Professori: Donald Trumpin valtakausi paljasti piilossa olleen syrjinnän ja rasismin

Orjuuden varjo näkyy yhä Yhdysvaltojen politiikassa. Taantumuksellinen vastaliike on noussut.

rasismi
Mielenosoittajia kadulla, "Black lives matter" -kyltti
Tuhannet ihmiset marssivat poliisiväkivaltaa vastaan eri puolilla Yhdysvaltoja. Kuva New Yorkista.Andrew Gombert / EPA

Yhdysvalloissa Barack Obaman presidenttikausi herätti toiveikkaita pohdintoja siitä, että mustien syrjintä olisi Yhdysvalloissa päättymässä.

Obaman jälkeen Yhdysvalloissa on kuitenkin noussut näkyvä taantumuksellinen vastaliike mustien oikeuksia kohtaan. Nyt niin mustien nuorten kokema poliisiväkivalta kuin rasistisen Ku Klux klanin kannattajien marssit ovat tuoneet vähemmistöjen syrjinnän näkyvästi tapetille.

– Obaman aikana puhuttiin jälkirodullisesta yhteiskunnasta, mutta historian vanhat haavat ovat nousseet uudelleen pintaan, sanoo Turun yliopiston professori, Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa.

Heiskasen mukaan Yhdysvaltojen yhteiskunta perustuu vapauden ideaaliin, mutta todellisuus on muuta. Vapaudet valuvat vieläkin enemmän toisille väestönosille kuin toisille.

– Yhdysvallat perustettiin vapauden ja tasa-arvon ideaaleihin nojaten, mutta käytännössä näin ei ollut. 1700-luvun lopulla Yhdysvallat oli rodullistettu demokratia, jossa vain vapaat valkoiset miehet olivat poliittisia toimijoita.

Heiskanen näkee mustien kansalaisoikeuskamppailussa kolme eri vaihetta. Ensin mustille ajettiin kansalaisoikeuksia sisällissodan jälkeen 1860-luvulla, kun orjuus lakkautettiin. Tätä seurasi 1950 ja 1960-lukujen kansalaisoikeusliike, ja kolmantena Obaman nousu presidentiksi vuonna 2008.

– Näitä kaikkia on kuitenkin myös seurannut taantumuksellinen vastaliike.

Valkoisten etuoikeudet piilossa

Miksi rasismi sitten nousee uudelleen aina pintaan edistyksestä huolimatta? Syy löytyy Heiskasen mukaan menneisyyden käsittelemättömistä asioista.

– Sisällissodan aikaisia konflikteja ei olla ratkaistu. Kaikki yhteiskunnan osat eivät ole kysymyksestä edelleenkään samaa mieltä. Osa uskoo yhä siihen, että valkoisilla "kuuluu" olla enemmän oikeuksia kuin rodullistetulla väestöllä, Heiskanen sanoo.

Benita Heiskanen
Benita HeiskanenBenita Heiskanen

Heiskasen mukaan Donald Trumpin nousu presidentiksi on tehnyt rasismista näkyvämpää. Trumpin hallinnolla on suoria yhteyksiä äärioikeistolaiseen liikkeeseen Alt-rightiin. Esimerkiksi liikkeen äänitorvena toimineen Breitbart-sivuston perustaja Steve Bannon toimi Trumpin neuvonantajana hänen virkakautensa alussa.

– Trump perusti kampanjansa valkoisuuden identiteettipolitiikkaan, jossa valkoisuutta priorisoitiin. Samaan aikaan tapahtui vähemmistöjen, kuten meksikolaisten, demonisointi.

– Retoriikassa ratsastettiin myös ajatuksella, että hiili- ja kaivostyöläiset ovat menettäneet työpaikkansa maahanmuuttajien takia, vaikka työpaikat on menetetty teknologiakehityksen ja globalisaation vaikutuksesta, Heiskanen lisää.

Samalla on syytä huomauttaa, että Trump ei ole tuonut rasismia Yhdysvaltojen politiikkaan, vaan se toimii yhä piilorakenteissa.

– Valkoinen nationalismi perustuu siihen, että sitä ei voida näyttää, eli sitä pidetään neutraalina. Se on itsestäänselvyys, jota ei kyseenalaisteta. Kun se tapahtuu vaivihkaa, silloin se toimii. Jos se tuodaan noin räikeästi esiin, että Ku Klux Klan marssii huppu päässä ja soihdut kädessä kadulla, se järkyttää ihmisiä sen verran, että se ei toimi. Se toimii silloin, kun valkoisten etuoikeudet ovat piilossa.

Vähemmistöille näkyvä rasismin nousu ei lopulta olekaan välttämättä kovin suuri yllätys. Esimerkiksi The Guardian -lehden kommentaattori (siirryt toiseen palveluun)Gary Younge on todennut, että vaikka äärioikeiston nousu on ollut shokki liberaalille väestölle, sen taustalla on systemaattinen rasismi, jonka ei pitäisi olla yllätys.

Orjuuden ajoista toivotaan korvauksia

Mustien ja etnisten vähemmistöjen kokema syrjintä näkyy arjessa. Asuinalueet ovat yhä eriytyneitä, ja mustat kohtaavat yhä arkipäivän rasismia yhteiskunnan rakenteissa.

– Minne musta nuori poika voi mennä huppari päässä kävelemään, että ei koe oloaan uhatuksi? Missä ihmiset näkyvät kulttuurissa ja miten heitä edustetaan, Heiskanen kysyy.

Yksi iso ongelma löytyy laki- ja oikeuslaitoksista. Näitä ovat esimerkiksi virkavallan tekemä profilointi ja poliisiväkivalta mustia kohtaan.

– Iso kysymys on myös, miten oikeuslaitos kohtelee mustia ja valkoisia? Esimerkiksi millaisia tuomioita vähemmistöt saavat rikoksista verrattuna valtaväestöön? Tästä on paljon tutkimusta, jossa osoitetaan systemaattinen rasismi, Heiskanen sanoo.

Esimerkiksi Yhdysvaltain hallinnon USSC-komission selvityksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan mustat saavat samankaltaisista rikoksista valkoisia helpommin pidempiä tuomioita.

Heiskasen mukaan olennaista ongelman ratkaisussa olisi kuitenkin se, että valkoinen väestö myöntäisi etuoikeutensa. Yhdysvalloissa on noussut esimerkiksi liike, joka on ajanut korvauksia afrikkalaisamerikkalaisille historian tapahtumista.

– Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi kompensaatiota ja rahoitusta koulutushankkeisiin, koska musta väestö on joutunut kuromaan umpeen monella tapaa historian ja eriarvoisuuden aiheuttamaa välimatkaa.

Keskustelu kansalaisoikeuksista tulee jatkumaan kiivaana. PEW-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan valkoiset ja mustat kokevat mustien syrjinnän syyt myös eri tavoin. Musta väestö näkee rasismin enemmän rakenteellisena ongelmana, kun taas valkoiset näkevät syyt herkemmin huonoissa perheoloissa ja hyvien roolimallien puutteena.

– Rodullisten suhteiden ongelma saadaan ratkaistua, kun valkoinen ihmisryhmä luopuu halustaan pitää etuoikeuksia muiden kustannuksella, Heiskanen sanoo.