Iiläinen alokas Veijola odottaa Ivalon kovamaineiselta Rajajääkärikomppanialta verta, hikeä ja kyyneliä

Suomen pohjoisin koulutuspaikka tunnetaan paikkana, jossa ei helpolla pääse. Juuri sen takia monet hakeutuvatkin sinne.

varusmiehet
Vuoden toinen saapumiserä aloitti palveluksensa Ivalon Rajajääkärikomppaniassa.

IvaloEtelästä päin tulleesta bussista hyppää ulos hiljaisen oloisia nuoria miehiä. Katse hakee suuntaa mihin lähteä. Askel on vielä kevyt, selässä ei paina armeijan täyspakkaus.

Alokkaat ohjataan liikuntasaliin, jossa heidän tavaransa tutkitaan.

– Tässä suoritetaan henkilöiden tavaroihin kohdistuvaa etsintää. Etsimme vaarallisia esineitä, huumausaineita sekä alkoholia. Niitä emme kasarmille halua ja ne otetaan heti alussa pois, kertoo luutnantti Jussi Sorjonen.

Ivalon Rajajääkärikomppania on Suomen pohjoisin varusmiesten koulutuspaikka. Maanantaina Ivalossa aloitti noin 130 alokasta. Heistä noin 20-40 henkilöä tulee keskeyttämään palveluksensa. Usein palvelus keskeytetään terveydellisistä syistä.

Viime vuonna Suomessa palveluksensa keskeytti 15,7 prosenttia varusmiehistä.

Täytenä armeijan reppu painaa jopa 40 kiloa.
Täytenä armeijan reppu painaa jopa 40 kiloa.Kaija Länsman / Yle

”Varmasti tämä on yksi kovimmista paikoista mitä tässä maassa on”

Ivalon Rajajääkärikomppanialla on nuorten miesten keskuudessa tietty maine. Paikka tunnetaan siitä, ettei helpolla pääse ja hyvää fyysistä kuntoa vaaditaan.

Ivalolainen Joonas Kasurinen on todella valmis palvelukseen. Varusmiespalvelukseen astumispäivänä Kasurisella oli monenlaisia ajatuksia, toisaalta jännitti, mutta samalla odotti jo armeijan alkamista.

– Kaipasin itselleni haasteita, siksi halusin Ivaloon. Odotan jo harjoitusleirejä, kertoo Kasurinen samalla, kun viikkaa vaatteita kaappiinsa alikersanttien ohjeiden mukaisesti.

Luutnantti Sorjonen vahvistaa komppanian kovan maineen.

– Varmasti tämä on yksi kovimmista paikoista fyysisesti, mitä tässä maassa on.

Ivalolainen Joonas Kasurinen odottaa jo harjoitusleirejä. Hän halusi Rajajääkärikomppaniaan juuri sen kovan maineen vuoksi.
Ivalolainen Joonas Kasurinen odottaa jo harjoitusleirejä. Hän halusi Rajajääkärikomppaniaan juuri sen kovan maineen vuoksi.Kaija Länsman / Yle

Päästäkseen Ivaloon suorittamaan palvelusta, alokkaalta toivotaan reipashenkisyyden lisäksi myös hiihtotaitoa ja vatsalihaksia. Hyväksi kunnoksi luetaan 12 minuutin juoksutestissä yli 2700 metrin suoritus.

– Toivomme saavamme tänne henkilöitä, joilla on jonkinlaista liikunnallista taustaa, jotta paikat kestäisivät palveluksessa, kertoo Sorjonen.

– Meillä ei ole pääsykokeita. Välillä tänne eksyy henkilöitä, joille palveluksen suorittaminen käy haasteelliseksi, usein juuri terveydellisisistä syistä, jatkaa Sorjonen.

Luutnantti Sorjonen on kouluttanut uransa aikana myös laskuvarjojääkäreitä. (siirryt toiseen palveluun)Sorjonen sanoo, että Ivalon harjoitukset eivät ole kovin erilaisia kuin laskuvarjojääkäreillä.

– Jos otetaan meidän parhaimmat ryhmät verrokiksi, niin ei se paljon siitä jää. Vastaavia harjoituksia täällä Ivalossakin vedetään. Meidän parhaat ryhmät ovat kilpailukykyisiä.

Rajajääkärikomppaniassa vietetään maastossa miltein 50 yötä. (siirryt toiseen palveluun) Rankimmat fyysiset osuudet sijoittuvat palveluksen loppuaikaan. Silloin käydään viikon mittainen loppusota. Myös selviytymisharjoitukset maastossa ovat vaativia.

– Harjoituksissa ei erikseen tarvitse mitään kovuutta lähteä hakemaan. Olosuhteet ovat täällä sellaisia, että ne kyllä haastavat henkilökuntaakin ihan riittävällä tasolla, sanoo Sorjonen.

Juho Veijola tuli Iistä asti suorittamaan palvelustaan Ivalon Rajajääkärikomppaniaan.
Juho Veijola tuli Iistä asti suorittamaan palvelustaan Ivalon Rajajääkärikomppaniaan.Kaija Länsman / Yle

Aamukampa ei ole hankittuna ja odotuksissa siintää hien lisäksi kyyneleet

Iistä kotoisin oleva Juho Veijola sovittaa päähänsä puolustusvoimien talvilakkia. Palvelukseen astuminen toi vatsan täpötäyteen perhosia.

– Jännitti ihan älyttömästi. Luulen, että kaikkia muitakin jännittää. Odotan verta, hikeä, kyyneleitä ja kaikkea sellaista, kuvailee Veijola tuntemuksiaan samalla kun kärrää vaatekärryään tupaa kohti.

Armeijasta puhuttaessa mieleen nousee aamukampa. Sen avulla laskettiin armeijassa jäljellä olevia aamuja. Veijolalla ja muillakin alokkailla on edessään yli 160 aamua. Puoli vuotta palvelevat kotiutuvat ennen joulua.

Aamukampaa Veijolalla ei ole.

– Ei vissiin paljon tuota tukkaakaan jää päähän, mitäpä sitä sitten sillä kammalla tekisi, naurahtaa hieman jo rentoutunut Veijola.

Tänään alokkaat ovat kokeneet ensimmäisen herätyksensä armeijan harmaissa. Varmaa on, ettei se herätys ole yhtä lämmin ja pehmeä kuin äidit tekisivät.

– Jos on äidin nurkista tottunut heräämään, niin saattaa hiukkasen kiire tulla, kun nopeasti pitää saada punkka tehtyä ja vaatteet päälle. Ei sinne auta jäädä venymään, sanoo Sorjonen.