Riitta Nykänen asuu erakkona metsän keskellä, tuottaa oman sähkönsä ja kantaa juomaveden purosta – hän on katunut elämäntyyliään vain hetken

Omavaraisuuden lisääminen ei vaadi isoja elämänmuutoksia. Ensiaskeleet voi ottaa omalta takapihalta tai lähimetsästä.

omavaraisuus
Riitta Nykänen
Riitta Nykänen ei koe oloaan yksinäiseksi, vaikka viettääkin suuren osan ajastaan yksin. Elisa Kinnunen / Yle

Siikavaaran päällä seisoo komea rintamamiestalo, joka näyttää aivan perinteiseltä hirsirakenteiselta omakotitalolta, joskin sen välittömästä läheisyydestä ei naapureita löydy.

Talo on kuitenkin erilainen kuin moni muu verrokkinsa. Vaikka huusholli on asuttu, ei siihen tule vesijohtoa tai sähköverkkoa. Pihassa on vanha talli sekä sen takana ulkohuussi ja saunarakennus. Perinteisen kainuulaisen maaseudun idylli menee kuitenkin rikki, kun huomaa talon seinällä olevat aurinkopaneelit. Talossa siis onkin sähköt.

Talo ja aurinkopaneelit
Aurinkopaneelit tuovat vanhaan taloon modernin vivahteen. Talvella talo saa sähkönsä aggregaatista.Elisa Kinnunen / Yle

Porstuasta sisään astellessa nenään kantautuu vanhan hirsitalon tuoksu. Talon sisällä Riitta Nykänen toivottaa vieraat tervetulleeksi ja ohjeistaa sulkemaan väliovet nopeasti ja tarvittavalla voimalla, jotteivat itikat ja mäkäräiset pääse sisään.

Nykänen tarjoaa heti ensimmäisenä tuoretta kahvia ja mustikkapiirakkaa. Kahvi on keitetty talon takana kulkevan puron vedestä. Se onkin ainoa virtaava vesi, mikä talossa on käytettävissä. Nykänen korjaa, ettei kyseessä ole varsinainen puro.

– Se on kaivettu 70 vuotta sitten viereisestä Myllypurosta tuomaan vettä näihin lähistöllä olevaan kolmeen taloon.

Mutta miten Nykänen on päätynyt keskelle Kainuun korpea? Hän ei ole syntyperäinen kainuulainen, joten kyse ei ole kotiseuturakkaudesta.

Nykänen on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta viehättyi jo nuorena Vienan Karjalan luonnosta. Lopulta sattuma ja luonto veivätkin Nykäsen keskelle Kainuun korpea.

Riitta Nykänen ottaa vettä purosta
Nykäsen talon vesi tulee talon takana olevasta purosta. Hän kantaa taloon vettä noin 20 ämpärillistä viikossa. Elisa Kinnunen / Yle

Vienan Karjalassa, Vuokkiniemessä Nykänen teki töitä luonnonsuojelun parissa sekä kansallispuistossa. Sieltä hän osti talon, joka kuitenkin paloi. Pian palon jälkeen hän vieraili työkeikalla Puolangalla, missä kylän asukkaat esittelivät hänelle Lepikön talon Siikavaaran päällä.

– Kävin katsomassa taloa muutamaan kertaan ja rakastuin siihen heti. Talo oli säilynyt yllättävän hyvin, ja pian olinkin hakemassa lainaa pankista taloa ja sen remonttia varten.

Sähköverkkoa ei ollut järkevä vetää taloon, sillä matkaa lähimpään pylvääseen on yli kaksi kilometriä, ja se olisi maksanut kolminkertaisen summan nykyiseen järjestelmään verrattuna. Talon sähköjärjestelmän hinnaksi jäi noin 8 000 euroa, eikä Nykäsen tarvitse maksaa kalliita siirtomaksuja. Pakettiin kuuluivat aurinkopaneelit, johdot, aggregaatti, työt sekä konvertteri, joka oli maksoi peräti 5 000 euroa.

– Tuo sähköjärjestelmän konvertteri on talon jälkeen itse asiassa minun kallein omaisuuteni. Vesiputkia en halunnut laittaa, kun silloin taloa ei voi jättää kylmäksi, Nykänen kertoo.

Omavaraisuudesta haaveilevan ei tarvitse kuitenkaan repiä sähkö- ja vesijohtoja seinistä irti. Ensiaskeleet omavaraisuuteen voi ottaa omalta takapihalta tai läheisestä puistosta.

Omavaraisuus on luonnon monimuotoisuuden käyttämistä

Jos oman talouden omavaraistaminen kiehtoo, Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n edustaja Kai Vaara kehottaa hyödyntämään ympärillä olevan luonnon monimuotoisuutta ja tiedossa olevia hyötykasveja.

– Tarkoitus ei ole keskittyä niinkään maatalouteen, vaan siihen, että käytetään luonnon omia antimia, jotka kasvavat ihmisestä huolimatta – kuten horsmia ja voikukkia.

Villikasveista saa tutkitusti terveyshyötyjä, mutta omavaraisuus tuo mukanaan myös muita terveysvaikutuksia. Puistoissa ja metsissä ilma on raikasta ja liikkuessa kuntokin kohenee. Lisäksi metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee.

Vaara itse kerää ja säilöö vuosittain satoja kiloja ravintoa. Yleensä hän hapattaa hyötykasveja, mutta niitä voi myös pakastaa. Niin sanottu korjuuaika on pitkä, kesäkuuhun mennessä voi kerätä villivihanneksia ja mahlaa, syksyllä luonto tarjoaa sieniä ja marjoja.

– Päivässä saa helposti kerättyä jo 20–30 kiloa ravintoa, eikä sen säilöminen ole hapankaalia kummempaa.

Myös Riitta Nykänen käyttää luonnon antimia ravinnossaan hyödyksi. Nykäsen ruokavalion perusrakenne on perisuomalainen: perunaa, sipulia, sieniä ja ruisleispää. Nykänen ei kuitenkaan itse viljele mitään, muutamaa yrttikasvia lukuun ottamatta.

Lähikauppa on peräti 40 kilometrin päässä, joten onneksi lähimaastosta löytyvät erinomaiset sieni- ja marjametsät. Ne ovat niin hyviä, että parin kilometrin päässä oleva opastettu polku on nimeltään sienipolku.

– Hyvä sienivuosi on ilon tuoja, ja lisäksi voin säästää joululahjojen ostossa. Kuivatut tatit ja vattuhillo ovat arvostettuja lahjoja.

Nykäsen omavaraistaloudessa kotityöt eivät eroa paljoa perinteisistä kotitöistä. Tiskausta, talon ja saunan lämmitystä, ruuan tekemistä sekä talvella lumityöt. Vettä hän kantaa taloon viikottain yhteensä noin 200 litraa.

Lue myös: Nainen hylkäsi kaupungin ja mukavuudet, muutti ypöyksin korpeen ja raivasi vanhasta, hylätystä tilasta itselleen onnen: "Ihmisen pitää saada nähdä taivaanranta"

Nykänen kokee, että talo tuo mukanaan valtavasti hyvää. Ympärillä oleva luonto ja sen tuomat mahdollisuudet jaksavat vielä 15 vuoden asumisen jälkeen innostaa. Vaikka polttopuiden teko ja leivinuunin lämmitys vaativat vaivaa, ei Nykänen ole katunut muuttoa yhtä hetkeä enempää.

– Minulla oli aggregaatissa tosi pieni akku, joka piti tuoda uuninpankolle lämpiämään, jotta aggregaatin saa päälle. Kun olin hirveän kylmänä talvena polvillani betonilattialla 5.30 laittamassa aggregaattia päälle, niin silloin minulle tuli sellainen olo, että tätäkö minä halusin. Sitten minä vaan hankin isomman akun.

Työt kotona ja kotitöitä

Riitta Nykäsen ammatti sopii hänen elämäntyyliinsä. Hän kutsuu itseään ympäristökasvattajaksi, sillä virallinen työnimike erikoissuunnittelija, tuntuu Nykäsestä vieraalle. Työnkuvaan kuuluu Kainuun alueella esimerkiksi luonto-opasteiden tekeminen, verkkosivujen parissa työskentelyä ja yhteistyö eri tahojen kanssa.

– Lisäksi teen yhteistyötä itärajan toiselle puolelle lähinnä Kostamuksen luonnonpuiston ja Kalevalan kansanpuiston kanssa.

Työtä Nykänen tekee kuitenkin vain kahdeksan kuukautta vuodessa. Synkimpien talvikuukausien aikana hän ei tee töitä lainkaan. Syitä tähän on kaksi. Nykänen sanoo pärjäävänsä vähemmällä rahalla, lisäksi hän mainitsee, että elämässä voi tehdä muutakin kuin olla töissä.

Talvella rasitus nousisi liikaa, kun töiden lisäksi pitäisi lämmittää taloa ja kolata lumet pihasta. Työkuukausina noin puolet työpäivistä hän tekee pirtin pöydän ääressä etänä.

– Kovalla tuiskulla avonaisen vaaran päälle lumi voi kerääntyä nopeasti, ja työssäkäynti olisi talvella hankalaa. Kun tein täysipäiväisenä töitä, välillä mietin aamulla, miten pääsen töihin, kun tie oli tukossa.

Bensa ja viini tuovat isoimman loven lompakkoon

Elämä vaaran päällä on säästäväistä ja ekologista. Suurimmat kulutuskohteet Nykäsellä ovat bensa aggregaattiin sekä Ladaan, jonka hän on nimennyt Mansikiksi.

– Bensan lisäksi toinen suurempi kulutuskohde on punaviini, Nykänen naurahtaa.

Riitta Nykänen ja Lada
Ladan Nykänen on nimennyt Mansikiksi. Mansikki kerää vuosittain kymmeniä tuhansia kilometrejä, ja tarvittaessa se on helppo huoltaa.Elisa Kinnunen / Yle

Nykäsen elämäntapa voi vaikuttaa ensisilmäyksellä erakkomaiselta ja yksinäiseltä. Asia ei kuitenkaan ole niin. Hän tapaa työssään lukuisia ihmisiä, ja hän on tärkeä jäsen Siikavaaran kyläyhteisössä. Ympärillä olevat ihmiset auttavat toisiaan tarpeen tullen. Hän ei vain kohtaa samanlaista hälinää ympärillään kun kaupungeissa asuvat ihmiset.

– Vaikka meidän syrjäseudun väki vähenee, ja paikka autioituu, niin tässä ei ole lainkaan sellaista hylkäämisen tunnetta läsnä. Kun maatalouskone pyörii pihapiirissä sesonkiaikoina ja pelto kasvaa uutta, niin ihan kulttuurin laidassa tässä ollaan.

Nykänen ei näe elämäntyyliään erikoisena. Hän uskoo, että kenties pieni retki metsään tekisi hyvää itse kullekin.

– Ei tämä kenellekään pahaa tekisi. Minä teen töitä, nukun, syön ja harrastan ja kuljeksin tuolla metsässä. Aivan kuten suurin osa kainuulaisista tekee. Ehkä tämä valtioverkon puuttuminen on se suurin erottava tekijä.

Mitkä ovat sinun vinkkisi omavaraisuuteen? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue seuraavaksi:

Lasse Nordlund on elänyt 30 vuotta omavaraisena keskellä metsää ja tehnyt kengätkin itse: "Isoin pala on pysyä henkisesti tasapainossa"

Japanilais-suomalainen perhe rakentaa unelmien ekoelämää lappilaiselle pikkukylälle – tuulivoimala ja villiruoka takaavat omavaraisuuden