskusteluja on valvottava ja valvontaan on omat resurssinsa, jotka pyritään kohdentamaan mahdollisimman järkevästi.

Miksei Yle vaadi oman nimen käyttöä?

8. kysymys: – Voisiko ajatella jopa niin, että kommentointimahdollisuus olisi mahdollista vain omalla nimellä ja vielä vaikkapa vahvan tunnistautumisen kautta. Silloin olisi mahdollista avata useampia juttuja kommentoitaviksi?

Sami Koivisto: – Kiitos kommentistasi. Olisi varmasti teknisesti mahdollista luoda keskustelualusta, jossa pääsee osallistumaan vain vahvan tai erittäin vahvan tunnistautumisen kautta.

– Ylessä on kuitenkin toistaiseksi haluttu antaa mahdollisuus myös kommentointiin ilman omaa nimeä, jotta niistä kaikista herkimmistäkin aiheista voitaisiin keskustella.

– Näissä asioissa on aina puolensa ja puolensa ja keskustelualustan ylläpitäjän on tietysti mietittävä kokonaisuuden parasta mahdollista toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta juuri tässä ajassa. Tärkeintä on, että keskustelujen toimivuutta voidaan jatkossakin kehittää.

– Asiakkaiden kokemukset siitä, että miten laadukasta keskustelu on ja miten helppoa keskusteluihin osallistuminen on, ovat tässä keskeisen tärkeitä. Hyvä keskustelu on tietysti sekä asiakkaan että Ylen yhteinen etu.

Miksi Svenska Yle keskustelee enemmän?

9. kysymys: – Miksi niin harvoja suomenkielisiä juttuja voi kommentoida näillä Ylen palstoilla, kun ruotsinkieliset Svenska Ylellä ovat kommentoitavissa? Onko ruotsinkielisten mielipiteet enemmän linjassa Ylen kanssa ja siksi jotenkin parempia?

Sami Koivisto: – Kiitos kysymyksestäsi. Käytännössä ei ole olemassa mitään yhtenäisiä ruotsinkielisten tai edes yleläisten mielipiteitä.

– Ylessä ei myöskään arvoteta yleisöjen mielipiteitä oikeiksi tai vääriksi. Asiatonta keskustelua emme kuitenkaan alustoillamme suvaitse. Emme suomeksi emmekä ruotsiksi.

– Svenska Yle toimii itsenäisesti ja he ovat satsanneet vuorovaikutukseen yleisöjensä kanssa vahvasti viime vuosina. Olen siitä äärimmäisen iloinen ja ylpeä; paitsi siksi, että ruotsia puhuville suomalaisille on tarjolla hyvin tilaa hyville keskusteluille, myös siksi, että suomenkielisellä puolella, jolla myös satsataan entistä vahvemmin yleisövuorovaikutukseen, on voitu ottaa oppia kokeiluista, joita pienemmällä Svenska Ylen puolella on ketterästi tehty jo ennen kuin vastaavaa on toteutettu isompia kuvioita vaativalla suomenkielisellä puolella.

– Kielirajat ylittävä yhteinen kehitystyö jatkukoon!

Somea oppii somettamalla

10. kysymys: – Riittääkö toimittajien osaaminen some-asioista uutisointiin? Tietävätkö toimittajat oikeasti, kuinka esim. some-mainonta toimii, esim. että käyttäjätietoja ei oikeasti myydä mainostajille?

Sami Koivisto: – Kiitos erittäin tärkeästä kysymyksestä! Tähän lukisin mieluusti myös Salla-Maarian vastauksen! :)

– Some on tietenkin hyvin monitahoisena ja laajana aihepiirinä, kuten toki moni muukin, sellainen, että sen hyvä tunteminen vaatii erityisosaamista. Niinpä jotkut toimittajat tuntevat someasiat paremmin kuin toiset. Kaikkien ei tarvitse tuntea kaikkea.

– Kattava somesta uutisoiminen vaatii erityisosaamista siksikin, että some muuttuu koko ajan. Minusta hyvässä somesta uutisoinnissa korostuu aika vahvasti käytännön tuntemus, siis ihan henkilökohtainen kokemus somealustoilla olemisesta.

– Jos et itse tunne somen logiikkaa käytännössä, sinun on aika hankalaa siitä myös kirjoittaa kovin kattavasti. Perusasiat somen toiminnasta on jokaisen somesta kirjoittavan ja somea muutoin työssään käyttävän toimittajan hanskattava. Niihin tarjotaan toimittajille Ylessä monenlaista apua.

"Asiallinen vuorovaikutus on Ylen tavoite"

11. kysymys: – Kommenttikentän sulkeminen helpottaa oman näkökulman tuomista esiin, kuten jättämällä jotakin oleellista kertomatta ja erilaisilla painotuksilla, kukaan ei pääse sotkemaan, eikä tuomaan asiaan liittyviä faktojakaan. lOnko tämä syynä siihen että niin harvassa jutussa on kommentointimahdollisuus?

Sami Koivisto: – Enpä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että kommenttikentän voisi sulkea tuollaisen vuoksi. Ymmärrän logiikan; käytännössä tuo ei kuitenkaan palvelisi kenenkään etua, sillä juttuja voi joka tapauksessa kommentoida ja kritisoida kuka tahansa vapaasti somessa.

– Ylen intresseissä ei ole olla oikeaa mieltä yhteiskunnallisista kysymyksistä, vaan välittää keskeistä, oikeaa tietoa asioista ja tarjota tilaa asialliselle vuorovaikutukselle.

– Asiallinen kritiikki on Ylelle ihan oikeasti äärimmäisen arvokas asia. Valitettavasti kaikki kritiikki ei ole asiallista, ja joskus asiattomuuksia on keskusteluissa niin paljon, että keskustelu ei toimi.

–Olen pahoillani siitä, että asiattomuuksista joutuvat toisinaan kärsimään myös ne keskustelijat, jotka osaavat kunnioittaa toisiaan.