Niin söpöä ja vielä terveellistäkin! Miniversot ovat todellista lähiruokaa, joista vitamiinipommin voi poimia talvella leivän päälle

Puutarhuri muistuttaa, että lopulta kyse on vain tavallisesta kasvista, jonka sato korjataan todella aikaisin.

Mikrovihannekset
Kasviston pohja
Tässä kasvaa parsakaalin versoja, mutta niistä ei ehdi koskaan tulla täysikasvuisia, sillä jo pian ne leikataan sellaisenaan tai ruoan kyytipoikana syömistä varten.Karoliina Simoinen / Yle

Muovilaatikosta puskee esiin rivistö parsakaalin versoja. Mittaa niillä on muutama sentti. Viereisissä laatikossa kasvaa saman pituisia retiisin, puupinaatin ja auringonkukan versoja sekä tutumman näköisiä veijareita: herneenversoja.

Ne kasvatetaan syötäväksi, mutta niitetään ennen kuin niistä ehtii kasvaa oikeita parsakaaleja tai retiisejä. Oikeastaan ne leikataan jo ennen kuin mittaa on viisi senttiä, sirkkalehtivaiheessa eli ennen kuin ensimmäiset varsinaiset lehdet ehtivät puhjeta.

Kyse on niin sanotuista miniversoista, tai mikrovihanneksista, kuten Helsingin Latokartanossa sijaitsevan liiketilan takahuoneessa niitä viljelevä Riikka Kallio rakkaita lapsiaan kutsuu.

Kallio perusti yrityksensä Latokartanoon kesäkuun alussa. Tarkoitus olisi myydä syömävalmiita miniversoja, mutta ennen kaikkea järjestää kursseja, jotta myös muut voisivat harrastaa versoviljelyä kotona. Ihmisiä on kävellyt ohi ihmetellen, mutta toistaiseksi Kallio ei tee mikrovihannesten kasvatuksella elantoaan.

– Ja olen välillä miettinyt haluanko edes. Parasta olisi se, että saisin opetettua eteenpäin sen, miten näitä viljellään kotona. Ja että ihmiset huomaisivat, että ruoan ei aina tarvitse tulla kaupasta, vaan kotona voi oikeasti tehdä itse asioita.

Riikka Kallio liikkeensä ikkunassa.
Yksi syy siihen, miksi Riikka Kallio avasi mikrovihanneksia ja muita hyötykasviksia kasvattavan ja myyvän liikkeen Latokartanoon on se, että hän halusi jotain eloa ja toimintaa pitkään tyhjillään olleeseen liiketilaan.Karoliina Simoinen / Yle

Kallio ei ole ainoa miniversoja kasvattava yrittäjä Suomessa. Samalla kentällä yrityksiä on muutamia ja ne toimittavat versoja esimerkiksi ravintoloihin, joissa värikkäät ja voimakkaan makuiset versot päätyvät annosten koristeeksi.

– Moni asiakas todennäköisesti siirtää versot lautasen sivuun, vaikka niissä olisi älyttömästi kaikkea terveellistä, Kallio huomauttaa.

Mutta miksi?

Mutta eikö voisi odottaa siihen saakka, että parsakaali on kasvanut parsakaaliksi ja punajuuri punajuureksi? Miksi on pakko leikata heti alkuunsa?

Vastaus on hyvät ravintoarvot: pienessä kasvinalussa siemenen sisältämät ravinteet ovat vielä tiiviinä pakettina. Maailmalta löytyy jonkin verran akateemisia artikkeleita aiheesta. Yksi yhdysvaltalainen tutkimus selvitti (siirryt toiseen palveluun) A, C, E ja K1 -vitamiinien pitoisuuksia 25 eri versovaiheessa syötäväksi myytävissä lajeissa. Tulos oli, että vitamiinipitoisuudet vaihtelivat suuresti eri lajien välillä, mutta kaikkiaan versovaiheessa syötävissä kasveissa oli huomattavasti enemmän kyseisiä vitamiineja kuin samojen kasvien “aikuisissa” versioissa.

Versoja
Itämisvaiheessa kasvit pidetään pimeässä, mutta itämisen tapahduttua valo saa tulla.Karoliina Simoinen / Yle

Frontiers in Nutrition -tiedejulkaisussa ollut artikkeli puolestaan (siirryt toiseen palveluun) väittää, että parsakaalin miniversot sisälsivät huomattavasti enemmän esimerkiksi kaliumia, magnesiumia, sinkkiä, rautaa ja kalsiumia kuin täysikasvuiseksi kasvaneet lajitoverinsa. Tutkimus ehdottaa melko lennokkaasti, että sirkkalehtivaiheessa syötävistä parsakaalinversoista voisi olla jopa apua yrityksessä ratkaista raudan- ja sinkinpuutoksen ongelmaa siellä päin maailmaa, missä nähdään nälkää.

Lannoitteihinkaan ei oikeastaan kulu tutkimuksen mukaan kovin paljoa rahaa, koska kasvi ei ehdi kauaa mullassa aikaa viettää itämisen jälkeen. Saman seikan nostaa esiin Hyötykasviyhdistyksen puutarhuri Satu Sainio.

– Siemenessähän on se alkuvoima, että jos ihan minikokoisena ne versot syö, niin silloin kaikki energia on isosti siitä siemenestä peräisin. Mutta mitä kauemmin kasvattaa, sitä enemmän kasvi haluaa ravinteita ja sitä enemmän sitä pitää lannotella ja se puolestaan maksaa. ** **

NASA kiinnostui

Kiinnostusta miniversoihin on osoittanut myös Yhdysvaltain avaruusviranomainen, NASA, joka on kartoittanut (siirryt toiseen palveluun) miniversolajitelman kasvattamista kansainvälisellä, pysyvästi miehitetyllä avaruusasemalla (ISS). Syy NASA:n kiinnostukseen on juurikin kasvatuksen nopea sykli ja versojen hyvät ravintoarvot. Nopea sykli ja kasvattaminen avaruudessa mahdollistaisivat myös sen, että maan päälle voitaisiin tehdä vähemmän ruoan täydennyshakureissuja, ehdottaa Frontiers in Plant Science -julkaisuntutkimusartikkeli.

Pitkään avaruudessa olevilla ihmisillä tuppaa esiintymään erilaisia haittavaikutuksia, kuten ongelmia ihon, lihasten ja silmien kunnon kanssa. Miniversojen nähtiin tutkimuksessa saattavan olla hyödyllinen lisä astronauttien ruokavalioon. Asiassa on kuitenkin mutta: avaruusasemilla kasveilla on muitakin tehtäviä kuin vain tarjota ravintoa. Niiden on osallistuttava hapen tuottamiseen ja hiilidioksidin sitomiseen yhteyttämisen kautta. Tähän tarkoitukseen minimaaliset versot eivät olleet ideaaleja.

On toinenkin mutta: tutkimus huomauttaa, että kaupan hyllyllä, ainakin isossa maailmassa miniversot maksavat usein enemmän kuin tavalliseen kokoonsa kasvaneet versiot kasveista.

Valmiita tuotteita.
Säilyvyys ei ole kovin pitkä siinä vaiheessa, kun versot on jo leikattu. Nenää kannattaa käyttää apuna arvioinnissa.Karoliina Simoinen / Yle

Uutta Suomessa? No ei oikeastaan

Hyötykasviyhdistyksen näkökulmasta miniversot eivät ole mikään uusi muotijuttu, vaan tarkoitukseen soveltuvilla siemenillä on ollut kysyntää yhdistyksen puutarhuri Satu Sainion mukaan tasaisen kasvavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Miniverso on uusi käsite, mutta asia, johon se viittaa ei ole mitenkään uusi tai ihmeellinen.

– Verso on silloin mini, kun se korjataan hyvin pienenä. Useimmathan niistä (miniversoista) on lajeja, joita avomaalla viljellä ihan normaalisti kesäisin isoksi, Sainio huomauttaa.

Hyötykasviyhdistykseltä tilatuimpia siemeniä ovat parsakaalin ja punajuuren siemenet. Myös retikkaa menee. Miniversojen terveellisyyteen Sainio ei ota kantaa, mutta muistuttaa kotiviljelijälle, että tässäkin lajissa puhtaus on puoli ruokaa.

– Kaikessa elävässä materiaalissa, orgaanisessa aineessa voi olla bakteerien riski. Säilytysastioiden pitää olla puhtaita ja astiat pitää puhdistaa ennen kuin uutta satsia rupeaa kasvattamaan ja jos kasvattaa mullassa, niin aina pitää käyttää puhdasta multaa, koska mullassakin voi olla taudinaiheuttajia.

Betoniviidakon viherpeukaloille?

Kaupungistumisen yhteydessä erilaiset viljelyn ja viherpeukaloinnin muodot, kuten palstaviljely ja kattopuutarhat ovat yleistymään päin. Puutarhanhoidon uskotaan myös lievittävän stressiä.

Myös miniversojen kasvatusta voi ajatella keinona päästä nauttimaan kasvatuspuuhista kerrostaloviidakossa.

Riikka Kallio on optimoinut valaistuksen, ilmavirran ja valinnut kasvualustaksi mullan sijaan kookoskuitumaton, mutta hänen mukaansa kotioloissa jo pikkuinen muovirasia ja ikkunalauta tai pöytä riittää harrastuksen aloittamiseen.

Riikka Kallio tutkii kasvustoa.
Multakin olisi ok, mutta Kallio käyttää kasvualustana kookoskuitua, jota syntyy sivutuotteena kookosta käsiteltäessä, mutta joka on luomua.Karoliina Simoinen / Yle

Ja niin kuin iduissa, irti leikatuissa versoissa säilyvyys ei ole kovin pitkä. Kallion mukaan paras säilyvyys saadaan säilyttämällä miniversoja ilmatiiviissä rasiassa ja mahdollisimman viileässä jääkaapissa. Parhaassa tapauksessa ne voivat säilyä hänen mukaansa jopa viikon tai yli.

– Mutta tässäkin asiassa paras mittari on nenä, joka kyllä kertoo sitten, kun ne ovat pilalla.

Korjattu 29.7. klo 7.13: Jutussa on kyse parsakaalin versoista, ei parsan.