Pappa-Tunturilla tehty pitkä lomamatka paljasti suomalaisten avuliaisuuden: "Ei me edes nähty sitä, joka lainasi takarenkaansa"

Kesällä suomalainen tempaisee ja yleisö kannustaa tienpäällä. Kulkuväline on yleensä erikoinen ja kuntoa haastava.

mopot
Miehet tunturimopoilla pohjoisessa.
Suomen pohjoisin piste Nuorgamissa eli mopomiehet Jari Rantapelkonen ja Kari Pöllänen pääsivät päämääräänsä Hangosta ajamalla 1 600 kilometriä. Jari Rantapelkonen

Suomalaiset ovat yllytyshullua kansaa. Joka kesä joku kävelee, ajaa pyörällä tai erilaisilla kulkuvälineillä läpi Suomen. Syitä tempauksiin on useita, mutta moni tekee sen myös itsensä takia. Enontekiön kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen ja riihimäkeläinen yrittäjä Kauko Pöllänen päättivät vain ajella legendaarisella Tunturi-mopolla halki Suomen, Hangosta Nuorgamiin.

Kaksi tunturimopoa
Mopoja korjailtiin matkan varrella muutamaan otteeseen.Jari Rantapelkonen

Erilaiseen kesälomareissuun oli varattu aikaa reilu viikko. Miehet eivät uskoneet, että mopolla ajaminen olisi niin mukavaa. Mottona oli ketjut kireinä, mutta pipo löysällä.

– Täytyy kyllä myöntää, että vuoden 1978 mopon ajoasentoa piti koko ajan korjata. Tuntuihan se sekä ylä- että alapäässä, Jari Rantapelkonen nauraa.

Takapyörän laakeri hajosi

Kokemus suomalaisista oli hyväntuulinen ja kannustava. Myös auttamishalua löytyi, kun tuli hätä. Tunturi-mopoja joutui korjaamaan ja säätämään useita kertoja. Loppumatkasta, 10 kilometriä ennen Inaria toisen takapyörän laakeri pamahti rikki.

Mopoa korjaamassa Kauko Pöllänen pressujen alla
Kun sade yltyi, matkaajat levittivät pressun mopojen päälle. Siellä pressun alla samalla korjailtiin toista mopoa.Jari Rantapelkonen

Paikalliset ihmiset tulivat kyläkaupan pihalla apuun.

– Kysyimme että olisiko jollakulla Pappa-Tunturia tai edes sen raatoa. Heti joku tiesi kaverin, kenellä on.

Kauko Pöllänen ahtautui lapsiperheen auton kyytiin moponeen ja lähti hakemaan rengasta. He olisivat ostaneet mopon raadon.

– En minä sitä myy, kaveri sanoi. Lainatkaa ja palauttakaa rengas sitten, kun pääsette Nuorgamiin. Ei me edes nähty sitä, joka lainasi takarenkaan. Hän kysyi puhelimessa, että osaatteko itse ottaa renkaan irti, että mopo odottaa siellä pihalla.

Suurin yllätys Jari Rantapelkoselle ja Kauko Pölläselle oli se, miten suomalaisten hymy tarttuu. Oulussa paikallinen lehti Kaleva teki heistä jutun (siirryt toiseen palveluun) ja sen jälkeen he saivat nostella kättä pohjoisen teillä koko ajan.

Koneet hyytyi lopussa

– Tällaiset tempaukset tuntuvat myös yhdistävän suomalaisia tsemppailuun. Autoista näytettiin etelästä saakka peukkua ja hauista ja tultiin taputtelemaan selkään. Ehkä ihmiset ajatteli, että noihan on hullumpia kuin me, Jari Rantapelkonen sanoo.

Idean "pikku moporeissulle" keksi Kauko Pöllänen. Ja Rantapelkonen sanoo yllytyshulluna suostuneensa jo ennen kuin tiesi edes, mistä kyse. Hän arvelee, että ehkä Suomen pimeä talvi saa kesällä tempaisemaan kunnolla.

Ihmisiä mopon ympärillä.
Pysähdyspaikoilla tavattiin aina mukavia ja hymyileviä ihmisiä, usein tuttujakin. Inarin Nesteellä vasemmalta Kauko Pöllänen, Ristenrauna Magga, Jari Rantapelkonen ja Toni K. Laine.Jari Rantapelkonen

Rantapelkonen ja Pöllänen ajoivat 25 km/h keskivauhtia ja bensaa kului 4,5-5 litraa sadalla kilometrillä. Koko matka, 1 600 kilometriä, otti kuitenkin lopulta mopoille tosi koville; molemmat joutuvat nyt etelässä suoraan pajalle.

– Onneksi päästiin perille. Onhan tämä Suomi kuitenkin kiva maa, kun kaikki palvelut löytyvät mopomatkan päästä.