Sanni kokee yksinäisyyttä ja inhoaa ihmisten lokerointia: "Odotan, miten seuraava sukupolvi muuttaa maailmaa"

Laulaja pureutuu uudella levyllään milleniaalien eli noin kolmekymppisten sukupolvea askarruttaviin asioihin.

Sanni
Sanni kokee yksinäisyyttä ja inhoaa ihmisten lokerointia
Sanni kokee yksinäisyyttä ja inhoaa ihmisten lokerointia

Hässäkkä, kohina ja häly. Nämä sanat toistuvat, kun Sanni kertoo uudesta levystään.

Nuoren aikuisen elämä on täynnä ristiriitaisuuksia, kuten laulajan kirkkaan punainen tukka vihreää sohvaa vasten. Älypuhelimien kautta maailma on auki, mutta kaikkien mahdollisuuksien äärellä ahdistutaan ja ollaan yksin.

Myös suosittu 26-vuotias laulaja kokee yksinäisyyttä.

– Olen pohtinut paljon yhteisöllisyyden illuusiota. Ollaan somessa ja silti yksin näiden näyttöjemme kanssa.

Samaan aikaan muusikko toivoo, että jokainen voisi olla häpeilemättä oma itsensä ilman lokerointia. Ajatus sopii meneillään olevaan Pride-viikkoon.

– Toivoisin, että ihmisten elämässä olisi vielä voimakkaammin läsnä vapaus olla sellainen kuin on.

Toisenlainen matka

Puolitoista vuotta sitten Sanni lähti työstämään neljättä albumiaan uudella tavalla. Aikaisemmat levyt tuottanut Hank Solo vaihtui Jurek Reunamäkeen, joka on tehnyt musiikkia muun muassa Antti Tuiskulle.

Kaksikko päätti vetäytyä biisintekoon ulkomaille. Kappaleita syntyi Miamissa, Sisiliassa ja Nashvillessa.

– Siellä pääsi sellaiseen tilaan, missä ei hävetä mikään ja voi sanoa ihan mitä vaan. Reissussa kun unohtaa oman Suomi-olemassaolonsa kokonaan, Sanni kuvailee.

Sanni istuu haastateltavana.
– Mun oma kertojaminä on tällä hetkellä rennompi ja varmempi kuin ehkä koskaan. Mulla on niin rento olo tehdä musaa, Sanni kertoo.Karoliina Simoinen / Yle

Muusikko halusi erityisesti kantrirockin pyhättönä tunnettuun Nashvilleen. Hän oli unelmoinut siellä käymisestä pienestä pitäen. Sanni aisti paikan juurevaa rockmeininkiä, mikä kuuluu myös uudella levyllä. Biiseissä soivat vuoroin sähkökitara ja akustinen kitara.

Trippi-albumia varten valmistui yli 30 biisiä, joista levylle päätyi 15 kappaletta. Se on paljon Spotify-aikana, jolloin keskitytään lähinnä yksittäisiin kappaleisiin ja albumit ovat puolet lyhyempiä kokonaisuuksia.

– Vaikka se ei olisi striimiaikana kaikesta fresheintä julkaista albumia, niin mä mieluummin julkaisen vaikka tupla-albumin kuin typistän omaa luovuuttani tai julkaisuani.

Levyn nimen mukaisesti sen tekoprosessi oli matka myös muusikkoon itseensä. Lopputulos kertoo siitä, miltä tuntuu olla milleniaali, jonka nimi on Sanni.

Yksin somessa

Sanni sai ensimmäisen tietokoneen 5-vuotiaana ja sillä pelattiin pasianssia. Hänen mielestään on melkoinen kulttuurishokki, kuinka teknologian kehitys on muuttanut hänenkin elämäänsä vajaan 30 vuoden aikana.

Muusikko on fiiliksissä siitä, kuinka voi älypuhelimesta tsekata yhdellä napin painalluksella, mitä joku tekee Australiassa juuri nyt. Tai mitä globaaleja ilmiöitä tai keskustelunaiheita netissä käsitellään tällä hetkellä.

"Ai joku nosti esiin feminismin. Sairaan hieno juttu! Kenen kanssa mun pitäis olla samaa mieltä? Miten pystyn vaikuttamaan kaikkeen? Kenen kaa mä väittelen mun oman pään sisällä? Argh!", Sanni kipuilee.

Mahdollisuuksia tarttua kaikkeen on jo liikaa ja samaan aikaan pitäisi potea maailmantuskaa.

– Mikä mä olen suhteessa muuhun maailmaan ja tähän kaikkeen hässäkkään ja kaikkiin kiillotettuihin henkilöbrändeihin ja tavallaan tähän uuteen aikaan, Sanni pohtii.

Sanni Esplanadin puistossa.
– Haluaisin peräänkuuluttaa vapautta, rentoutta ja pelotonta elämää, Sanni sanoo.Karoliina Simoinen / Yle

Laulaja antaa äänensä oman sukupolvensa eli milleniaalien edustajille. Hän nostaa esiin erityisesti sen, kuinka sosiaalisen median aikana ollaan yhteyksissä kaikkien kanssa, mutta silti saatetaan olla yksin.

Yksinäisyyttä on kokenut myös suosittu artisti itse, vaikka ympärillä olisi perhe, ystävät ja muut ihmiset.

– Ehkä se kohina tekee sen, että välillä jää vähän omastakin tahdostaan yksin. Käännän sen introvertin puolen päälle, että on enemmän tarkkailija niissä hetkissä, kun ei ole lavalla.

Bokseista ulos

"En oo vielä oppinut olemaan gay tai ollenkaan hetero."

Tämä laini on Sannin uuden albumin avaavasta kappaleesta Yksinäinen milleniaali. Muusikon mukaan biisi kertoo hänen ikäisensä ihmisen mielenmaisemasta, missä podetaan esimerkiksi ilmastoahdistusta. Hän pohtii kappaleessa sitä, kuinka ihmisiä halutaan laittaa eri lokeroihin.

– Sellainen boksiin laittaminen olisi nyt hyvä pikku hiljaa jo unohtaa. Itseään ei tarvitse määritellä missään suhteessa, minkälainen on.

Sanni haastateltavana.
– Mulla on tänä kesänä reilut 20 keikkaa. Joinain kesinä niitä on ollut jopa yli 40. Nyt tuntuu sopivan hektiseltä, Sanni kertoo.Karoliina Simoinen / Yle

Sanni kertoo tulleensa hyvälle mielelle haastatteluun tullessaan, kun näki Stockmannin tavaratalon ylle laitetut sateenkaaren värit.

– Musta on ihanaa, että juhlitaan Pridea. Se on ihan parasta!

Laulajan mielestä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suvaitsevaisuudessa mennään koko ajan parempaan suuntaan, sillä asioista puhutaan enemmän.

Hän kertoo jutelleensa itseään nuorempien kanssa ja uskoo, että häntä seuraava sukupolvi on entistä suvaitsevaisempi.

– Niitä ei vois vähempää kiinnostaa boksitukset tai muut ja se on se, mitä mä odotan. Mä haluun nähdä, kun tää maailma muuttuu.

Masokistinen ammatti

Sanni poseeraa valokuvaajalle tottunein elkein Esplanadin puistossa. Asennot ja ilmeet vaihtuvat jokaisen räpsäyksen jälkeen.

Samaan aikaan häntä jännittää. Perjantaina julkaistaan albumi ja hän ei ole sitä tehdessään miettinyt lainkaan, mitä ihmiset siitä ajattelevat. Siitäkin huolimatta, että hän aiheutti kohun muutama vuosi sitten Että mitähän vittua -kappaleella.

– Välillä kirjoittaessa mietin, että voiko näin sanoa ja tulikohan tästä painokelvotonta. Sitten käyn itseni kanssa keskustelua, että voin.

Sanni Esplanadin puistossa.
– Mä aattelin nauttia tästä kesästä. Nyt kun ei ole joka päivä mitään tapahtumaa, niin mun tavoite on ainakin mennä yöpyöräilemään ja uimaan, Sanni kertoo.Karoliina Simoinen / Yle

Sannin mielestä tilanne on hurja, kun musiikki on sitten vihdoin ulkona ja se on ihmisten huulilla arvioitavaksi.

– Ei tätä oo turhaan sanottu masokistiseksi ammatiksi. Mä voisin olla joku extremelajin harjoittaja ja hyppiä jostain katolta lumilaudalla, mutta mä teen mieluummin biisejä. Se on mun extremelaji.