Roope Lipastin kolumni: Kesäkirjeitä teiniperheestä

Lol! Emt! Koettakaa kestää, koulut alkavat kohta, kirjoittaa kirjailija Roope Lipasti.

Teini-ikäisten vanhemmuus
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Rakas jääkaapinkorjaaja,

Lähestyn Sinua asiassa, joka saattaa kuulostaa oudolta ja sellaiselta, jota ei ehkä jääkaapinkorjauskoulussa juuri käsitelty. Toivon kuitenkin, että pystyt auttamaan.

Ongelma on tämä: Jääkaappimme syö kaiken ruuan, minkä sinne ostan. Tyypillisesti se menee niin, että käyn kaupassa ja ostan normaalin määrän elintarvikkeita eli 7-10 kassillista. Listaan sinulle ruoat, jos sillä on vaikka vaikutusta tuohon ongelmaan.

Ruokakasseissa on noin kuution verran eineksiä, monta vaaleaa leipää, 10 kg jauhelihaa, 15 purkkia rahkaa, mehuja, 50 litraa kokista, kinkkua, juustoa, sipsejä (monta pussia), croissantteja, munkkeja, tortilla-aineksia, makaronia, lisää makaronia sekä yksi porkkana, koska tunnen vastuuni vanhempana, joka huolehtii jälkikasvunsa ruokavalion monipuolisuudesta.

Kotona kannan ruokakassit keittiöön ja lastaan ne jääkaappiin – no osa menee tavalliseen ruokakaappiin ja ne pakastepizzat, joita on yleensä metrin pino, menevät tietenkin pakkaseen. Tämän jälkeen riisun takkini ja katsahdan ikkunasta ulos, minkä jälkeen palaan keittiöön, jossa lapsi kysyy, miksei meillä oo mitään syötävää ja röyhtäisee.

Tämän jälkeen ryhdyn marmattamaan, että onhan siellä vaikka mitä, kun juuri kävin kaupassa. Sanojeni vakuudeksi astelen jääkaapille näyttääkseni oikein kädestä pitäen, mitä kaikkea jääkaappi pitää uumenissaan. Siinä vaiheessa huomaan, että lapsi on oikeassa ja kaikki ruoka on kadonnut. Tai se porkkana ei ole.

Kiltti jääkaapinkorjaaja, tee jotain, olen epätoivoinen.

Ystävällisin terveisin, teini-ikäisen vanhempi.

Parahin teini-ikäisen vanhempi,

Et tarkentanut, minkälainen jääkaappi on kyseessä, joten aivan varmaksi en osaa sanoa, mistä ongelma johtuu. Toisinaan on niin, että ongelma muuttaa itsekseen pois, kun odottaa muutaman vuoden.

Ystävällisin terveisin, jääkaapinkorjaaja.

Rakas paranormaalien ilmiöiden tutkija,

Tarvitsen apuanne pikimmiten, sillä meillä kummittelee. Kummittelu alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun menen nukkumaan. Ovet paukkuvat, kuuluu jalkojen töminää, ulko-ovi käy ja usein keittiöistä kaikuu jauhelihan paiston ääni, vaikka on sysiyö. En uskalla mennä katsomaan, koska se on niin outoa.

Aamulla todistusaineisto joka tapauksessa on pöydällä: neljäkin lautasta ruuantähteineen, vaikkei meillä asu aikuisten lisäksi kuin yksi nuori. Aaveet ovat jättäneet poikkeuksetta voin ja muut ruoka-aineet pöydälle. Sinänsä se voi olla viisasta, sillä jääkaapissammekin kummittelee.

Eikä tässä vielä kaikki. Nuoremme on kadonnut. Aamulla kun heräämme, häntä ei näy missään. Jossain vaiheessa päivää saattaa kuulua yläkerrasta, kun joku vetää vessan, mutta sitten on jälleen hiljaista. Jos kutsumme häntä syömään iltapäivällä, huoneesta kuuluu ”joojoo”, mutta kukaan ei ilmesty ruokapöytään.

Onkohan lapsemme muuttunut näkymättömäksi ja jos on, mihin hän tarvitsee jälleen uuden hupparin, kun on vieläpä sanonut, ettei kaipaa meiltä mitään?

Ystävällisin terveisin, teini-ikäisen vanhempi.

Parahin teini-ikäisen vanhempi,

Ongelmanne kuulostavat hyvin tyypilliseltä ”kirottu talo” -tapaukselta. Se tarkoittaa, että kotinne ovat vallanneet henget, jotka ovat sitä mieltä, että te olette ääliöitä, niin kuin luultavasti olettekin. Asialle ei voi mitään, mutta se menee ohi muutamassa vuodessa. Kehotan seuraamaan tilannetta sopivan etäisyyden päästä ja huolehtimaan, että makaroni ei lopu ja huppareita piisaa. Talon myymistä en suosittele, sillä sukuelinten nimet, jotka lentelevät talonne ilmatilassa, saattavat aiheuttaa ostajissa reklamaatiohalun.

Ystävällisin terveisin, paranormaalien ilmiöiden tutkija.

Rakas logopedi,

Lapsemme kielellinen kehitys on taantunut hälyttävästi. Voi olla, että se tapahtui jo jokin aika sitten, vaikea sanoa, koska yleensä olemme aina töissä, mutta nyt kesälomalla huomasimme asian.

Nuori käyttää lähes pelkästään elliptisiä lauseita, yleensä yhden sanan mittaisia. Mikä pahinta, ne ovat sellaisia kuin ”Ymph.” ”E!” ”Joojookoht” sekä ”Ärgh”. Tosin yhtenä iltana ilahduimme, kun hän sanoi kokonaisen lauseen: ”V***u te ootte tyhmiä”.

Kielen taantumiseen kuuluu myös selkeää kognitiivista regressiota. Nuori ei esimerkiksi muista, missä on ollut edellisenä iltana tai yönä, eikä tiedä, mitä aikoo tehdä viikonloppuna. Hän ei myöskään tunnista, kenen kanssa on ollut liikkeellä: ”Emmä tiijä, ketä siellä oli”.

Pahoittelen, että häiritsen kesälomaanne, mutta kyse on hätätilanteesta, auttakaa!

Ystävällisin terveisin, teini-ikäisen vanhempi.

Parahin teini-ikäisen vanhempi,

Lol! Emt! Koeta kestää! Koulut alkaa kohta, älä ragee, krebaa, niin et feilaa!

Ystävällisin terveisin, logopedi.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka on vasta lapsiensa myötä oppinut suomi-teini -sanakirjasta, että…

Lol = Siis vähänkö mua naurattaa!

Emt = Em´mää vaan tiijä.

relaa = jotain, mitä nuori tekee (ottaa rennosti)

ragee = kaikki, mitä vanhempi tekee (raivoaa)

krebaa = jotain, mitä vanhempi ei osaa (juhlia)

feilaa = jokainen vanhemman tuhoon tuomittu yritys saada nuori tekemään mitään (epäonnistuu).

Aiheesta voi keskustella 31.7. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Roope Lipastin kolumni: Lukemista voi treenata siinä missä jalkapalloa tai pianon soittoa

Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää