Maria Ruohola, 29, johtaa Suomen suurinta nuorisojärjestöä, jonka johtajaopista ovat ulkopuolisetkin kiinnostuneita

Partion johtamiskulttuuri on alkanut kiinnostaa myös järjestön ulkopuolisia. Elokuussa järjestetään johtamisseminaari.

partio
Puheenjohtaja Maria Ruohola, Suomen partiolaiset
Maria Ruohola on historian nuorin puheenjohtaja Suomen Partiolaisissa.Matti Myller / Yle

Lapsena Maria Ruoholaa ei pidetty ollenkaan johtajatyyppinä. Hän oli aktiivinen ja innokas ja osallistui mielellään ohjattuun toimintaan. Koulun ja harrastukset hän hoiti itsenäisesti. Oli hyvä johtamaan itseään.

Kun Ruohola 14-vuotiaana aloitti ensimmäisessä vastuutehtävässään, 8-9-vuotiaiden partioryhmän apuohjaajana, hän oli kuitenkin innoissaan. Hän oli jo ehtinyt odottaa sitä. Hänellä oli paljon ideoita siitä, mitä kaikkea ryhmän kanssa voisi tehdä. Ja erityisesti siitä, miten luodaan niin hyvä ilmapiiri, että kaikki lapset haluavat olla mukana.

Vastuutehtävät lisääntyivät partiossa pikkuhiljaa, aina sopivan kokoisin askelin. Ensin omassa lippukunnassa Turussa, sen jälkeen Lounais-Suomen partiopiirissä. Koskaan ei tuntunut siltä, ettei olisi halunnut tai jaksanut olla mukana. Vastuiden lisääntyessä kasvoivat myös mahdollisuudet vaikuttaa. Se tuntui mielekkäältä.

– Samaan aikaan olen huomannut, että olenkin tosi hyvä tässä. Olen hyvä sekä ihmisten kanssa että taitopuolen asioissa. Se on itse asiassa aika hyvä kombinaatio johtajalle.

Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Maria Ruohola.
Maria Ruohola johtaa 60 000 jäsenen järjestöä.Matti Myller / Yle

Toistaiseksi suurimman harppauksensa johtajuudessa Ruohola otti 1,5 vuotta sitten, kun hänet valittiin Suomen Partiolaisen puheenjohtajaksi. Hän oli aloittaessaan historian nuorin puheenjohtaja järjestössä, jossa on valtavasti jäseniä, 60 0000. Silloin häntä jännitti.

Partioliikkeen jäsenmäärä on kasvussa

Maria Ruoholan tarina on kuin oppikirjaesimerkki partiotoiminnasta. Siellä uskotaan, että kenestä tahansa voi tulla johtaja. Kaikki saavat kokeilla asioita, kaikkia ohjataan ja kannustetaan, epäonnistua saa ja erilaisia kokemuksia on tarjolla paljon.

Koska partiossa ei kilpailla, ja toiminta on monipuolista, kaikki saavat olla hyviä jossakin. Johtajan asemaakaan eivät määritä status, hierarkinen asema tai ikä, vaan se sovitaan tehtäväkohtaisesti.

– Vaikka minä olen puheenjohtajan tehtävässä, niin voin välillä olla jonkun ihan toisen johdettavana. Voin hyvin johtaa esimerkiksi viisikymppistä ammattijohtajaa partiossa, ja vastaavasti minua voi joskus johtaa joku 15-vuotias nuori.

Partion johtamiskulttuuri on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös järjestön ulkopuolisia. Elokuussa Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueella järjestetään viikonlopun mittainen johtamisseminaari, johon on ilmoittautunut 600 ei-partiolaista.

Nuorille aikuisille on räätälöity puolivuotinen arvopohjaisen johtamisen koulutusohjelma, jonka osallistujista puolet tulee liikkeen ulkopuolelta. Jokaisella osallistujalla on myös henkilökohtainen mentorinsa yrityselämän huipulta.

Partioliikkeellä menee Suomessa nykyään muutenkin hyvin. Jäsenmäärä on ollut kasvussa koko 2010-luvun. Kasvu on saatu aikaan muun muassa viestintää muuttamalla: järjestö on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja tekee yhteistyötä tubettajien kanssa.

Kuvissa ja haastatteluissa näkyvät entistä useammin lapset ja nuoret itse. Toiminnan sisältöä taas on parannettu niin, että nuorimmat johtajat saavat entistä useammin rinnalleen aikuisen tukijan.

Maria Ruohola uskoo kasvaneen suosion taustalla olevan myös sen, että partion arvot istuvat hyvin tähän aikaan. Toisten kunnioittaminen, ystävyyden rakentaminen yli rajojen ja ympäristönsuojelu ovat partion ydintä.

– Samoin itsensä kehittäminen, toimeen tarttuminen ja vastuun kantaminen: nämähän ovat meillä työelämässä hyvin keskeisiä arvoja.

Partio on sitoutumaton sekä poliittisesti että uskonnollisesti, ja näihin liittyvistä rajanvedoista käydään järjestössä koko ajan keskustelua. Toiset mieltävät partiotoiminnan liian oikeistolaiseksi, toisten mielestä järjestössä ollaan liian vihervasemmistolaisia.

Sateinen metsä vei sydämen

Monien mielikuvissa partio on metsässä samoilua, mutta Maria Ruohola toppuuttelee tätä stereotypiaa. Partio on paljon muutakin. Siellä leikitään, lauletaan, askarrellaan, laitetaan ruokaa, opetellaan arkisia taitoja ja kuljetaan kaupungissa. Koetaan yhdessä asioita ja pidetään hauskaa.

Hän itse rakastui metsään vasta parikymppisenä. Kesken rankan koulutusleirin hän havahtui siihen, että metsä olikin ihana paikka. Kun poikkeuksellisesti oli tilanteessa, jossa sai keskittyä vain itseensä, eikä tarvinnut huolehtia muista, hän huomasi miten hyvältä metsässä oleminen tuntuu. Vaikka satoi paljon ja kesäkuisina öinä oli pakkastakin, hän nautti siitä.

Sen jälkeen luonnosta on tullut Ruoholalle tärkeä elementti rentoutumiseen ja arjesta irtautumiseen. Jos aikaa on vain vähän, hän menee hengähtämään Helsingin Keskuspuistoon, rannoille tai saariin. Yhden viikonlopun aikana ehtii hyvin käydä kolmessa eri kansallispuistossa.

Reppu metsässä, taustalla riippumattoretkeilijä.
Metsä on Maria Ruoholalle tärkeä paikka arjesta irrottautumiseen.Matti Myller / Yle

– En tee siellä kauheasti mitään. Se on enemmän sellaista oleilua: tehdään ruokaa, ja voin olla yötä teltassa tai riippumatossa. Sellaista, mitä kuka vaan voi tehdä, vaikkei olisikaan mitään erityisiä erätaitoja.

Mutta erätaitojakin hänellä kyllä on. Riippumatolle löytyy nopeasti sopivan levyinen puiden väli, ja solmut syntyvät käden käänteessä. Leirikeitin syttyy kaasulla. Nuotion sytykkeeksi veistetään puukolla kiehisiä. Suunnistamaan hän opetteli tosissaan, kun sisuuntui siitä, että oli liian usein eksyksissä.

Taidot ovat karttuneet pikkuhiljaa seitsemänvuotiaana aloitetun harrastuksen myötä. Aivan ensimmäiset partiokokemuksensa hän sai kuitenkin jo yhdeksänkuisena vauvana, ollessaan vanhempiensa mukana Keski-Suomen Kannonkoskella Tervas-leirillä.

Kolme miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä

Nykyään partio ei ole Maria Ruoholalle enää harrastus vaan elämäntapa. Hän tekee palkkatyössään psykologina lyhennettyä työviikkoa, jotta ehtii hoitaa puheenjohtajan tehtäväänsä 30-40 tuntia viikossa vapaaehtoistyönä. Järjestö on laskenut, että kaikkiaan partiossa tehdään Suomessa vapaaehtoistyötä kolme miljoonaa tuntia vuodessa. Tämä vastaisi 1 500 nuorisotyöntekijän työpanosta.

Ruoholan oma motivaatio syntyy siitä, että hän haluaa tehdä lapsille ja nuorille hyvää. Hän uskoo, että partio antaa heille mahdollisuudet tasapainoiseen elämään.

– Koen, että olen itse saanut partiosta niin paljon, että nyt on takaisin antamisen aika. Haluan antaa muille sitä samaa hyvää, mitä itse olen saanut.

Retkeilijä trangian ääressä metsässä.
Maria Ruohola aikoo jatkaa partiossa koko elämänsä.Matti Myller / Yle

Myös se motivoi, että partio antaa hänelle itselleenkin paljon. Hän kokee kasvaneensa puheenjohtajuutensa aikana enemmän kuin koskaan ennen. Ja uusia kokemuksia tulee jatkuvasti. Elokuussa odottaa maailmanlaajuinen 50 000 partiolaisen leiri Yhdysvalloissa ja ensi vuonna saattaa tulla matka maailmanjärjestön kokoukseen Ugandaan.

Ruoholalle on selvää, että hän pysyy partiossa elämänsä loppuun asti. Hän toivoo istuvansa vanhana iltanuotiolla, jonka ympärille on kerääntynyt joukko mahdollisimman erilaisia lapsia ja nuoria. Hänen tehtävänsä olisi tukea nuoria. Ja ottaa kainaloon, jos jollakin on kylmä tai koti-ikävä.