Tutkijat tyrmäävät käsityksen opiskelijoista "laiskanpulskeina syöttöporsaina" – mikä on muuttunut, kun yhä useampi uupuu?

Nuorisotutkijan mukaan nuorten luottamus kanssaihmisiin ja yhteiskuntaan on rapautunut vuosikymmenessä.

opiskelijat
Opiskelija lepää kirjastossa.
Yhä useampi opiskelija käy töissä myös lukukausien aikana, ja monet pelkäävät työelämään siirtymistä. Töiden ja opiskelujen yhteensovittaminen voi uuvuttaa, mutta tutkimustietoa on vielä niukasti. Kuvituskuva.Heikki Haapalainen / Yle

Voi raukkaparkaa, kirjoitti Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja (siirryt toiseen palveluun) Annamari Sipilä "poloisista yliopisto-opiskelijoista" sunnuntaisessa kolumnissaan.

Sipilä ivaili satiirisesti sille, kuinka opiskelijat valittavat turhasta, vaikka heillä on asiat paremmin kuin edeltävillä sukupolvilla tai heikompiosaisilla.

Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi jakoi jutun Twitterissä ja kutsui opiskelijoita "laiskanpulskeiksi syöttöporsaiksi".

Keskustelu lähti liikkeelle alun perin Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:in kannanotosta. Kannanotossa tuotiin esiin, ettei opiskelijoilla ole välttämättä mahdollisuutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon, vaikka monet pinnistelevät jaksamisensa rajoilla.

Sosiaalisessa mediassa keskustelu kärjistyi nopeasti. Lopulta päädyttiin kiistelemään siitä, onko opiskelijoilla oikeutta vaatia parempaa ja ihmettelemään, miksi joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii uupumuksesta vuoden 2016 terveystutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) perusteella.

Eikö mikään riitä, monet pohtivat. Opiskelijat taas pitivät kommentteja loukkaavina ja mielenterveysongelmia vähättelevinä.

Meneekö opiskelijoilla paremmin vai huonommin kuin ennen?

Sukupolvien välinen vertailu siitä, kenellä on ollut rankempaa ei ole kovin järkevää. Tätä mieltä on hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta.

– 1970–80-luvuilla ei ollut edes tietotekniikkaa käytössä. Yleiset mullistukset ovat olleet niin kokonaisvaltaisia, ettei vertailu ole mielekästä. Koettu hyvinvointi on aina suhteessa aikaan, paikkaan, kontekstiin ja omaan viiteryhmään.

Laihiala kuvailee somessa syntynyttä keskustelua moraalipaniikiksi. Sen syntyyn vaikuttaa, että keski-ikäisten ja keski-iän ylittäneiden elämä on riittävän erilaista kuin arvostelun kohteena olevien nuorten. Samalla hajanainen nuorten ihmisten ryhmä määritellään stereotypioiden perusteella.

– Mitä etäisemmäksi arvostelun kohde koetaan ja mitä vieraampi heidän todellisuutensa on, sitä suurempaa moraalista arvostelua heidän tekemisensä synnyttää.

Laihiala näkee keskustelussa yhtäläisyyksiä ajatteluun sosiaalipummeista.

–Ajatellaan, että kun ihmiset saavat yhteiskunnan tukea, niin siellä ne hengailevat yhteiskunnan rahoilla ja samalla valittavat, että pitäisi saada lisää rahaa. Riippumatta siitä, paljonko opiskellaan tai tehdään töitä tai molempia yhtä aikaa, ollaan nuoria laiskoja kännykkään tuijottelijoita.

Jos joitakin eroja eri vuosikymmenten opiskelijoiden välillä pitää osoittaa, Laihiala nostaa esiin kilpailun lisääntymisen. Tehokkuus, tuottavuus ja kilpailu ovat keskiössä lähes kaikilla aloilla.

On huippuopiskelijoita, huippututkijoita ja huippuyksiköitä. Huipulle on päästävä, mutta sinne on myös tungosta.

– Kun on kilpailua, joku voittaa ja joku häviää. Tällaisessa kulttuurissa syntyy epäonnistumisen kokemuksia, ja opiskelijat saadaan ruoskimaan itseään kuluttaviin suorituksiin.

Sen sijaan, että puhuttaisiin opiskelijoista yhtenäisenä joukkona, Laihialan mielestä olisi keskustelun kannalta järkevää hahmottaa ihmisten hyvin erilaiset tilanteet. On totta, että yliopisto-opiskelijat ovat keskimäärin hyväosaista joukkoa, mutta se johtuu pitkälti siitä, että hyväosaisista perheistä tulleiden lapset ovat yliedustettuina.

Suomalaisessa järjestelmässä sosiaalinen nousu on kuitenkin mahdollista, minkä vuoksi yliopistoissa on myös erilaisista taustoista tulevia.

Vaikka opiskelijajoukko ei ole yhtenäinen, yhdestä asiasta Laihiala on varma.

– Nykyinen järjestelmä takaa sen, että korkeakouluopiskelijaksi ei ole laiskottelemalla päässyt.

Mitä opiskelijoiden huolet kertovat maailmankuvasta?

Kun puhutaan opiskelijoiden hyvinvoinnista, keskustelu jää helposti pyörimään numeroiden, kuten sosiaalitukien euromäärien ja korkeakoulussa suoritettujen opintopisteiden ympärille.

Nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Sami Myllyniemi kuitenkin huomauttaa, ettei kenenkään hyvinvoinnista voi saada objektiivista tietoa. Itse koettu hyvinvointi on tärkeässä osassa, kun pohditaan, ovatko ihmiset onnellisia tai voivatko he hyvin.

Myllyniemi on tehnyt valtakunnallisia Nuorisobarometrejä jo yli vuosikymmenen ajan. Vuosikymmenessä huolenaiheiden painopisteet ovat muuttuneet: nuoret ovat vähemmän huolestuneita omaan elämänpiiriinsä liittyvistä asioista, mutta sen sijaan huoli itsestä kauempana olevista tekijöistä on kasvanut.

Esimerkiksi huolet asuinympäristön turvallisuudesta ja yksinäisyydestä ovat jopa vähentyneet, kun taas huolet ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisen politiikan jännitteistä ovat lisääntyneet.

Nykyään huolet keskittyvät tulevaisuuteen enemmän kuin nykyhetkeen. Myllyniemen mukaan parikymppiset naiset ovat erityisen huolissaan siitä, jaksaako tulevaisuudessa työelämässä ja onko töitä riittävästi.

Myllyniemi arvioi, että yleinen ilmapiiri voi myös vaikuttaa siihen, millaisena tulevaisuus nähdään ja sitä kautta jaksamiseen. Nuorisobarometreissä on havaittu, että nuorten luottamus kanssaihmiseen ja yhteiskunnan reiluuteen on suorastaan rapautunut.

– Jonkinlainen kyynistyminen on yksi iso trendi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Luottamuksella on merkitystä jopa ihmisen eliniän- ja terveydentilan ennusteiden kannalta. 1990-luvun laman työttömiä tutkimalla on havaittu, että kanssaihmisiin luottaminen lisää todennäköisyyttä selvitä vastoinkäymisistä.

Elintaso on kasvanut sukupolvesta toiseen siitä lähtien, kun varallisuutta on alettu mitata 1860-luvulta lähtien. Myllyniemi tosin huomauttaa, että vuosikymmeniä jatkunut kasvu on alkanut yskähdellä.

Nuorten luottamus siihen, että oma elintaso saavuttaa vähintään saman tason kuin omilla vanhemmilla oli vahvaa vuoden 2008 finanssikriisiin asti. Sen jälkeen luottamus on laskenut jyrkästi.

– Enemmistö nuorista on sitä mieltä, että jatkuva kasvu on mahdoton asia. Koko yhteiskunta ja rahoitusmalli kuitenkin perustuvat siihen. Tämä on iso huolta aiheuttava asia, jonka seuraukset he tulevat itse kokemaan.

Mikä opiskelijoiden elämässä on muuttunut, kun yhä useampi uupuu?

Opiskelijabarometrejä vertaamalla selviää, että korkeakouluopiskelijoiden kokemat jaksamisongelmat ovat kasvaneet.

Itsensä masentuneeksi tai alakuloiseksi viimeisen kahden viikon aikana kokeneiden määrä vuonna 2014 oli 35 prosenttia, kun vuoden 2019 kyselyssä luku oli noussut 47 prosenttiin.

Yhtä ainoaa syytä uupumisen lisääntymiselle ei voida osoittaa, mutta siihen vaikuttavia tekijöitä on noussut esiin eri tutkimuksissa. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksissa on havaittu kasvua niiden opiskelijoiden määrässä, jotka kokevat toimeentulonsa erittäin niukaksi ja epävarmaksi.

Uusimmat barometrit osoittavat kuitenkin muutoksia lukukausien aikana tapahtuvassa työssäkäynnissä ja työelämään liitetyissä peloissa.

Vuoden 2019 Nuorisobarometri kertoo, että mitä lähempänä yliopistosta valmistuminen on, sitä suuremmaksi nousevat nuorten pelot.

Myös ero ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden välillä on tutkija Sami Myllyniemen mukaan valtava. Yliopisto-opiskelijoista 40 prosenttia kertoi pelkäävänsä työelämään siirtymistä. Ammattikorkeakouluopiskelijoista näin koki vain vajaa 25 prosenttia.

Eroa voi selittää se, että ammattikorkeakouluista valmistutaan selkeämmin tiettyyn ammattiin. Yliopistoissa monet opiskelevat niin sanottuja generalistitutkintoja, joilta valmistuneet voivat työskentellä lukuisissa työtehtävissä ja jopa eri aloilla.

Myllyniemi pohtii, ettei valmistuvilla ole riittävästi tietoa siitä, millaisia taitoja heiltä vaaditaan tulevaisuuden työelämässä. Samalla neljäsosa nuorista uskoo vaihtavansa ammattia monta kertaa. Se on iso osuus, kun kyse on ammatista eikä työpaikasta.

Samaan aikaan 90 prosenttia vastanneista on innoissaan työelämään siirtymisestä. Sekä innostus että pelkääminen korostuvat erityisesti naisilla.

– Tämä yhdistyy siihen, mitä tiedetään opiskelijanaisten lisääntyneestä ahdistuksesta ja psyykenlääkkeiden käytön kasvusta. Tutkimukset menevät käsi kädessä, Myllyniemi sanoo.

Millainen vaikutus työelämällä on jaksamisen kannalta?

Myös opiskelijoiden työssäkäynti vaikuttaa lisääntyneen.

Vuoden 2019 Opiskelijabarometristä selviää, että vain noin 39 prosenttia korkeakouluopiskelijoista ei työskentele ollenkaan lukukauden aikana. Vuonna 2014 luku oli 52 prosenttia ja 48 prosenttia vuonna 2012.

Barometrin perusteella ei kuitenkaan voida suoraan sanoa, että työssäkäynti lisäisi stressiä tai alakuloisuutta. Toisaalta työssäkäynti voi edistää hyvinvointia, mutta työt vaativat opiskelijalta riittävää jaksamista.

Suurin syy opintojen tavoitteita heikompaan etenemiseen on vastaajien mukaan kuitenkin vuodesta toiseen työssäkäynti.

YTHS:n Tampereen toimipisteen mielenterveyden ylilääkäri Pasi Sankala kertoi viime marraskuussa Journalisti-lehden jutussa (siirryt toiseen palveluun), että stressaantuneimpia ovat sellaisten alojen opiskelijat, jotka voivat hakea oman alan töihin opintojen aikana ja joiden aloilla kilpailu työpaikoista on kovaa.

Tampereen yliopistossa opiskeltavista aloista sellaisia ovat esimerkiksi lääketiede, arkkitehtuuri ja journalistiikka.

Selkeitä syy–seuraus-suhteita ei siis voida vetää työssäkäynnin ja uupumisen välille, sillä asiaa ei ole tutkittu riittävästi.

Se kuitenkin tiedetään, että tulevaisuus huolestuttaa ja yksi opiskelijoiden isoista huolenaiheista on työelämä. Opiskelujen aikaisella työssäkäynnillä halutaan paitsi parantaa omaa toimeentuloa, myös edistää työllistymistä tulevaisuudessa.

– Kieltämättä, kun ajattelee vaatimuksia ja sitä, että vuorokaudessa on tietty määrä tunteja, niin tuleehan siinä aika ahdasta, toteaa Myllyniemi.

Myllyniemi pohtii, ettei monilla entisillä opiskelijoilla ole aitoa käsitystä siitä, millaisessa todellisuudessa opiskelijat nykyään elävät.

– Tavallaan molemmat keskustelutahot ovat oikeassa, mutta se, että väheksyy nuorten ahdistusta on aika epäreilua. Turvallisesti työelämässä tai eläkkeellä olevien on mahdoton ymmärtää niitä huolia ja kaikkea muutosta. Harvalla nykyisellä opiskelijalla toteutuu se, että kouluttaudutaan yhdelle alalle ja jatketaan eläkeikään asti. Ainakin se edellyttää erilaisia selviytymiskeinoja kuin aiemmalla sukupolvella.

Lähteet:

Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisobarometri 2019, ennakkotieto

Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus: Opiskelijabarometri 2019, ennakkotieto

Lue lisää:

SYL:n kannanotto herätti keskustelun opiskelijoiden palkallisesta lomailusta – Kokoomusopiskelijat: "Työt ovat sopivaa vastapainoa opiskelulle"

Opiskelijoiden palkallisia lomia on kritisoitu jopa "täysin absurdien sosiaalietuuksien" vaatimiseksi – SYL:n varapuheenjohtaja selittää nyt, mikä on kannanoton tavoite

Kiia Innanmaa, 22, stressasi ennen kaikesta, kunnes luennoitsijan sanat pysäyttivät – nämä parikymmentä oiretta voivat kertoa stressistä

"Itkin kokeessa, kun pelkäsin, etten osaa" – Yle selvitti, millaisissa lukioissa on uuvuttu eniten, testaa myös oma riskisi