Akvaarion asukas Väiski lähti viimeiselle matkalle kohti Sargassomerta: "Kyllä siinä itku tuli"

Ankerias asui Suomen kalastusmuseon akvaariossa 15 vuotta. Hoitajalleen se oli työkaveri.

kalat
Merja Palokangas Viitanen
Väiski pääsi malliksi Suomen kalastusmuseon info-tauluun. Merja Palokangas-Viitaselle ankeriaasta tuli pitkäaikainen työkaveri. Tuija Veirto/ Yle

Suomen kalastusmuseon akvaarioissa Asikkalan Päijännetalolla uiskentelee järvikaloja, pohjasoran keskeltä kurkistaa rapu, mutta yksi asukkaista on poissa.

Väiski-ankerias pääsi odotetulle merimatkalle kesän alussa ankeriasporukan mukana.

Ankeriaat lisääntyvät vain Sargassomerellä. Vaisto ajaa myös istutetun ankeriaan lähtemään kutumatkalle Pohjois-Atlantin syvyyksiin.

Syytä, miksi juuri sinne, ei tiedetä. Matkaa Vesijärvestä kutupaikoille on noin 6000 kilometriä.

Ankerias masentui ja paastosi

Kun kutuikään päässyt Väiski ei päässyt lisääntymismatkalle, se masentui silmin nähden ja lakkasi syömästä.

Kun masennuksen syy selvisi, lähtöä alettiin valmistella. Paaston alkamisesta h-hetkeen kesti vuoden verran.

Ankeriaat eivät pääse omin voimin voimaloiden ohi meren rantaan, vaan ne kuljetetaan merimatkan alkuun.

Lähtöajankohdaksi suunniteltiin alun perin syksyä, mutta kuivan kesän vuoksi vedet olivat matalalla, eikä ankeriaita saatu tarpeeksi kokoon joukkokuljetusta varten.

– Ankeriaalla on onneksi paksu rasvakerros, jonka turvin se pysyy paastoamaan käsittämättömiä aikoja, kertoo Väiskin hoitajana 15 vuoden ajan toiminut Merja Palokangas-Viitanen.

Väiski-ankerias.
Väiski kasvoi metrin mittaiseksi, parin kilon painoiseksi ja saavutti sukukypsyyden nelikymppisenä. Samassa akvaariossa viihtyivät vain piikikkäät ahvenet, muut kalat se pisteli armotta poskeensa. Tuija Veirto / Yle

Vesijärven istukas vuosimallia 1978?

Väiski ennätti kasvaa kalastusmuseon 15 vuoden aikana liki metrin mittaiseksi ja parin kilon painoiseksi.

Väiski on nimestään huolimatta naaraspuolinen ankerias. Sukupuoli selvisi myöhemmin, mutta nimeä ei enää vaihdettu.

Väiskin arvioitu ikä on 40 vuotta ja sen arvellaan olevan Vesijärveen vuonna 1978 tuotuja istukkaita.

Päijännetalolle se päätyi kalamiesten matkassa.

En tänne tullessani ikimaailmassa osannut kuvitella, että minulla olisi joskus ankerias työkaverina ja vieläpä näin pitkään.

Merja Palokangas-Viitanen

Merja Palokangas-Viitanen oli Väiskin ykköshoitaja 15 vuoden ajan, myös virka-ajan ulkopuolella.

– En olisi ikimaailmassa osannut kuvitella, että jonain päivänä työkaverina olisi ankerias ja näin pitkään. Kyllä Väiski minun ääneni selvästi tunnisti, kun sen nimeä huutelin aamuisin töihin tullessa.

Väiski ennätti myös järjestää ykköshoitajalleen monta yllätystä.

– Se oli akvaarion kunkku – tai tässä tapauksessa kuningatar – jota lelliteltiin, rapsuteltiin ja syötettiin silakoita omalla ruokintaraudalla.

Väiski oli kiinnostunut ihmisistä ja tuntui nauttivan huomiosta – toisin kuin edeltäjänsä, joka mieluiten kaivautui hiekan sisään ja pysytteli piilossa.

Hyvää matkaa porukassa

Merja Palokangas-Viitanen iloitsee siitä, että ansiokkaasti akvaariovirkaansa hoitanut ankerias on vihdoin päässyt meritaipaleelle.

– Mutta täytytyy myöntää, että kyllä siinä itku tuli lähtöhetkellä.

Väiski laitettiin matkaan isomman joukon mukana. Ankeriaat kuljetettiin hapettimella varustetussa sammiossa meren lähelle Ahvenkoskelle. Siellä ne päästettiin vapaiksi ja matkaan.

Ankeriaita kuljetussammioissa
30 ankeriaan parvi kuljetettiin meren äärelle pakettiauton kyydissä, hapettimella varustetussa sammiossa.Suomen kalastusmuseo

Tällä hetkellä Väiski on toivon mukaan jossakin merivirtojen kyydissä, matkalla kohti Sargassomerta. Matka kestää noin puolen vuoden ajan.

Muille samaan aikaan lähteneille ankeriaille laitettiin niskaan tunnistelappu, joiden perusteella on mahdollista saada tietoa niiden selviytymisestä ja siitä, kuinka pitkälle ne pääsevät. Väiskille lippua ei laitettu.

– Haluamme siten uskoa, että se pääsee perille ja ankeriaan tarinalla on onnellinen loppu. Väiski oli persoonallinen lemmikki, mutta myös erikoistapaus lajinsa vertauskuvana ja sanansaattajana sille, että harvinainen laji säilyy ja sitä voidaan auttaa edelleen.

Kuuntele Väiskin tarina Yle Areenasta.

Lue myös:

Kalastusmuseon akvaariossa asuvan Väiski-ankeriaan masennuksen syy selvisi: veri vetää Sargassomerelle kutemaan

Ankeriaan kutumatka pitenee vuosi vuodelta

Sukeltajat ja akvaarionomistajat sen jo tiesivät – kalat ovat luultua fiksumpia