Kuun tulevaisuus on kaupallinen – kultaa, platinaa ja saasteetonta energiaa tuhansiksi vuosiksi

Valtiot ovat tarkkoja avaruusbudjeteistaan, mutta yksityiset yritykset tuskin säästelevät kuluissa, kun Kuun huiman arvokkaat mineraalit tulevat käden ulottuville.

tiede
Kaivuukoneita Kuun pinnalla.
Nasan näkemys tulevaisuuden kaivoksesta Kuussa. Nasa

Kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush linjasi maalleen uuden avaruusstrategian vuonna 2004, viimeisestä Apollo-lennosta oli yli kolme vuosikymmentä. Yhdysvaltain oli aika palata Kuuhun, Bush ilmoitti.

Miehitetty lento piti tehdä viimeistään vuonna 2020, mutta kävi kuten monimutkaisille ja kalliille avaruusohjelmille tapaa käydä: tavoite hivuttautui eteenpäin.

Vielä tämän vuoden alussa Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan kaavailuissa oli vuosi 2028, mutta keväällä varapresidentti Mike Pence yllätti aikaistamalla takarajan vuoteen 2024.

Nasa pystyy ottamaan haasteen vastaan, vakuutti Nasan johtaja Jim Bridenstine.

Hän lisäsi, että tällä kertaa tehdään toisin kuin Apollojen ja kylmän sodan aikaan: Kuussa ei vain käväistä, vaan sinne jäädään olemaan, ja hankkeeseen kutsutaan kumppaneita.

Avaruus houkuttelee suuriin sanoihin

Varapresidentti näytti puhuvan presidentti Donald Trumpin suulla. Toukokuussa Trump itsekin twiittasi, että hänen hallintonsa aikana Yhdysvallat palaa Kuuhun ja jatkaa sitten Marsiin.

"Palaamme Avaruuteen ISOLLA TAVALLA!" Trump julisti ja lupasi sitä varten ensi vuoden budjettiehdotukseensa Nasalle 1,6 miljardia dollaria lisärahoitusta.

Vain kuukausi myöhemmin hän kuitenkin näytti pyörtävän tukensa twiittaamalla, ettei avaruustutkimuksen vaatimia isoja rahoja pidä satsata Kuuhun vaan suoraan Mars-matkaan. Johan siellä Kuussa on käyty, Trump sanoi.

Hän ei ole ainoa, joka on sitä mieltä, että Kuu on jo tutkittu, suotta sinne enää ihmisiä lähetetään. Avaruustutkimukseen pitkällisesti perehtyneellä tiedetoimittajalla Jari Mäkisellä on vasta-argumentti.

– Astronautit laskeutuivat vain muutamiin kohtiin Kuun pinnalla ja kävivät nopeasti tonkimassa sitä. Kuinka paljon maapallosta voisi tietää, jos tänne laskeuduttaisiin vain kuuteen paikkaan ja katseltaisiin siinä vähän ympärilleen?

Miltä Kuussa käveleminen todella tuntuu? Sen tietää enää neljä ihmistä: Buzz Aldrin (89), David Scott (87), Charles Duke (83) ja Harrison Schmitt (84).

Mäkinen kertoo, että Apollo-ohjelman jälkeen Yhdysvaltain kaikilla presidenteillä on ollut avaruuden suhteen suuria suunnitelmia.

– Jokainen presidentti on pitänyt ison puheen, jossa hän on määritellyt jonkin hienon päämäärän, mutta se on lössähtänyt, koska rahaa ei ole löytynyt.

Sama lienee takana Trumpinkin mielenmuutoksissa.

Mäkinen kertoo, että huhupuheiden mukaan Trump kysyi heti valtaan tultuaan, paljonko maksaa lähettää astronautit Marsiin. Hän halusi sen tapahtuvan hänen presidenttikaudellaan.

– Nasasta sanottiin, ettei se onnistu niin nopeasti, vaikka olisi kunka paljon rahaa käytössä, Mäkinen kertoo.

Jos Trump valitaan toiselle presidenttikaudelle, se kestää tammikuuhun 2025. Hänellä on siis jonkinlaiset mahdollisuudet jäädä aikakirjoihin miehenä, joka lähetti ihmisen Kuuhun, vaikka Mars-matka ei käykään vielä päinsä.

Viimeinen sana Nasan rahoituksessa on kongressilla. Kaukana ovat ajat, jolloin presidentti John F. Kennedy sai Apollo-ohjelman vaatimat isot rahat kongressin molemmilta kamareilta vain korostamalla, että miehitetyt kuulennot alleviivaavat Yhdysvaltojen suurvalta-asemaa.

Luonnollisen kokoinen kopio kuumoduulista, kahdesta astronautista ja Yhdysvaltain lipusta teatterin edustalla.
Apollo 11:n 50-vuotisjuhlaa on vietetty Yhdysvalloissa monilla tavoin. Tässä kuumatkaan eläydytään Cape Canaverelissa Floridassa.Christobal Herrera / EPA-EFE

Kuu sopii Mars-matkojen kenttäkokeisiin

Edustajanhuoneelta ei viime kuussa liiennyt niitä 1,6 lisämiljardia, jotka Trump pani keväällä budjettiinsa Nasan nykyiselle kuu- ja Mars-ohjelmalle Artemisille. Senaatti ei ole vielä sanonut sanaansa.

Artemisin toteuttamiseksi Nasan kaavailemalla tavalla summan pitäisi olla ainakin nelinkertainen useiden vuosien ajan.

Uudet kuulennot voisivat saada kukkarot avautumaan ennen muuta kahdesta syystä: Niistä saadaan tietoa ja kokemusta Mars-lentoja varten. Toisaalta Kuussa on roimasti kaupallista potentiaalia. Siitä lisää myöhemmin tässä jutussa.

Kuuhun ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä matka. Maan ja Marsin väliseen etäisyyteen välimatkaa ei kannata verratakaan. Mikä merkitys Kuulla siis on sillanpääasemana lennolla Marsiin?

Kuu on tarpeeksi lähellä ja kyllin kaukana. Se on sekä helppo että haastava kohde. 

Suurin merkitys on ehdottomasti se, että Kuun avulla voidaan testata tekniikkaa, jota voidaan käyttää myös Marsissa. Periaatteessa ne laitteet, jotka toimivat Kuussa, toimivat myös Marsissa, vastaa Jari Mäkinen.

– Voi olla, että Kuusta on jopa pikkuisen hankalampi lähteä Marsiin kuin suoraan tästä maapallon ympäriltä. Ihan ratadynamiikan takia Kuuhun tuskin kannattaisi mennä.

Etuja kuitenkin on, kunhan Kuuta kiertämään saadaan avaruusasema.

– On hyvin todennäköistä, ettei Mars-lento tapahdu samalla tavalla kuin Apollot aikoinaan – niin että raketti nousee avaruuteen ja siitä jatketaan suoraan kohti Marsia. Todennäköisesti alus kootaan palasista avaruudessa, Mäkinen ennakoi.

Osat kannattanee testata laskeutumalla Kuun pinnalla ja tulemalla takaisin asemalla, jotta tiedetään, että ne varmasti toimivat, hän lisää.

– Kuuasemalla voidaan myös tehdä simuloitu lento, joka kestää sen puolitoista vuotta, jonka Mars-lento todennäköisesti tulisi kestämään. Voitaisiin nähdä, tuleeko sinä aikana todennäköisesti suuria ongelmia, ja jos tulee, miten niihin voidaan vaikuttaa.

Avaruusalus ja sen ison aurinkopaneelisiivet, taustalla Kuu, kaukana avaruudessa Maa.
Taitelijan näkemys Gateway-asemasta kiertämässä Kuuta. Asemasta aiotaan paljon pienempää kuin Maata kiertävästä ISS:stä. Nasa

Myös miehistöjä on testattava

Yksi tärkeä puoli on psykologia. Lento Marsiin ei ole pelkästään sitä, että tekniikka toimii hyvin, vaan ihmistenkin täytyy toimia, Jari Mäkinen sanoo.

– Toistaiseksi on aika vaikea ymmärtää, mikä on se psykologinen fiilis siinä, että maapallo näkyy vain tähtenä taivaalla, ja tiedät, että jos ongelmia tulee, et pysty palaamaan saman tien. Paluumatka kestää vähimmillään kuusi kuukautta.

Mäkinen muistelee Moskovassa tehtyä koetta, jossa kuusi ihmistä asui "Mars-aluksessa" puolitoista vuotta eristettyinä ulkomaailmasta. Siten tutkittiin, millaisista ihmisistä syntyy paras yhdistelmä miehistöksi. Osa oli rauhallisia ja toiset vähän vilkkaampia.

– ”Marsiin mennessä” he tekivät pieniä videoita ja olivat aktiivisia, mutta kun he olivat tehneet simuloidun laskeutumisen Marsiin, paluumatka oli vain odottelua. Se osoittautui haastavimmaksi. Miehistön ekstrovertein jäsen, joka oli ollut menomatkalla todella hyvä tyyppi, masentui aika lailla ja todennäköisesti joutui turvautumaan lääkkeiden apuun.

Etukäteen voidaan ennustaa, että todennäköisesti jotakin tällaista tapahtuu, mutta on toinen asia testata sitä konkreettisesti, Mäkinen tuumii.

Kaksi Nasan univormuihin pukeutunutta  miestä kasvokkain.
Kaksosveljekset Scott ja Mark Kelly tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia avaruudessa oleskelun vaikutuksia ihmiseen.Robert Markowitz / Nasa

Edelleen on paljon selvitettävää myös siinä, millä tavoin pitkä oleskelu avaruudessa vaikuttaa ihmisiin fyysisesti, vaikka tietoa jo on Kansainväliseltä avaruusasemalta.

Loppukeväällä kerrottiin erityisen mielenkiintoisista kokeista, joihin osallistuivat yhdysvaltalaiset astronauttiveljekset Scott ja Mark Kelly.

Identtisistä kaksosista Scott oli Kansainvälisellä avaruusasemalla lähes vuoden vuosina 2015–2016. Markin ura avaruussukkulalentäjänä päättyi sukkulaohjelman loppuessa vuonna 2011.

Science-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) ilmestyneessä laajassa tutkimuksessa selvitettiin, oliko miesten fysiologiaan, henkisiin toimintoihin ja geeneihin koitunut eroja Scottin pitkähköstä oleskelusta avaruudessa.

Tulosten mukaan se oli muun muassa ajanut immuunijärjestelmän ylikierroksille ja heikentänyt hieman muistia ja ajattelukykyä. Muutosten mahdollisesta pitkäaikaisuudesta tutkijat eivät vielä ole valmiit sanomaan mitään.

Luut ja lihakset heikentyvät avaruudessa

Kun ihminen lentää avaruuteen, se vaatii elimistöltä jo lyhyellä matkalla sopeutumista. Myös paluun jälkeen tarvitaan aktiivista kuntoutumista.

Kanadan avaruushallinnon (siirryt toiseen palveluun) tutkimusten mukaan luiden tiheydestä, enimmäkseen jaloista, katoaa avaruudessa prosentti tai pari kuussa.

Myös lihasmassan ja -voiman katoaminen koskee ennen muuta jalkoja. Nasan (siirryt toiseen palveluun) mukaan lihasmassasta häviää jo noin viikon matkalla viidennes. Kuntoilu lennon aikana hidastaa katoa mutta ei pysäytä sitä.

Painottomuus aiheuttaa muutoksia on myös verenkierrossa ja silmissä. Nasan rahoittaman tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan melkein nejänneksellä lyhyen avaruusmatkan tehneistä astronauteista on näköongelmia. Pitkän matkan jälkeen niitä on lähes joka toisella. Joillakuilla ne kestävät vuosia.

– Marsissa pitää pystyä toimimaan heti laskeutumisen jälkeen. Näitä juttuja on kiinnostavaa tutkia Kuussa. Kuuasemalla voidaan olla kuukausia ja sitten laskeutua Kuun pinnalle ja katsoa, miten siellä oleminen onnistuu, Jari Mäkinen sanoo.

Täysin realistinen testi ei ole, sillä Kuun painovoima on pienempi kuin Marsin, mutta parempi kuitenkin kuin ei mitään, hän lisää.

Nasan työntekijät kantavat vilkuttavan astronautin istuintia.
Nasan astronautti Anne McClain sai apua palatessaan viime kuussa avaruusaseman painottomuudesta Maahan Venäjän Sojuz-aluksen kapselilla.Aleksandr Nemenov / EPA-EFE

Kuussa voi katsoa Maan lapsuuteen

Ensimmäisenä Marsiin yltävä valtio saa siitä totta kai ison suurvaltasulan hattuunsa, kuten Yhdysvallat Kuuhun laskeutumisesta 50 vuotta sitten. Siksi rahoittaminen kiinnostanee valtioita.

Kuututkimuksella on kuitenkin myös ikioma tieteellinen arvonsa.

Kuusta tekee tieteelle erityisen mielenkiintoisen se, että sieltä puuttuvat geologiset voimat sekä veden ja tuulten aiheuttama eroosio, jotka ovat mullistaneet Maata perusteellisesti.

Asteroidien ja komeettojen pommituksen jäljet ovat pyyhkiytyneet täältä lähes täysin, ja muutenkin Maan pinta kertoo hyvin vähän jos mitään planeettamme lapsuudesta. Kuututkimuksen avulla sinne on mahdollista kurkistaa.

Kuuperänäytteiden kemiallinen analyysi voi antaa vihjeitä jopa siihen suureen kysymykseen, miten elämä on saanut alkunsa.

"Tulimme tänne saakka tutkiaksemme Kuuta, ja tärkein asia on, että löysimme Maan."

Apollo-astronautti Bill Anders, joka oli ensimmäisessä Kuun kiertäneessä miehistössä vuonna 1968.

Entä kansalaisten kiinnostus uusiin kuumatkoihin? Uutistoimisto AP selvitti vastikään kyselytutkimuksella (siirryt toiseen palveluun), mitä yhdysvaltalaiset pitävät maansa avaruustutkimuksen tärkeimpinä tavoitteina.

Selvästi useampi vastaaja lähettäisi astronautteja Marsiin kuin Kuuhun, mutta eniten vastaajissa oli niitä, jotka eivät satsaisi miehitettyihin lentoihin lainkaan.

Nasa voi kuitenkin myös henkäistä helpotuksesta: 60 prosenttia oli sitä mieltä, että kaikkiaan avaruustutkimus on hintansa arvoista.

Selvästi tärkeimmäksi tutkimukseksi valittiin sellainen, joka tähtää maapallon suojelemiseen asteroidien törmäyksiltä. Vain yksi kymmenestä vastaajasta ei pitänyt sitä edes jokseenkin tärkeänä.

Kuulentoihin kehitettävää tekniikkaa voidaan käyttää myös tuohon tarkoitukseen, sanoo Jari Mäkinen.

– Kaikki uusi tekniikka, jolla pystytään nykyistä kätevämmin lentämään matalalta kiertoradalta korkeammalle ja planeettojen väliseen avaruuteen, auttaa myös kyvyssä torjua kosmisia uhkia. Sekin on tärkeää.

Kaupallisista kumppaneista on tullut tärkeitä

Vaikka Nasa onnistuisi saamaan kongressilta riittävästi rahaa Artemis-ohjelmaansa, miehitetyn kuulennon onnistuminen alle viiden vuoden päästä on iso haaste.

Videolla lento on jo tehty, mutta todellisuudessa kantoraketti on kesken ja Orion-alus samoin. Laskeutuja puuttuu täysin.

Piirroskuva Orionista.
Kuu- ja Mars-alukseksi suunnitellussa Orionissa on tilaa enimmillään kuudelle astronautille. Twitter-videosta voit katsoa, millaiseksi Nasa kaavailee Orionin lähdön.Nasa

Kaupalliset kumppanit ovat olennaisia Artemisin onnistumiselle.

Nasa ilmoitti loppukeväällä solmineensa kolmen yrityksen kanssa sopimuksen useista miehittämättömistä tutkimusmatkoista Kuuhun. Yksi yrityksistä aikoo lennättää Nasan instrumentteja Sateiden meren laavatasangolle jo vuoden päästä.

Instrumenttien joukossa on laite sen mittaamiseen, millaiselle määrälle kosmista säteilyä astronautit altistuisivat. Nasan toiveissa on, että kaupallisilla lennoilla löytyvät parhaat laskeutumispaikat ihmisille.

Samaan aikaan Nasa itse keskittyy tekemään Orion-alusta ja SLS-kantorakettia, josta olisi nostamaan Orion matkalleen Kuuhun. Molemmissa on ollut viivästyksiä.

Rahoituksen puuttuminen koskee ennen kaikkea Trumpin ja Pencen suunnitelmaa Kuuhun laskeutumisesta, kertoo Jari Mäkinen.

– Nyt suunnitteilla olevat lennot ovat saaneet rahoituksen. Ne ovat sen puolesta ok, mutta niissä on teknisiä ongelmia, jotka johtuvat osittain siitä, että rahaa ei ole ollut alun perin tarpeeksi.

Esa hahmottelee kuukylää

Nasan visiossa Kuuta alkaa kiertää avaruusasema, Lunar Gateway.

– Siitä on tehty kansainvälisiä sopimuksia yhteistyömaiden kanssa. Kun Orion pääsee liikenteeseen, sillä tehdään pari koelentoa, jonka jälkeen aletaan vähitellen rakentaa pientä asemaa, Mäkinen kertoo.

Aluksi Gateway toimisi kuten Maata kiertävä ISS; Kuuhun sieltä ei vielä laskeuduttaisi. Vasta myöhemmin sen on määrä toimia näppäränä tukikohtana laskeuduttaessa Kuuhun ja lopulta Mars-lennoille.

– Kun toukokuussa ilmoitettiin, että Nasa on tilannut ensimmäiset osat asemaa varten, monet luulivat, että ”nyt Trump on pistänyt ison vaihteen päälle, ja heti tilataan kuuaseman osia”. Se on kuitenkin ihan eri juttu, ja siihen on työt tehty jo aikaisemmin, Mäkinen sanoo.

Useita kumpumaisia rakennuksia, joita yhdistävät käytävät. Taustalla Kuun kaareva pinta ja avaruudessa maapallo.
Tällaiseksi Euroopan avaruusjärjestö näkee tulevaisuuden kuukylän. ESA/Foster + Partners

Uutisissa on puhuttu myös Kuuhun rakennettavista asemista. Kiinalla on sellaisia suunnitelmia, ja Euroopan avaruusjärjestöllä Esalla on tulevaisuuden konseptiajatuksena kuukylä

– Kun kuuasemia joskus ruvetaan tekemään, ne kannattaa laittaa lähelle toisiaan, jotta ne pystyvät antamaan toisilleen apua. Sen suhteen on tehty alustavia töitä, mutta se on tulevaisuuden askel, Mäkinen kertoo.

Kiina teki vuodenvaihteessa historiaa

Ellei Yhdysvaltain kunnianhimoinen suunnitelma lähivuosien kuumatkasta onnistu, Kiinan Kuun jumalattaren Chang'en mukaan nimetty kuuohjelma saattaa hyvinkin ehtiä ensin.

Kiina oli kolmas valtio, joka onnistui tekemään pehmeän laskun Kuuhun, ja tämän vuoden tammikuussa Chang'e 4 laskeutui ihmiskunnan ensimmäisenä aluksena tutkimaan sitä Kuun puolikasta, joka ei koskaan näy Maahan.

– Kiina ajattelee, että taikonautit voisivat laskeutua Kuuhun vuoden 2030 paikkeilla. Nykyisellä vauhdilla se varmaankin on mahdollista, uskoo Jari Mäkinen.

Hänen mukaansa Kiina ottanee tänä vuonna käyttöön seuraavan avaruusasemansa ja hyvin todennäköisesti tekee taas miehitetyn avaruuslennon.

– Kiinalla on ollut yksi lento kolmessa vuodessa. Se on ollut varsin hidasta. Nyt on ollut pieni tauko, koska Kiina on ottamassa käyttöön uuden aluksen ja sen seuraava avaruusasema on isompi kuin aiemmat.

Valmistelut aseman rakentamiseksi myös Kuun pinnalle ovat käynnissä. Kiina tutkii laskeutujillaan hyviä asemapaikkoja ja testaa tekniikkaansa.

Pieni virhe pudotti Israelin laskeutujan

Neljäntenä kansakuntana pehmeässä laskussa saattaa onnistua Intia. Sen tähtäimessä on Kuun etelänapa, jonne ei ole ennen laskeuduttu.

Chandrayaan-2-alus yritti lähteä matkaan viime viikonloppuna mutta viime hetken tekninen ongelma esti kantoraketin laukaisun. Uusi yritys aiotaan tehdä jo ensi viikolla.

Pieni israelilainen Beresheet-luotain pääsi varsin lähelle Kuun pintaa kolme kuukautta sitten mutta päämoottori sammui kriittisellä hetkellä. Israelilaiset ovat jo ilmoittaneet yrittävänsä uudelleen.

– Laskeutuminen Kuuhun on periaatteessa hyvin helppoa mutta käytännössä hieman hankalaa. Israelilaislaskeutuja osoitti juuri sen. Hyvin pieni virhe saattaa koitua kohtalokkaaksi, sanoo Jari Mäkinen.

Kisaamalla Kuuhun

Beresheetin kehittelijät osallistuivat opiskelijaryhmille tarkoitettuun Googlen Lunar XPRIZE -kisaan. Ryhmiä haastettiin tekemään laite, joka laskeutuu Kuun pinnalle, lähettää joitakin kuvia ja liikkuu vähän matkaa.

Alkuperäinen kilpailu lopetettiin, koska kisaan ilmoittautuneet ryhmät eivät saaneet tehtyä laitteitaan ajoissa. Pulmana oli rahoitus, joka olisi pitänyt hankkia itse.

Sittemmin kisaa on muutettu.

– Kilpailemassa on nyt muutama yhdysvaltalainen tiimi, nämä israelilaiset ja jo aika pitkälle päässyt saksalainen PTScientists. Se aikoo laskeutua Kuuhun ensi vuonna. Tällä hetkellä neuvotellaan, tulisiko mukaan suomalainen mittalaite, Mäkinen kertoo.

Onnistuisiko alus suomalaisilta?

Saksalaisluotaimeen mahdollisesti tuleva laite on Aalto-yliopistossa tehty magneettikenttämittari. Onnistuisiko myös satelliitteja tehneeltä Aallolta oma kuuluotainkin?

Aallossa on jo niin paljon tietotaitoa, että rahoituksen järjestyessä kuulaskeutujan tekeminen tuskin olisi sille ongelma, Mäkinen arvioi.

– Raha on tällä hetkellä suurin juttu. Jos sinulla on kymmenen miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa, minä voin järjestää sinulle laskeutujan, lennon Kuuhun, Mäkinen lupaa.

PTScientistsiä rahoittavat suurella osuudella yritykset Vodafone ja Audi, ja tiimissä on myös Redbull.

– Tilanne alkaa olla sellainen, että mainoshyötyjä haluavien yhtiöiden kannattaa laittaa rahaa johonkin tällaiseen pelkän tv:n mainosbudjetin sijaan. Sellainen maksaa helposti kymmeniä miljoonia. Tällä saa isot otsikot ja paljon goodwilliä.

Suhteellisen edullinen hinta perustuu uuteen avaruustekniikkaan, jossa voidaan käyttää melko tavallisia standardiosia, ja kun mukana ei ole astronautteja, voidaan ottaa vähän riskejäkin, Mäkinen sanoo.

– Koska ne tehdään edullisesti, voi tietysti olla, etteivät ne toimi yhtä hyvin kuin vanhat laitteet. Toisaalta, mitä sitten! Jos ei toimi, on helppo lähettää uusi.

Siksi Nasa on tilannut yksityisiltä yrityksiltä useita laskeutujia, jotka pohjustavat tulevia lentoja, ja myös Esa on tilaamassa PTScientistsiltä oman lennon tutkimuslaitteiden viemiseksi Kuuhun, Mäkinen kertoo.

Kuussa on aarteita

Yksi asia Kuuhun vetää varmasti: siellä on mineraaleja, myös yttriumia, terbiumia ja muita harvinaisia maametalleja elektroniikkateollisuuden tarpeisiin. Jo tällä hetkellä niiden hakeminen sieltä voisi olla kannattavaa, sanoo Jari Mäkinen.

Sellainen varmasti on mielessä yksityisyrityksillä, joista monet ovat viime vuosina päässeet pitkälle avaruusteknologiassa. Tienata ei aiotakaan vain viemällä riittävän rikkaita turisteja avaruuslennoilla.

ISS:stä kohti Maata otetussa kuvassa keskellä Sojuz-alus.
Madagaskarin yllä vuoden 2016 keväällä lentänyt ISS odotti SpaceX-yhtiön Dragon-rahtialuksen telakoitumista venäläisen Sojuzin rinnalle. Tim Peake / EPA / Esa / Nasa

Mäkinen arvelee, että yksityiseltä puolelta voi hyvinkin olla tulossa musta hevonen.

– Rahaahan maailmassa on vaikka kuinka paljon. Heti kun on olemassa kaupallinen intressi Kuun pinnalle menemiseen ja sen hyödyntämiseen, niin kyllähän alusten ja laitteiden kehittämiseen löytyy miljardeja saman tien.

Kuun maametallit, kulta ja platina houkuttelevat, mutta eniten saattaa kiinnostaa helium-3, tulevaisuuden fuusioreaktorien saasteeton polttoaine. Kuussa arvioidaan olevan sitä kylliksi tuottamaan ihmiskunnalle energiaa 10 000 vuotta.

Kaikkea Kuun suomaa ei kannata tuoda suoraan maapallolle, vaan sitä voitaisiin jalostaa tehtaissa Kuun pinnalla tai avaruudessa. Halpaa energiaa on tarjolla suoraan Auringosta.

– Sellainen saattaa mennä eteenpäin aika nopeastikin, koska kaupallinen puoli toimii eri pelisäännöillä kuin avaruusvirastot, sanoo Jari Mäkinen.

Jos esimerkiksi SpaceX:n uusi Starship-alus tulee ajatellusti liikenteeseen, jo vuonna 2021 tai 2022, se mullistaa Mäkisen mukaan koko alan.

–Jos Starship toimii, kuten on suunniteltu, se pystyy viemään Kuuta kiertävälle radalle paljon ihmisiä ja tavaraa, kuten esimerkiksi kaupallisen laskeutujan, joka alkaa perustaa kaivosta Kuun pinnalle.

Kuuta on lupa hyödyntää mutta ei omistaa

Mäkinen vertaa Kuun kaupallisen hyödyntämisen pelisääntöjä kalavarantojen käyttöön kansainvälisillä merialueille. Kuusta ei voi julistaa alueita omiksi ja aidata niitä, mutta vaikkapa mineraaleja saa ottaa.

Kansanvälisiä sopimuksia on kaksi, ulkoavaruussopimus vuodelta 1967 ja kuusopimus vuodelta 1979 (siirryt toiseen palveluun).

Ulkoavaruussopimuksen mukaan Kuun ja muiden taivaankappaleiden tutkimuksen on hyödytettävä kaikkia maita ja koko ihmiskuntaa.

Myös kuusopimuksen mukaan Kuun ja muiden taivaankappaleiden luonnonvarat ovat ihmiskunnan yhteisiä ja niiden käytöstä on sovittava kansanvälisesti, kun hyödyntämisestä tulee mahdollista.

Ulkoavaruusopimus on ratifioitu varsin yleisesti, mutta kuusopimuksen on ottanut omaan lainsäädäntöönsä vain 11 valtiota. Joukosta puuuttuvat niin Yhdysvallat ja Venäjä kuin Kiinakin.

Sitä paitsi Yhdysvalloilla tällä vuosikymmenellä säädetty laki, joka antaa kansalaisille oikeuden luonnonvaroihin, jotka he pystyvät kaivamaan asteroideista. Kuuta laissa ei mainita – vielä?

Kuu on myös tunteiden tulkki

Apollo 11:n laskeutuminen Kuuhun 50 vuotta sitten muutti ehkä monien tapaa katsella kiertolaistamme. Samoin saattaa vaikuttaa tieto siitä, että Kuuta jyrsivät ehkä pian kaivinkoneet.

Silti Kuu herättää edelleen myös lämpimiä ja perin romanttisiakin tunteita.

Kirkas kuu yönsinisellä taivaalla rantapuun takana.
Hopeinen kuu loi järvelle siltaa Pielisellä viime elokuussaIsmo Pekkarinen / AOP

Kun Ylen Radio Suomi kysyi suomalaisilta, mikä on kaikkien aikojen iskelmä, ykköseksi valittiin Hopeinen kuu ja kymmenenneksi Täysikuu. Kymmenen kärjessä ei ollut muita taivaankappaleita.

Täysikuu, sä ihme olet öisen taivahan, runoillaan yhdessä iskelmässä. Toisessa Kuu tuijottaa jäisesti kaamosyön kulkijaa, ja yhdessä oopperakirjallisuuden rakastetuimmista aarioista (siirryt toiseen palveluun) vedenneito Rusalka pyytää Kuuta lemmenkuriirikseen.

Aurinko on elämän antaja, mutta Kuu nähdään usein inhimillisenä.

"Kuu, sinä matkustat ympäri maailmaa ja näet sisälle koteihin. Kuu, pysähdy hetkeksi ja kerro, missä rakkaani on."

"Kuu taivaan syvyydessä" -aaria Antonín Dvořákin oopperasta Rusalka.

Mitä ajattelee avaruuteen erikoistunut tiedetoimittaja täysikuuta katsoessaan? Ainako vain teknisiä ja tieteellisiä asioita?

– Olen alun perin tähtitieteilijä, joten Kuussa näen Maan luontaisen seuralaisen, joka todennäköisesti on syntynyt ison taivaankappaleen ja maapallon törmäyksestä, vastaa Jari Mäkinen.

Kuun kraatterit muistuttavat häntä aurinkokunnan historiasta ja siitä, että periaatteessa Kuussa on vettä ammoisista komeetoista, jos esimerkiksi etelänavalta pystyttäisiin saamaan näytteitä.

Mäkinenkin kuitenkin pitää Kuuta myös puhtaasti kauniina, ja eteläisellä pallonpuoliskolla hän kertoo ajatelleensa, että onpa hauskaa, kun Kuu on nurin päin.

– Kunnes muistin, että itsehän sitä ylösalaisin onkin, ja tuli mieleen, että täällä sitä ollaan vain pienen pallon pinnalla.

Apollo 11:n kuumatkan 50-vuotisjuhlan artikkelisarjassa myös:

Lue: Kuussa on yli 180 000 kiloa ihmisten romua ja pieniä inhimillisiä muistoja

Pakkaskuivattua kanaa ja haaleaa kahvia – Näin Apollo 11:n syötiin ja juotiin

Astronautit varautuivat kuolemaan, presidentti Nixonilla oli muistopuhe valmiina

Seuraava jalanjälki Kuussa voi olla kiinalaisesta kengästä

Kuuntele: Podcast-sarja He valloittivat Kuun

Katsele: Areena-sarja Historia: Kuun valloittajat