Autoitko ihmistä hädässä ja jäit miettimään, miten hänelle kävi? Et todennäköisesti saa koskaan tietää, mutta auta ensi kerrallakin

Ensihoidon ammattilaiset toivovat, että yhä useampi olisi valmis myös maallikkoelvytykseen. Monen kynnys on silti korkea.

auttaminen
Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomiehet näyttävät lavastetussa tilanteessa, miten auttaja kokeilee uhrin pulssia.
Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomiehet näyttävät lavastetussa tilanteessa, miten auttaja kokeilee uhrin pulssia.Tenho Tornberg / Yle

Onnettomuuden sattuessa moni menee apuun. Eivät kaikki, sillä esimerkiksi mantelitumakkeen koko ja vagushermon aktiivisuus vaikuttavat siihen, millainen auttamisvalmiutemme on.

Siviiliauttajalla on usein kova tarve kuulla paikalle saapuneelta ensihoidolta, miten potilaan kävi ja mikä tälle tuli. Näihin kysymyksiin hän ei saa vastausta.

– Potilastietoja ei voi luovuttaa sivullisille, se on ehdotonta. Ymmärrämme, että auttajaa kiinnostaa ja jossain määrin olisi kohtuullistakin, että hän saisi tietää, mikä potilaalla oli. Näihin kysymyksiin ei valitettavasti pystytä vastaamaan, sanoo keskipohjalaisen Soiten ensihoidon osastonylilääkäri Jukka-Pekka Koskela.

Jos potilas antaa luvan tietojen antamiseen auttajalle, asia muuttuu. Koskela tietää muutamia tällaisia tapauksia, mutta useimmiten autettavan kohtalo jää hämärän peittoon.

Jos taas itse kärsii tilanteesta, esimerkiksi pilaa vaatteensa tai myöhästyy kulkuneuvosta, kannattaa ottaa yhteys vakuutusyhtiöön mahdollisten korvausten toivossa.

Olennaista on silti muistaa, että jokaisella on lakisääteinen auttamisvelvollisuus.

– Silloin on parhaassa tapauksessa pelastanut jonkun hengen, muistuttaa ensihoidon kenttäjohtaja Toni Rikala Soitesta.

Peruspalaute on yksinkertainen kiitos

Ensihoidon ammattilaisia ei ole Soitessa erikseen ohjeistettu siviiliauttajan kohtaamisessa. Huomioimiseen on vaihtelevasti aikaa, sillä potilaita on erilaisia: kriittisesti sairaita, hätätilapotilaita ja niin sanottuja peruspotilaita. Tilanteen mukaan on eri lailla aikaa kohdata omainen ja mahdolliset läsnäolijat.

Mitä vakavampi on tilanne, sitä ensisijaisempaa on tietysti huolehtia potilaasta.

– Lähtökohta on olla ihminen ihmiselle, pyrkiä tukemaan paikalla olijoita ja antamaan positiivista palautetta. Jos maallikkoelvytys on aloitettu, pitää tietysti kiittää, sanoo Rikala.

Arjessa tulee myös tilanteita, joissa maallikko jää ilman kiitosta.

– Se on stressi myös ammattiauttajille, adrenaliini jyllää ja tarvitaan välittömiä toimia hengen pelastamiseksi. Mutta lähtökohtaisesti pyritään kiittämään.

Henkilöauto ojassa, ensihoito ja pelastuslaitoksen autoja paikalla.
Onnettomuuspaikalla kannattaa pysyä, kunnes viranomaiset antavat luvan poistua. Arkistokuva.Mikaela Löv-Aldén / Yle

Pysy paikalla niin kauan kuin tarvitaan

Auttajan rooli on usein tärkeä jo kohteeseen löytämisessä. Varsinkin kesällä mökkikohteet ovat joskus haasteellisia. Siviileistä on apua joskus myös autettavan siirtämisessä, välineiden tai tavaroiden etsimisessä ja tietojen saamisessa.

Tarkoitus ei olekaan lähtökohtaisesti hankkiutua heti eroon siviileistä. Suositus on, että ensihoidon tulessa paikalle kontakti otetaan tilanteesta ilmoittaneeseen. Ensitiedot ovat tärkeitä, koska juuri hän on nähnyt, mitä tapahtui.

– Kannattaa jäädä siihen saakka, kunnes joko neuvotaan tehtävä tai annetaan lupa poistua. Liian kiireellä ei pidä lähteä, sillä kysymyksiä voi tulla myös sen jälkeen, kun välitön hoito on aloitettu. Niitä voi esittää myös poliisi tai pelastuslaitos, sanoo Jukka-Pekka Koskela.

Muista ohjeista olennaisin on ihmisen kunnioittaminen.

– Jokainen käyttäytyköön tavallaan, kunhan pidetään puhelimet ja kamerat taskussa. Voisi miettiä, että jos itse makaisi maassa, haluaisiko itse tulla kuvatuksi, sanoo Toni Rikala.

Sivullisten taipumus keskittyä kuvaamiseen on aiheuttanut paljon mielipahaa niin auttajissa kuin uhrien omaisissa, kuten tapauksessa, jossa vain yksi pysähtyi auttamaan kuolevia nuoria onnettomuuspaikalla ja muut kuvasivat.

Maallikkoelvytyksen yleistyminen parantaisi mahdollisuuksia

Osa reagoi onnettomuustilanteisiin yhä liian myöhään ja ajaa esimerkiksi ohi kolaripaikan ennen kuin soittaa avun.

Eniten parannettavaa on kuitenkin ammattilaisten mukaan maallikkoelvytyksessä: hätänumeroon soittavat eivät aina ole kovin valmiita aloittamaan elvytystä ohjeiden mukaan.

– Se on sääli. Jossain elvytystä aletaan harjoitella jo koulussa, ja silloin elvytyksen tulokset ovat selvästi parempia. Toivon, että ihmiset kävisivät kursseja ja antaisivat elvytystä, silloin ennusteet esimerkiksi sydänpysähdyksissä olisivat paljon paremmat, sanoo Koskela.

Yläkoululaiset ensihoitajan elvytysopissa.
Yläkoululaiset opettelevat elvytystä.Tuomo Rintamaa / Yle

Omaa henkeä auttajat eivät kehota laittamaan alttiiksi edes auttamisvelvollisuuden nimissä.

– Emme halua, että jos alkuun on yksi autettavaa, heitä kohta on kaksi. Oma turvallisuus täytyy pitää mielessä, sanoo osastonylilääkäri Jukka-Pekka Koskela.

Aiheesta voi keskustella klo 22 saakka.